Kansallisoopperan pieni helmi Herttua Siniparran linna on moderni tulkinta ikivanhasta sadusta. Teoksen suuri teema on dementian varjossa kestävä rakkaus ja muistojen katsomisen vaikeus.
Muistisairaus on nousemassa Suomen toiseksi yleisimmäksi kuolinsyyksi. Se kosketta omana tai läheisen kohtalona lähes jokaista suomalaista.
Intensiivinen ilmapiiri Kansallisoopperan Alminsalissa kertoo samaa. Nyt ei katsella ja kuunnella muiden kohtaloita, vaan omaa elämää.
Herttua Siniparta tuo kotiin dementiaa sairastavan vaimonsa Juditin. Dramaattinen sopraano Susan Bullock on paitsi erinomainen laulutaiteilija myös herkkään tulkintaan yltävä näyttelijä. Mielen kaaoksen aiheuttama epävarmuus, pelko ja aggressio välittyvät uskottavasti.
Mutta niin välittyy rakkauskin. Herttua Siniparta rakastaa vaimoaan hellästi ja tulisesti. Nuoruuden huumassa se on ehkä helpompaa. Silti aviomies on yhtä omistautunut vielä sittenkin, kun pimeys laskeutuu vaimon mielen ylle.
Siniparran roolin tulkitsee huikea yhdysvaltalainen baritoni Michael Evans.
Rakkaus on hellyyden ja tulen lisäksi myös rohkeutta avata lukitut ovet ja päästää valo sinne, missä muistot satuttavat. Tämä on Siniparralle rakkauden vaikein askel.
Dementiaa sairastava Judit auttaa miestään sinne, minne tämä ei yksin uskaltaisi.
Muistojen arkun kansi avataan. Kannen alta löytyy kirkasta kultaa, mutta sieltä nousee myös aiemmin sielun voimat ylittänyt menetys.
Olisiko vielä aikaa itkeä itkemättömät itkut?
Avaimet lukittuun huoneeseen
Brittiläisen Daisy Evansin ohjaama ja käsikirjoittama kamariooppera on oivaltava uudelleentulkinta unkarilaisen säveltäjän Béla Bartókin ainoasta, vuonna 1918 valmistuneesta oopperasta. Libreton kirjoitti unkarilainen kirjailija Béla Balázs.
Teoksen tarina perustuu ranskalaisen kirjailija Charles Perrault’n satuun La Barbe bleue (1697). Tarinassa rikas mutta pelottava sinipartainen mies nai nuoren naisen, joka lähtee matkalle.
Ennen lähtöään hän antaa vaimolleen avaimet kaikkiin talonsa huoneisiin, mutta yhteen tiettyyn huoneeseen vaimon ei ole lupa astua.
Vaimo ei kykene vastustamaan uteliaisuuttaan, vaan avaa kielletyn huoneen oven. Sen takaa hän löytää Siniparran edellisten vaimojen ruumiit.
Rakkaus on uteliaisuutta.
Perrault liitti tarinaan varoituksen: ei pidä olla liian utelias eikä paljastaa salaisuuksia.
Uuden libreton kirjoittanut Daisy Evans kääntää varoituksen kutsuksi. Rakkaus onkin uteliaisuutta oman ja läheisten mielen syvyyksiä kohtaan – loppuun saakka.
Voimme auttaa toisiamme uskaltamaan.
Saavutettavaa ja ajankohtaista
Herttua Siniparran linna on brittiläisten Theatre of Soundin ja Opera Venturesin yhteistuotanto. Molempien tavoitteena on tehdä saavutettavia ja ajankohtaisia teoksia, jotka rikkovat lajirajoja.
Theatre of Soundissa taiteilijoiden huippuammattilaisuus halutaan yhdistää mukaansatempaavaan tarinankerrontaan.
Herttua Siniparran linna onnistuu tässä erinomaisesti. Esimerkiksi teoksen kolmea nuorempaa Juditia tulkitsevien näyttelijöiden äänetön ilmaisuvoima on hurmaavaa.
Nirso klassisen taiteen ystävä ja oopperan ensikertalainen voivat nauttia kulttuurista rinnakkain.
”Ihan kuin minun vanhempani.”
Tunnin kestävän esityksen aikana katsoja tulee käyneeksi läpi omaa ja läheistensä menneisyyttä ja tulevaisuutta.
Taputusten jälkeen naistenhuoneen peilin edessä korjataan kostunutta silmämeikkiä.
– Ihan kuin minun vanhempani. Tällaista on hyvä taide, liikuttunut katsoja toteaa.
Toinen nainen kysyy seuralaiseltaan vessajonossa:
– Mitä me pohjimmiltamme olemme, ja mitä meistä muistetaan?
Herttua Siniparran linna Kansallisoopperan Alminsalissa 28.2.2026 saakka. Ooppera esitetään englanniksi, ja siinä on tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
