Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä vastaa piispa Kaisamari Hintikan puheisiin: järjestön kritiikki on sitoutumisen muoto. Sley haluaa pysyä kirkon työyhteydessä ja etsiä ratkaisuja ja toivoo, että Sleyn työtä siedettäisiin ja kunnioitettaisiin.
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtaja Tom Säilä sanoo Sleyn verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessaan, että Sleyllä on aito tahto pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työyhteydessä ja palvella kirkkoa sen perustehtävässä: evankeliumin julistamisessa, opetuksessa ja lähetystyössä. Säilä myös toivoo, että tätä tahtoa ja sen kautta jäsentyvää Sleyn työtä kirkossa siedettäisiin ja myös kunnioitettaisiin.
Säilä kommentoi aihetta Sleyn sivuilla julkaistussa kannanotossa, joka liittyy Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikan puheenvuoroihin Radio Dein Piispan kyselytunnilla.
Hintikka on arvioinut, että piispojen ja osan herätysliikkeistä välinen “kuminauha” on katkeamassa. Piispa on myös pohtinut, löytyykö järjestöistä “aitoa tahtoa säilyä kirkon yhteydessä”.
“Kritiikki on sitoutumisen muoto”
Säilä painottaa, että järjestöjen esittämä huoli ja kritiikki ei hänen mukaansa tarkoita halua irrottautua kirkosta.
– Kun järjestö tuo esiin huolensa, se tekee sen siksi, että se haluaa kantaa vastuuta kirkon uskosta ja opetuksesta – ei siksi, että se haluaisi irrottautua kirkosta. Kritiikki on sitoutumisen muoto, Säilä kirjoittaa.
Säilä viittaa myös Hintikan ohjelmassa esittämään ajatukseen siitä, että kirkon tehtävä on toistaa sanomaansa silloinkin, kun se ei kohtaa suosiota. Säilän mukaan tämä koskee myös kirkon sisäistä keskustelua: puheenvuorot olisi syytä kohdata “ensisijaisesti kuuntelemalla ja keskustelemalla”, eikä tulkitsemalla niitä yhteyden rikkomiseksi.
Huoli Raamatun ja tunnustuksen asemasta
Kannanotossaan Säilä sanoo Sleyn kantavan huolta kirkon suunnasta ja siitä, mikä on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen asema kirkon opetuksen ohjenuorana “tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet ja odotukset ovat kasvaneet”. Hän korostaa, että Sleyn tavoitteena ei ole vastustaa piispoja tai seurakuntia, vaan palvella kirkkoa “uskollisesti Raamatun ja tunnustuksen pohjalta”.
Säilä toivoo, että kirkossa olisi tilaa myös “raamatulliselle, herätyskristilliselle ja perinteiseen virka- ja avioliittokäsitykseen sitoutuvalle työlle” ilman, että sitä pidetään askeleena kohti eroa kirkosta.
“Joustoa ja selkeyttä”
Säilän mukaan, jos “kuminauha” on venynyt, sen ehjänä pitäminen edellyttää sekä joustoa että selkeyttä.
– Sleyn puolesta haluamme etsiä ratkaisuja – niin että yhteys ei katkea, vaan vahvistuu, Säilä päättää.
