Antaako arkkipiispa tilaa toisinajattelijoille?

 

Piispainkokouksen linjauksen mukaan pastoraalisen kohtaamisen piiriin voi kuulua rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan.

Siunaustoimitusta piispat eivät kirkolliskokoukselle esitä. Radio Deissä tutkimme, mitä mieltä seurakuntapapit ovat piispojen esityksestä. 1/3 heistä on sitä mieltä, että pappien ei tulisi edes vapaamuotoisesti rukoilla samaa sukupuolta olevien parisuhteen puolesta, 1/3 toivoo kirkollista siunauskaavaa ja 1/3 on piispainkokouksen linjauksen kannalla.

Perheniemi evankelista-neliö vkot27.-28.

Tutkimus kertoo sen, että kirkkomme on tässä kysymyksessä jakaantunut. Myös arkkipiispaehdokkaiden kannattajat ovat jakaantuneet ehdokkaansa edustaman linjan mukaisesti.

Vaaleissa Kari Mäkinen on puhunut siunauskaavan puolesta ja Miikka Ruokanen on ilmoittanut, ettei hän suosittelisi edes rukoilemista perustellen kantaansa ”minulla ei ole Jumalan valtuutusta siihen”. Todennäköisesti tuleva Helsingin piispa tulee olemaan siunauskaavan puolella, koska tutkimuksessa enemmistö Helsingin papeistakin on.

Arkkipiispan rooli tulee siis olemaan merkittävä tulevaisuudessa päätettäessä siunauskaavan kohtalosta, sen tullessa kirkolliskokousaloitteena käsittelyyn uudestaan ja uudestaan. Ei ole siis mikään ihme, että tämä kysymys nousee ratkaisevaksi tekijäksi. Onhan se useille kirkon jäsenille niin merkittävä, että he sen takia eroavat kirkosta.

Arkkipiispan tärkeimpiä tehtäviä on kuitenkin kirkon ykseyden puolustaminen. Kumpi tahansa valitaankin arkkipiispaksi, on erittäin tärkeää, onko kirkossa tilaa niille, jotka jäävät muutaman äänen takia ns. oppositioon. Toisaalta kirkon päätöksiin tulee vahvasti vaikuttamaan eduskunnan päätökset.

Ollessani kirkolliskokousedustajana edellisellä kaudella muistan sen, kuinka kulttuuriministeri tuli kertomaan miten tietyissä asioissa pitäisi kirkolliskokouksen päättää. Useimmat meistä ottivat sen asiakseen ja puheissakin vedottiin siihen, mitä ministeri oli toivonut. Kirkolliskokouksessa on kyllä Herran pelkoa, mutta se Herra, jota enemmän pelätään on valtio ja sieltä tuleva tuki. Sama tapahtui jo Ruotsissa, jossa kirkossa päädyttiin valtion tahdon mukaisesti sukupuolineutraaliin vihkimiseen.

Muutaman vuoden päästä eduskunta tullee meilläkin päättämään sukupuolineutraalista avioliitosta ja kirkon on siinä vaiheessa ehkä pakkokin myöntyä sen vihkimiseen.
Onko meillä silloin arkkipiispa, joka uskaltaa kuitenkin antaa kirkossa tilaa erilailla ajatteleville. Onko arkkipiispa valmis johtamaan kirkkoa aivan toisenlaiseen rakenteeseen, jossa olisikin mahdollisuus valita oma seurakuntansa ja seurakuntatasolla valita siunauskaavan käyttöönotto.

Joka tapauksessa tämä tutkimus antaa mielestäni aihetta molemmilla puolilla sen todeksi ottamiseen, että toisinajattelevat eivät edusta mitään pientä nopeasti poistuvaa vähemmistöä. Tämä piispainkokouksen päätös sopii vain yhdelle kolmasosalle papistoa ja 2/3 on edelleen sotajalalla.

Rauhannobelisti Martti Ahtisaari antoi Sana-lehden haastattelussa viisaan neuvon kaikkiin skismoihin: ”Vaikka olisimme täysin eri mieltä, voimme antaa asioiden keskustella ja kohdella toisiamme sivistyneesti”.

 

 
Dei, artikkeliban.(2) 30.6.- MJa