Avioliittokirjasta kiistellään

Niilo ja Päivi Räsäsen uusi kirja Avioliitto (Uusi Tie 2016) on saanut paljon huomiota eri medioissa. Viimeisessä Kotimaan numerossa päätoimittaja Mari Teinilä ihmettelee kirjan kannanottoja: ”Räsästen mukaan Raamattu on selkeä kirja ja sen lisäksi selkeää on, että maailmaan syntyy vain tyttöjä ja poikia. Tämä on outo väite akateemisen koulutuksen saaneilta ihmisiltä. Eivätkö kirjoittajat tiedä, että osa ihmisistä syntyy vailla selvää sukupuolta ja osa ihmisistä syntyy kokemuksensa mukaan väärään sukupuoleen? ”

Räsäset (joista Päivi on lääkäri) ovat varmasti tietoisia näistä poikkeuksista. He ovat myös tietoisia siitä, että nämä poikkeukset eivät poista sitä tosiasiaa, että sukupuolia on vain kaksi. Sukupuolen voi todeta objektiivisesti karyotyypistä eli sukupuolelle tyypillisestä kromosomien lukumäärästä ja rakenteesta. Miehen karyotyyppi on 46,XY ja naisen 46,XX. Sukupuoli on siis kirjoitettu ihmisen jokaiseen soluun. Kromosomipoikkeavuudet ja hyvin harvinaiset muista kuin sukupuolikromosomien poikkeavuuksista johtuvat fenotyypin määräytymisen häiriöt eivät muuta tätä kaksijakoa miksikään. Ne ovat kansainvälisen sairausluokittelun mukaisia sairauden tiloja. Ei ole mitään älyllisesti kelvollista perustetta puhua muusta kuin kahdesta sukupuolesta.

Naistutkimuksen tai sukupuolentutkimuksen ideologisesti värittyneet tulokset eivät ole tuottaneet järkiperusteita asettaa ihmisen vaihtelevia kokemuksia ja tuntemuksia sukupuolen perustaksi. Ei ole perusteltua järjestää yhteiskuntaa näiden vaihtelevien tuntemusten pohjalta. Aikamme ideologisessa kamppailussa transihmisten ahdinkoa käytetään sukupuolieron poistamiseen kulttuurissa, koska sukupuolieron poistaminen palvelee ideologisia päämääriä. Transihmisistä on tehty politiikan pelinappuloita välittämättä heidän todellisista eduistaan.

Paul McHugh toimi 40 vuoden ajan psykiatrian professorina Johns Hopkinsin lääketieteellisessä tiedekunnassa ja niistä 26 vuotta myös Johns Hopkinsin yliopistosairaalan johtavana psykiatrina. Transihmisiä hoitaessaan McHugh päätyi näkemykseen, ettei sukupuoli-identiteetin häiriöitä voi parantaa hormonihoidoilla ja leikkauksilla. Hän pitää sukupuoli-identiteetin häiriöitä joissakin suhteissa verrannollisina anoreksian kaltaisiin ruumiinidentiteetin häiriöihin. Anoreksiasta kärsivä ihminen kokee olevansa lihava, vaikka hän olisi sairaalloisen laiha. McHughin mukaan henkilöä, joka kokee olevansa vastakkaista sukupuolta ”ei tule hoitaa ruumiiseen kohdistuvilla hoidoilla kuten leikkauksilla ja hormonihoidoilla sen enempää kuin lihavuutta pelkäävää anoreksiapotilasta tulisi hoitaa rasvaimulla. Hoidon tulisi pyrkiä korjaamaan oletusten epätosi ja ongelmallinen luonne ja ratkaista niitä aiheuttavat psykososiaaliset ristiriidat. Nuorten osalta tämä tapahtuu parhaiten perheterapiassa.”

McHugh pitää harhaanjohtavana käsitystä, että sukupuolta olisi yleensä mahdollista vaihtaa. Hormonihoidot ja leikkaukset voivat tuottaa feminisoituja miehiä tai maskulinisoituja naisia. Jos hormonihoitoja ja sukupuolenkorjausleikkauksia läpikäyneiden aikuisten tila hetkellisesti koheneekin leikkauksen jälkeen, itsemurhariski leikkauksen läpikäyneillä potilailla on kuitenkin moninkertainen verrattuna muuhun väestöön. Lisäksi on huomattava, että osa leikatuista katuu myöhemmin leikkausta, kun aiheutettua vahinkoa ei voi enää korjata.

Johns Hopkinsin yliopistosairaala lopetti sukupuolenkorjausleikkausten tekemisen, kun sen teettämä tutkimus osoitti, että leikkauksen läpikäyneillä potilailla oli leikkauksen jälkeen yhtä paljon psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia kuin sitä ennen. Kokemuksensa pohjalta McHugh kritisoi sukupuolisen valtavirtaistumisen ideologiaa: ”Kulttuurissamme hyväksytään kyselemättömästi näkemys, jonka mukaan sukupuoli on epävakaa ja valinnanvarainen. Tämä käsitys esiintyy kaikkialla joukkotiedotusvälineissä, teatterissa, kouluissa ja monilla lääketieteellisillä klinikoilla. Se on saanut kulttimaisia piirteitä: oman erityisen sanastonsa, uusia kannattajia näppärillä vastauksilla palvelevia internetin chat-palveluja, ja sukupuolen vaihtoa tukevia klubeja, joista saa apua vaatteiden hankinnassa ja tyylin muokkauksessa. Tämä käsitys tuottaa paljon vahinkoa perheille, nuorille ja lapsille ja se tulisi haastaa biologista perustaa vailla olevana mielipiteenä kaikkialla, missä sitä esiintyy. Mutta varustaudu hyvin, jos haluat ottaa kantaa tähän asiaan. Ne, jotka ajavat omia etujaan moraalisen periaatteen alle naamioituna, pystyvät raivoon, jolle ei löydy vertaa helvetistä.”

Heideggerin ja Bultmannin oppilaan, juutalaisen filosofin Hans Jonaksen mukaan modernin eksistentialismin ja nihilismin perustana oleva ihmisen vapauden ja luonnon vastakkainasettelu on sukua muinaisen gnostilaisuuden vastaavalle vastakkainasettelulle: luonnon rakenteet kuten sukupuoliero ja sen varaan rakentuva avioliitto ovat ihmishengen vapaudelle vieraita ja jopa vihamielisiä elementtejä.

Transihmisen ympärille rakennettu kultti ilmentää gnostilaisperäistä pyrkimystä vapauttaa ihmishenki hänelle sopimattoman ruumiin kahleista. Transihmisen uskotaan olevan sidottu vääränlaiseen ja hänen henkiselle minuudelleen vihamieliseen ruumiiseen, jonka vallasta hän vapautuu henkisen valaistumisensa ja moraalisen rohkeutensa avulla. Tämä uskonnollisperäinen vakaumus on niin voimakas, että tieteen ja tutkimuksen tulokset eivät vaikuta sen kannattajiin, koska tutkimukset heidän käsityksensä mukaan kertovat vain ihmishengelle vihamielisen todellisuuden rakenteista, jotka on murrettava.

Kirjallisuus

Hugh, Paul (2015) “Transgenderism: A Pathogenic Meme.” Public Discourse, June 10th, 2015.

Transgenderism: A Pathogenic Meme

Räsänen, Niilo ja Päivi. Avioliitto. Helsinki: Uusi Tie.

http://www.nettikirjakauppa.com/avioliitto-mista-on-kysymys.html