Koronarajoitukset höltyivät – ei vielä ryntäystä tilaisuuksiin

 

Netti- ja yleisöjumalanpalvelukset jatkunevat vielä pitkään rinnakkain monissa seurakunnissa. Tero Lalu ja Heli Kiviharju toteuttivat aamun jumalanpalveluksen lähetystä helluntaiseurakunnassa Porvoossa. (Juha Sonck)

Helluntaiseurakunnissa haluttaisiin jatkaa nettikokouksia ainakin jossain muodossa, mutta riittävätkö resurssit?

Pari kokousta jo takana hyvällä fiiliksellä, vaikka väkeä vähemmän liikkeellä, Ristin Voiton kesäkyselyyn osallistunut vastaaja kiteytti tunnelmia, kun yhteiset kokoontumiset helluntaiseurakunnissa korona-ajan hellittäessä aloitettiin kesäkuussa.

– Hyvä, että tilaisuudet alkavat, asia ei herätä epävarmuutta, toinen vastaaja kuvaili.

– Ihmiset osaavat olla tulematta, jos pelkäävät tartuntaa tai epäilevät tartuntaa omalla kohdallaan.

RV:n helluntaiseurakuntien pastoreille ja vastuunkantajille osoittamaan kyselyyn tuli vastauksia kaikkiaan 78 eri puolilta maata. Kyselyyn oli mahdollista vastata nimettömänä.

 

Kokoontumisia on kesäkuun alusta lukien järjestetty sunnuntaisin tavanomaiseen aikaan.

– Tätä on kyllä odotettu. Pääsääntöisesti seurakuntaväki ei koe epävarmuutta, mutta on myös niitä, joille kaikki uhkat ovat huolestuttavia, myös korona, eräs vastaaja muotoili.

– Seurakuntalaiset ovat jo odottaneet tilaisuuksien alkamista kirkolla. Eilen oli ensimmäinen jumalanpalvelus, ja hyvin meni, vaikka yhteislauluja ei ollutkaan ja istuttiin kaukana toisista. Ilmassa oli iloa ja ihmiset osasivat itse pitää turvavälit, toinen vastaaja kertoi.

– Yhteen tuleminen reilun kehden kuukauden tauon jälkeen oli riemullista. Turvavälit ja lähikontaktien välttäminen onnistui hyvin, eräs vastaaja kertoi.

Seurakuntalaiset ovat olleet varovaisia, eikä ”lähikokouksiin” ole RV:n tietojen perusteella muodostunut väentungosta.

– Odotin enemmän väkeä paikalle, Marko Tabell Keiteleen helluntaiseurakunnasta kertoo.

– Hieman jopa ihmetyttää, miten kuuliaisesti ihmiset ovat kotonaan. Meillä ei sadan kilometrin säteellä ole ollut yhtään tautitapausta.

 

Vastaajat olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että nettijumalanpalvelukset ovat tulleet jäädäkseen, ainakin jossain muodossa.

– Vaatisi uutta ajattelua siitä, kenelle tilaisuus suunnataan ja mitä siitä seuraa, kun seurakuntatoiminta on ”näyteikkunalla”, eräs vastaaja pohti.

Monissa seurakunnissa koronakeväänä mietittiin ensimmäisiä kertoja, että kokouksilla voi olla myös saavuttava tehtävä.

– Olemme saaneet nettikokouksiin mukaan myös ulkopuolisia, ja se on hyvä väylä tavoittaa heitä. Kynnys tulla mukaan seurakunnan tilaisuuksiin on aika korkea vielä, toinen vastaaja kuvaili.

Toisaalta monella paikkakunnalla henkilöresurssit ovat tiukassa.

– Oman toimen ohella palvelevia ihmisiä ei ole riittävästi toteuttamaan jatkuvaa nettikokousta laadukkaasti. Olen kuulostellut, että nettilähetykset myös ”laiskistuttavat” ihmisiä, eli ei jaksetakaan lähteä seurakunnan kokoontumiseen kun voi katsoa lähetyksen pyjamassa ja hiukset kampaamatta kotona. Mielestäni se ei ole ihan tervettä kehitystä, eikä siksikään säännöllisiin nettilähetyksiin ole suurta motivaatiota, eräs vastaajista kirjoitti.

 

Myös aivan uusia ideoita verkon hyödyntämiseksi on syntynyt.

– Lyhyet hartaushetkityyppiset olisivat kivoja katsoa kotona. Myös Raamatun tutkimiseen on helpompi keskittyä kotisohvalla hyvän opettajan seurassa, kuin kovalla kirkonpenkillä istuessa ja tapellessa unta vastaan, eräs vastaaja humorisoi.

 

”Ketään ei käännytetä pois”

Ei tämä vielä normaalia seurakuntaelämää ole, Porvoon helluntaiseurakunnan pastori Ari Niemi kommentoi.

– Oli kuitenkin erilaista saarnata parille kymmenelle ihmiselle kuin pelkälle kameralle.

Porvoossa Itä-Uudellamaalla aloitettiin lähijumalanpalvelukset kesäkuun puolivälissä.

Kirkon ovella oli kaksi vahtimestaria, jotka huolehtivat turvavälien pitämisestä seurakuntaan astumisesta lähtien. Eteisen naulakot eivät olleet käytössä, tosin lämpimässä säässä ulkovaatteita ei juuri kertynyt penkkiin kokousseuraksi.

Osallistujat laittoivat nimensä osallistujalistaan mahdollisen tartuntajäljittämisen helpottamiseksi. Kädet desinfioitiin ennen saliin menemistä, ja hengityssuojaimiakin oli tarjolla. Istumapaikat oli merkattu.

 

Yhteislaulut ovat toistaiseksi Porvoossa tauolla, ja tilaisuuden yleisö pääsi nauttimaan lauluryhmän palvelusta.

– Kyllä jotkut hyräilivät mukana. Täysin palkein ei kukaan päästellyt menemään, Niemi kuvailee.

Toiminnan normaalistikin hiljentävä kesäaika tuo oman mausteensa kokoontumisiin. Pyhäkoulut ovat monessa paikassa kesätauolla, joten lapsiperheet jäävät helposti kotiin.

Riskiryhmäläisille, eli yli 70-vuotiaille ei myöskään yleisötilaisuuksia suositella. Porvoossa mukana oli joitakin senioreita.

– Ketään ei ovella käännytetä pois, pastori linjaa.