Ja kenenkähän biisi tämä mahtaakaan olla? Hyvä kysymys ja jäädään pohtimaan ennenkuin paljastetaan kaikille. Ilmassa on lempeää jännitystä. Toisen ihmisen tarina on erilainen kuin omani, haluan kuulla ja ymmärtää elämää enemmän. Näin on avattu maanlaajuisesti uusi keino kertoa omasta merkittävästä musiikkikappaleesta, avata sen merkitys ja samalla koskettaa kuulijoiden sydämiä. Tällä sabluunalla on ollut tilausta tässä varovasti omaa elämäntarinaamme avaavassa kulttuurissamme. Tarinoitahan piisaa, mutta miten pitkälle uskaltaa avata, kuunteleeko kukaan sittenkään? Olisko minun tarinani kertomisen arvoinen? Kyllä on, sen kertovat katsojaluvutkin jo muutaman vuoden ajalta. Tarvitaan vain avuksi biisi, laulu tai virsi.
Kun tällainen ohjelma alkaa saada tilaa ja jopa leviää eri muodoissaan maakuntiin, siihen on kätketty isompi tarkoitus. Kaikki uusi pitää sisällään aina merkityksiä, ne johdattavat joko hyvään tai pahaan suuntaan. Pahaa, typerää ja perin vastenmielistä on tarjolla ylitsevuotavasti kaikenlaisilla forumeilla ja kanavilla sekä silmille että korville. ”Pahan valtaa kasvaa ympärillä…” sanoitti Bonhoeffer kauaskatseisesti aikoinaan ja kyseinen virsi soi ilmiselvän voimakkaasti tänään hengellisissä tilaisuuksissa. Ihmiskunnan biisi sekin. Sitä laulaessa katselee maailmaa realistisesti ja samalla täynnä toivoa paremmasta. Kaikki hyvät keinot ovat nyt tarpeen, vaikka sitten biisien avulla. Tarvitaan myönteistä vastarintaliikettä ja siihen olen valmis lähtemään mukaan omalta pieneltä osaltani. Vallataan tämä maa hyvällä ja siihen kuuluu myös erilaiset biisit, rytmit, sovitukset ja soundit, joiden taustalla soi ikuisen rakkauden juurisävel. Kerrotaan elämäämme koskettavista hetkistä ja tunteista, lauluista ja runoista, joiden myötävaikutuksella voimme kokea aidon ihmisyyden yhteyttä ja Luojan luomien keskinäistä kunnioitusta.
Vallataan tämä maa hyvällä.
Kun aikoinaan saimme Lohjan kirkossa pidetyssä Elämäni laulu-illassa valita oman biisimme, se oli ilman muuta Toivo Kärjen sanoittama, Juha ”Watt” Vainion säveltämä ja Markuksen eli Markku Tranbergin v.1970 laulama ”Jos vielä oot vapaa lähtemään, jos vielä oot vapaa lähdetään…”. Se soi radiossa aikana, jolloin oma kiivaan intohimoinen rakkaussuhteemme oli katkolla. Nuoren tunnemaailman mylläkässä ja epätoivon hetkinä radiossa soi tämä biisi tavoittaen kummankin ajatukset tahoillaan. Samalla halusi välittää radion kautta toiselle salaisen viestin, oletko sinä vielä vapaa. Ja kun olimme vapaita, tapahtui aikanaan click, joka on kestänyt 51 vuotta. Yhä biisi koskettaa.
Samaan hengenvetoon voisin mainita hengellisen laulun ”Niin alhaalla ei kukaan kulje…” Kuultuani tämän ensimmäisen kerran seurakunnan nuorissa, nuori sydän omisti sen välittömästi. Tämä om minun biisini. Kaipasin rakastavan Jumalan kosketusta ja sain vahvistusta sanoista ”Maan alimpiin paikkoihin astui, hän kantaen ristiään…” Tuleehan Vapahtaja myös minun alimpiin paikkoihini, tuleehan. Tästä virrestä tuli minun elämäni kantava pohjavire.. Se kantaa yhä ja muistuttaa kuka olen ja mihin olen matkalla ja kenen kanssa.
Koska seurakuntien ilmastossa ovat alkaneet puhaltaa monenlaiset raikkaat tuulet, kenties Elämäni laulu – sabluuna toisi hyvää mieltä, avointa jakamisen iloa ja yhteenkuuluvuuden tunteita entistä enemmän. Siinä kaikki ovat oikeassa ja se on melko ainutlaatuista nykyään.
