Hei vaan, ja tervetuloa Allikon yhteysiltaan! Meitä on täällä jo mukava määrä väkeä. Seuraavan tunnin aikana on tarkoitus käydä yhdessä läpi Apostolista uskontunnustusta.
– Nyt ollaan ytimen ääressä! Oppi ennen kaikkea!
– Miksei täällä käsitellä Nikean uskontunnustusta, kun on sen juhlavuosi?
– Haloo, jotkut on vain päättäneet jostain uskontunnustuksista! Ne on niinku ensimmäisiltä vuosisadoilta! Kyllä kristittyjen pitää ymmärtää olla ajassa kiinni!
Jaa. No jos varataan tähän sitten puoli tuntia. Aloitetaanpa. Minä uskon Jumalaan…
– Onpa aika rajua, että nykyisin vaaditaan uskomaan ja vielä sanomaan se ääneen! Ei kaikki halua!
– Minä en yhtään tykkää, että tässä tehdään raja, ketkä on uskovaisia ja ketkä ei!
– Näköjään täällä pakotetaan tulemaan uskoon! Nyt nousi 1970-luvun traumat pintaan!
– Mitkä traumat? Minä en ollut kyseisellä vuosituhannella vielä edes syntynyt!
– Ollaan hei sovussa nyt! Puhutaan mieluummin toivosta!
Hyvä, täytyy hieman muotoilla. Noin. …Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…
– Hetkinen! Joukossa saattaa olla joku, jolla on vaikea isäsuhde. Tässä myös sukupuolitetaan Jumala turhan rajusti.
– Vaihdetaan äitijumalaan!
– Ei vaihdeta.
– Minä tuosta maapallon iästä sanoisin sen verran, että –
– Älä nyt siitä aloita!
– Hieman tässä nyt mennään arvottamaan toisten hengellisyyttä. Pitää huomioida, etteivät kaikki usko persoonallisen Jumalan olemassaoloon. On hyvä edes vähän laajentaa katsantokantaa. On jumaluuksia ja maailmankaikkeutta ja paljon muuta, eikä me voida poissulkea vaihtoehtoja tällä tavoin.
Selvä. Mennään eteenpäin. …ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme…
– Seis! Tässä tulee nyt muistaa, että ensimmäiset kristityt tekemällä tekivät Jeesus-nimisestä henkilöstä Kristuksen, että ei noin voi enää sanoa, jos yhtään on perehtynyt asiaan!
– Hetkinen, ensimmäisinä vuosisatoina keskusteltiin kyllä siitä, millä tavoin Kristus voi olla nimenomaan inhimillinen ihminen!
– Papit salailee asioita! Salaliitto!
– Kyllä tämä ilmaisu ”Jumalan Poika” on monessa mielessä ongelmallinen!
– Aina sitä Jeesusta! Minä en ole mikään viidesläinen! Tämä on viidesläistä! Pakko olla!
– Mitä tarkoittaa ”viidesläinen”?
Sovitaanko, ettei puhuta niin paljon toistemme päälle? Minä tässä koko ajan kirjaan ylös. …joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta…
– Ei ole todistettu! Meidän tulee löytää aito Jeesus, ei näitä myyttejä!
– Millä sinä ihmeitä todistat? Eikö Jumalan sana riitä?
– Defibrillaattori on eteisessä!
Kuulkaas nyt. Jatketaan. …kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista…
– Jeesus ei voi olla historiallinen henkilö, koska hänen luitaan ei ole löytynyt!
– Oletko kaivanut tarpeeksi syvältä? Voihan ne löytyä!
– Ei voi, kun ei ne jääneet sinne hautaan!
– Haloo, ei kai kukaan järkevä kristitty enää usko johonkin kuolleista heräämiseen!
– Mutta jos ne luut löytyvät, mistä tietää, onko ne Jeesuksen? Onko niihin kaiverrettu nimi?
– Ei kai me taas kiistellä Jeesuksen historiallisuudesta! Johan sen todistaa historiankirjoituskin, että tämä kiistely on turhaa!
Mitä, lukeeko Raamatussa jotain taivaaseen astumisesta?
…astuiylöstaivaisiinistuuJumalanIsänKaikkivaltiaanoikeallapuolella…
– Ei niin nopeasti! En ymmärrä, miten tuollaisen on joku Raamatun kirjoittaja viitsinyt keksiä, että siinä olisi joku taivaaseen astuminen! Ei sellaista voi todistaa!
– Mitä, lukeeko Raamatussa jotain taivaaseen astumisesta?
– Eikö siinä kuitenkin ollut silminnäkijöitä? Kyllähän Raamattu…
– Älä sinä siitä Raamatusta, ei sitä pidä kirjaimellisesti ottaa, moneen kertaan käännettykin vielä!
– Papit salailee! Salaliitto!
Hyvä on, hyvä on, mennään eteenpäin. Malttakaa nyt! …ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita…
– Oijoi, nyt pelotellaan tuomiolla ja helvetillä! Kyllä on taas niin ajattelematonta touhua. Just tällainen puhe karkottaa kaikki, jotka haluaisivat kuulla jotain Jumalasta!
– Kyllä pitää voida puhua näistä! Papit ei ikinä saarnaa kunnolla tuomiosta ja helvetistä! Helvettiin mennään, kun ei oteta tosissaan, ja papit ensin!
– No nyt täällä jo tuomitaan toisia! Ainako näitä hengellisen väkivallan iltoja pitää järjestää? Minä en tunne oloani turvalliseksi!
Pyydän hiljaisuutta! Meidän piti keskustella tästä uskontunnustuksesta. …ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden…
– Minä en kyllä leiki noiden kanssa!
– Enkä minä sun!
– Teiltä puuttuu Hengen täyteys!
– Ja sinulta käytöstavat!
…syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen…
– Lopetetaan tämä turha kaanaankieli! Eihän kukaan nykyään edes tiedä, mitä ”synti” tarkoittaa.
– Joo, vanhurskaus, armo, mitä näitä nyt on. Kannatetaan!
– Ollaanko me samaa mieltä?
– Ei olla!
– Mitä tarkoittaa ”kaanaankieli”?
…ja iankaikkisen elämän.
– Uskalletaanko me edes sanoa, miten taivaaseen pääsee?
– Ei sitä niin vain sanota, vaan ihmiseltä pitää kysyä, mitä hän itse siitä ajattelee!
– Kauheaa toisten ulkopuolelle rajaamista! Kaikki pääsee taivaaseen!
– Eikä pääse! Pieni joukko pääsee!
– Ilmeisesti vain teidän kerho?
– No ei ainakaan teidän!
Kiitos keskustelusta, hyvät Allikon yhteysillan osallistujat. Olen nyt koonnut tähän meidän yhteisen uuden ehdotuksemme uskontunnustukseksi.
– Köh.
Anteeksi, toivon lausumaksi, joka on neutraalimpi, vähemmän osoitteleva, eikä sitä tarvitse sanoa ääneen. Tältä se näyttää: ”Toivon, että jonkinlainen jumaluus tai muu vastaava.” Jokainen voi mielessään lisätä siihen jonkin sopivan verbin. Viedään tämä napakka ilmaisu seuraavaksi Allikon allegoriavaliokunnan ilmaisualaosaston ensi vuoden kevätkokoukseen. Ja nyt kahvia ja pullaa, olkaa hyvä!
