Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Kirkkohistorian tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Juha Meriläinen vastaa Seurakuntalaisen vieraskynäpalstalla kansanedustaja Päivi Räsäsen puolustuksen tueksi asemoidun kansainvälisen lakimiesjärjestön ADF Internationalin ympärillä käytävään keskusteluun. Räsäsen sosiaalisessa mediassa jakamia tekstejä ja vanhoja kirjoituksia käsittelevä oikeusprosessi jatkuu Helsingin hovioikeudessa torstaina 31. elokuuta.
Tohtori Esko Kähkönen käsitteli 7.8.2023 päivätyssä vieraskynässään (Arkkipiispan lausunnot hyödynnetään aatteellisessa taistelussa täysimääräisesti – Seurakuntalainen) artikkeliani Taistelu Euroopan sielusta, joka julkaistiin Kanava-lehdessä 6.3.2022.
Kähkönen kertoi minun arvostelleen ”niin kutsuttujen raamattukäräjien puolustuksen tukena toimivaa järjestöä”, siis Alliance Defending Freedom Internationalia (ADF International), ja esitti artikkelini olevan osa jonkinlaista Päivi Räsäseen kohdistuvaa Sanoma-yhtiöiden ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteisrintamaa. Kähkösen mukaan ”Valtakirkon johto toimii kristityn poliitikon ja vähemmistökirkon piispan puolustusta vastaan, kun valtio heitä syyttää.”
Ajatus artikkelin kirjoittamisesta syntyi, kun suomalaisessa mediassa alkoi Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäyntiä koskevan uutisoinnin yhteydessä putkahdella esiin samoja kansainvälisten järjestöjen ja toimijoiden nimiä, joihin olin törmännyt Eurooppaan kohdistuvaa anti-gender-vaikuttamista koskevissa tutkimuksissa. En ollut juurikaan kiinnostunut tulevasta oikeudenkäynnistä vaan siitä, millaisesta kansainvälisestä ilmiöstä oli kyse. Tätä halusin avata suomalaiselle lukijakunnalle. Ajatus artikkelin kirjoittamisesta oli siis minun, ja laadin tekstini itsenäisenä tieteenharjoittajana. Sanoma-yhtiöt ei tilannut kirjoitusta minulta, eikä artikkelin laatiminen ollut Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta saatu työtehtävä.
Esko Kähkösen blogiin sisältyy useita vakavia ongelmia. Ensimmäinen niistä on se, että hän esitti yksittäisen lähes puolitoista vuotta vanhan kirjoitukseni olevan kannanotto nykytilanteeseen ja jopa osa jonkinlaista laajempaa ADF Internationaliin tai Päivi Räsäseen kohdistuvaa Sanoma-yhtiön ja ”valtakirkon” yhteisrintamaa. Ajatus yhteisestä rintamasta ja minun artikkelistani osana sitä on puhdas salaliittoteoria, jolla ei ole edes etäisesti tekemistä todellisuuden kanssa.
Toinen ongelma on siinä, että Kähkösen blogin perusteella voi syntyä mielikuva, että olen kirjoituksellani ottanut kantaa tai pyrkinyt vaikuttamaan Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäyntiin. Tämä ei pidä paikkaansa. En ole ottanut kantaa oikeudenkäyntiin, eikä minulla ole halua tai tarvetta kritisoida sen enempää Räsästä kuin Pohjolaakaan. Kirjoitukseni ei myöskään kohdistu erityisesti ADF Internationaliin.
Käsittelen artikkelissani hieman yli kymmentä kansainvälistä toimijaa, jotka ovat panostaneet yhteensä satoja miljoonia euroja Euroopassa tapahtuvaan vaikuttamistoimintaan. Merkittävimmät toimijat tulevat Yhdysvalloista, Venäjältä, Puolasta, Espanjasta ja Unkarista. Kyse on laajasta ja kirjavasta kentästä, johon yhdysvaltalainen ADF ja sen kansainvälinen sisarjärjestö ADF International kuuluvat muiden joukossa.
Kyse on toimijoista, joilla on aktiivinen rooli yhdysvaltalaisissa kulttuurisodissa, eivätkä ne kaihda taittaa peistä myös toisiaan vastaan.
Bloginsa lopussa Kähkönen peräänkuuluttaa kirkon johdolta ”väärien tietojen ja asenteellisuuden” korjaamista. Epäselväksi jää, mihin vääriin tietoihin ja millaiseen asenteellisuuteen hän viittaa. Ainoa konkreettinen asia, johon Kähkönen artikkelini sisällön osalta tarttuu, on se, että mainitsin yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestö Southern Poverty Law Centerin (SPLC) luokitelleen ADF:n vihajärjestöksi. Hänen mukaansa ”pienikin googlaaminen paljastaa, että SPLC:n maine on tahrainen ja toimintatavat kyseenalaiset.”
Kähkönen on oikeassa siinä, että SPLC:hen on kohdistunut runsaasti julkista kritiikkiä, aivan kuten ADF:änkin. Kyse on toimijoista, joilla on aktiivinen rooli yhdysvaltalaisissa kulttuurisodissa, eivätkä ne kaihda taittaa peistä myös toisiaan vastaan. Järjestöjen keskinäisestä sanasodasta tietoisena harkitsin artikkelia kirjoittaessani, sisällytänkö siihen maininnan ADF:n vihajärjestö-luokituksesta. Ratkaisuuni vaikutti kaksi seikkaa.
Ensinnäkin ADF:n viharyhmäluokitus on noteerattu laajasti, ja vieläpä korkealla taholla. Esimerkiksi Yhdysvaltain oikeusministeriön toimintaa valvova senaatin oikeuskomitea vaati tuomari Amy Coney Barrettia selittämään yhteyksiään ”vihajärjestö” ADF:än syyskuussa 2017 pidetyssä kuulemisessa. ADF:n saama luokitus näyttää olleen senaatin oikeuskomitean mielestä merkityksellinen riippumatta SPLC:n maineesta. Viestintuoja ei automaattisesti tee tyhjäksi viestin sisältöä.
Samaan lopputulokseen on tullut myös moni arvovaltainen media Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Suomessa. Se, että ADF on joutunut Yhdysvalloissa laajan kritiikin kohteeksi, oli ja on mainitsemisen arvoinen asia. Sen rinnalla olen tuonut esiin, ettei ADF:n viharyhmäluokitusta ole kaikkialla varauksetta hyväksytty. On myös syytä painottaa, että SPLC:tä ei ole käytetty artikkelissani lähteenä. Kyse on ainoastaan luokitusta koskevasta maininnasta.
Toiseksi SPLC ei ole ollut ainoa taho, joka on suhtautunut kriittisesti ADF:än tai sen kansainväliseen sisarjärjestöön. Euroopan neuvosto eväsi ADF Internationalilta kansalaisjärjestöille tarkoitetun läsnäolo-oikeuden, koska järjestö ei ”kunnioita ja puolusta Euroopan neuvoston arvoja ja periaatteita”. Läsnäolo-oikeuden epääminen on Euroopan neuvostolta painava kannanotto. On syytä kysyä, miksi Kähkönen ei tuo tätä esiin blogissaan.
Sen jälkeen, kun artikkelini oli julkaistu Kanava-lehdessä ja Suomen Kuvalehden verkkosivuilla, ADF International lähetti artikkeliani käsittelevän kriittisen kirjelmän julkaisujen kustantajalle. Hyvän journalistisen käytännön mukaisesti päätoimitukset pyysivät minulta vastinetta kirjelmään. Saatuaan vastineeni toimitukset totesivat, ettei ADF Internationalin kirje anna aihetta oikaisuihin. Artikkelini lähdepohja ja sisältö olivat pitäviä.
ADF Internationalin kirjelmää ja Kähkösen blogia yhdistää se, että kritiikki pyritään torjumaan niissä samankaltaisilla mekanismeilla: kääntämällä kriittinen huomio toiseen toimijaan, tässä tapauksessa SPLC:hen, ja politisoimalla kritiikki.
Juha Meriläinen
Dosentti, Vantaa
