Monille suomalaisille nimi Scott Adams ei välttämättä sano paljoakaan. Hän oli kuitenkin yksi 1990-luvun tunnetuimmista pilapiirtäjistä maailmassa ja toimistotyön absurdiuksia ivanneen Dilbert-sarjakuvan luoja.
Sarjakuva nousi kansainväliseksi ilmiöksi, jota julkaistiin parhaimmillaan tuhansissa sanomalehdissä ja joka teki Adamsista aikansa vaikutusvaltaisimpiin kuuluneen humoristin ja yhteiskunnallisen kommentaattorin.
1990-luvulla Dilbertistä tuli ilmiö. Se kuvasi terävällä ja sarkastisella huumorilla toimistotyön järjettömyyttä, byrokratiaa ja johtamiskulttuurin ongelmia. Sarjakuvaa julkaistiin aikanaan noin 2 000 sanomalehdessä ympäri maailmaa. Vuonna 1997 Adams sai yhden pilapiirtäjien arvostetuimmista palkinnoista, National Cartoonist Society’n Reuben-palkinnon päästen jopa Time-lehden listalle vaikutusvaltaisimmista amerikkalaisista.
Uransa aikana Adams kirjoitti myös useita kirjoja ja esiintyi julkisuudessa yhteiskunnallisena kommentaattorina. Hänen mielipiteensä herättivät viime vuosina paljon kiistaa ja hänen suorapuheisuutensa jakoi mielipiteitä. Adamsin näkemykset muuttuivat viime vuosina yhä kiistanalaisemmiksi. Esimerkiksi vuonna 2023 hänen sarjakuvansa poistettiin levityksestä rasismisyytösten vuoksi.
Epäilyksestä iankaikkisuuteen
Scott Adams kuoli 13. tammikuuta 2026 pitkään sairastamansa eturauhassyövän seurauksena 68 vuoden iässä. Toukokuussa 2025 lääkäri diagnosoi syövän levinneen luustoon.
Adams tunnettiin pitkään ei-uskovaisena ja agnostisena ajattelijana, joka suhtautui uskoon lähinnä filosofisena kysymyksenä eikä hän ollut sitoutunut kristilliseen vakaumukseen. Juuri siksi hänen kuolemansa jälkeen julkisuuteen noussut kertomus viime hetkillä tapahtuneesta uskonratkaisusta on pysäyttänyt ja herättänyt kysymyksiä iankaikkisuudesta. Adamsin ex-vaimo Shelly Miles kertoi Coffee with Scott Adams -livestriimissä, että Adams oli kirjoittanut elämänsä viimeisinä päivinä viestin seuraajilleen. Kirjeessään hän tarkasteli elämäänsä kiitollisuuden kautta ja totesi antaneensa sille kaikkensa. Lausunnossa Adams totesi muun muassa:
– Minulla oli uskomaton elämä. Annoin sille kaikkeni. Seuraavaksi monet kristityt ystäväni ovat pyytäneet minua löytämään Jeesuksen ennen kuin lähden. En ole uskova, mutta minun on myönnettävä, että riskin ja hyödyn laskelma näyttää tässä asiassa minusta erittäin houkuttelevalta. Joten tässä mennään: otan Jeesus Kristuksen vastaan Herranani ja Pelastajanani ja odotan viettäväni ikuisuuden hänen kanssaan. Se osa, että en ole uskova, ratkeaa nopeasti, jos herään taivaassa. En tarvitse sen enempää vakuuttelua. Toivon, että olen yhä kelpoinen sisäänpääsyyn.
Adamsin lausunto, joka oli kirjoitettu täydessä ymmärryksessä vain päiviä ennen hänen kuolemaansa, herätti laajaa keskustelua kristillisessä verkkomediassa. Sitä käsiteltiin muun muassa The Christian Postin ja Faithwiren yhteydessä julkaistuissa keskusteluissa, joissa Billy Hallowell ja Tré Goins-Phillips tarkastelivat hänen viimeisiä sanojaan Raamatun valossa. Keskustelun keskiössä oli kysymys siitä, voiko ihminen kääntyä Kristuksen puoleen vielä elämän viime hetkissä ja mitä Raamattu sanoo toivosta silloin.
Kelpaako viime hetken usko?
Vaikka Scott Adamsin viimeinen lausunto on herättänyt runsaasti kysymyksiä, se ohjaa lopulta katseen pois ihmisten arvioista ja takaisin Raamatun äärelle. Erityisesti on pohdittu, voiko ihminen todella kääntyä Kristuksen puoleen vasta elämän viime hetkellä – ja onko tällainen ratkaisu aito, jos sen taustalla on kuolemanpelko tai jopa tietoinen järkiperäinen harkinta.
Raamatun vastaus tähän on yllättävän yksiselitteinen. Jeesus itse antaa siitä selvimmän esimerkin ristillä, jossa vierellä riippunut rikollinen kääntyi Hänen puoleensa viimeisillä hetkillään. Hänellä ei ollut aikaa muuttaa elämäänsä, hyvittää tekojaan tai todistaa uskonsa aitoutta. Silti Jeesus lupasi hänelle paratiisin vielä samana päivänä. Tämä kertomus ei ole poikkeus, vaan tarkoituksellinen opetus; pelastus ei perustu uskon kestoon tai tekojen määrään, vaan siihen, kenen puoleen ihminen kääntyy.
Usein kysytään myös, kelpaako usko, joka syntyy hädässä tai kuoleman edessä. Entä jos päätös tehdään enemmän järjen kuin tunteen tasolla? Raamattu ei edellytä täydellistä varmuutta tai epäilyksetöntä uskoa. Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka tunnustivat avoimesti epävarmuutensa ja silti heidät otettiin vastaan. Usko voi olla haparoivaa ja keskeneräistä, mutta se ei tee siitä arvotonta. Raamatussa jopa pelko voi olla alku, joka ohjaa ihmisen oikeaan suuntaan. Herran pelkoa kutsutaan viisauden aluksi, ei esteeksi.
Lopulta Raamattu ei pyydä meitä arvioimaan toistemme sydämiä. Se ei käske pohtimaan, oliko motiivi tarpeeksi puhdas tai ymmärsikö ihminen kaiken oikein. Ratkaisevaa ei ole myöskään se, kuinka vakuuttuneelta ihminen kuulostaa, vaan se, kenen varaan hän itsensä heittää. Pelastus ei lepää ihmisen sisäisessä varmuudessa, vaan Jumalan lupauksessa.
Siksi kristinuskon ydin ei ole siinä, kuka ansaitsee armon tai kuka tulee mukaan liian myöhään. Ydin on armossa, joka ei lakkaa olemasta armoa edes elämän viimeisellä hetkellä. Raamattu tiivistää tämän lupauksen yksinkertaisesti ja ilman ehtoja: “Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13).
Miksi sitten saarnata evankeliumia jo nyt, jos viime hetkelläkin vielä ehtii? Siksi, että kukaan meistä ei tiedä, milloin viimeinen hetki koittaa. Siksi, että armo on tarjolla jo tänään – ja elämä Jeesuksen kanssa on täysin toisenlaista kuin elämä ilman Häntä. Mutta on myös toinen, syvempi totuus: monet uskaltavat elää rohkeasti ilman Jeesusta, mutta moni ei uskallakaan kuolla ilman Häntä.
Siksi Scott Adamsin viimeinen viesti haastaa pysähtymään. Elämä voi olla menestystä, vaikutusvaltaa ja ääntä julkisuudessa, mutta lopulta jokainen ihminen seisoo saman kysymyksen äärellä: mihin turvaan hän tarttuu, kun kaikki muu riisutaan pois? Adamsin tarina ja ryövärin lupaus ristillä kertovat, että evankeliumi on kiireellinen sanoma – ei pelkästään siksi, että kuolema saattaa tulla yllättäen, vaan siksi, että armon ääni kuuluu tänään. Se kutsuu meitä turvautumaan jo nyt siihen ainoaan, mikä kestää iankaikkisuuden.
Siksi tämä ei ole vain kertomus viime hetken armosta, vaan kutsu tähän hetkeen. Ei siksi, että pitäisi pelätä huomista, vaan siksi, että Jeesukseen turvautuminen on viisautta jo nyt. Voisiko tämä olla se hetki, jolloin ei enää tarvitse olla rohkea elämään ilman Häntä – vaan saa turvallisesti turvata Jeesukseen jo tänään.
Lähteet:
Iltalehti: Scott Adams on kuollut – Kirjoitti jäähyväiskirjeen vain 12 päivää ennen kuolemaansa
’I Accept Jesus’: ’Dilbert’ Cartoonist’s Final Message Before His Death | CBN News
YouTube: Billy Hallowell & Tré Goins-Phillips – keskustelu Scott Adamsin viimeisestä lausunnosta
