Kielitaitoinen teologianopiskelija nauttii patristiikan ja kristologian luennoista

Inkerin kirkon teologisessa instituutissa toisella vuosikurssilla opiskelee nuori burjaattimies, jonka tie pappiskoulutukseen on kulkenut Kiinan ja monien vaiheiden kautta.

Aleksander Dyshenov asuu koulutuskeskuksen alueella nuoren vaimonsa ja yksivuotiaan poikansa kanssa. Hän on aiemmalta koulutukseltaan kiinan kielen opettaja. Hänen vaimonsa Vera on kiinalainen ja pieni Pavel-poika ymmärtää sekä kiinaa että venäjää.

– Opiskelin kotikaupungissani Ulan-Udessa kiinalaista filologiaa ja jatkoin opintojani Kiinassa. Opintojeni loppuvaiheessa tutustuin tulevaan vaimooni, joka oli opiskellut venäjän kielen kääntäjäksi. Menimme naimisiin kesällä 2016. Pavel syntyi syksyllä 2017.

PS Lemmetyinen Kyynel ja kiitos

Korkeasti koulutetun ja hyväpalkkaisen nuoren miehen päätyminen pappisseminaarin opiskelijaksi on ollut monivaiheinen tie.

– Meillä oli ihan tavallinen perhe. Isäni kuoli tapaturmaisesti, kun olin 17-vuotias. Se aiheutti tietenkin taloudellisia vaikeuksia perheellemme. Tein töitä vartijana ja tarjoilijana. Kiitos Herralle, että rahat riittivät loppututkinnon suorittamiseen.

Maisteriopinnot Aleksander teki Kiinassa neljässä vuodessa. Kaksi vuotta hän opetti venäjän kieltä. Tulevan vaimonsa hän tapasi joulukuussa 2014, kun Vera auttoi Aleksanderia lopputyön kääntämisessä.

Aleksanderin lapsuuden perheessä kukaan ei tuntenut Raamattua.

– Elin 25 vuotta kuin Egyptin pimeydessä. Äitini meni töihin Pietariin ja tuli siellä uskoon. Hänet kastettiin luterilaisessa kirkossa.

Aleksander vieraili vapaiden suuntien kokouksissa.

– Ne olivat kuin konsertteja, mutta sanoma ei koskettanut syvemmin. Kerran sitten kuuntelin Inkerin kirkon pastorin Ivan Laptevin raamattuopetusta. Hän luki 2. Kor. 10:4–5: “Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.” Nuo sanat iskivät tajuntaani. Ymmärsin, että olin elänyt 25 vuotta ilman tätä Kirjaa. Harmitti, miten paljon aikaa olin tuhlannut. Miksi en ollut kuullut tätä aiemmin?

Aleksander kastetiin 28.1.2013 Kelton kirkossa.

– Minulla oli Kiinassa hyväpalkkainen työ venäjän opettajana. Loppuvuodesta 2016 työnantajani ilmoitti, että palkankorotuksia ei annetakaan. Perheemme kasvaessa lisätulot olisivat olleet tarpeen. Vihaisena rukoilin, että miksi näin pitää käydä. Jumala tuntui puhuvan, että jos jään vielä vuodeksi tuohon työpaikkaan, niin elämäni tulee jatkumaan samaan malliin. Päätimme vaimon kanssa rukoilla ja miettiä viikon ajan. Juuri sinä aikana Ivan Laptev otti yhteyttä ja kyseli, mitä kuuluu ja olenko ajatellut pappisopintoja.

Aleksander jätti entisen työnsä ja toisen kotimaansa, ja muutti vaimonsa kanssa Pietariin. Edessä oli kolme ja puoli vuotta teologian perusopintoja. Perheen esikoinen syntyi samana syksynä. Hänellä oli vaikea sydämen toimintahäiriö. Ystävien avulla he saivat pojalle kuitenkin parasta hoitoa. Viikon ajan vastasyntynyt oli teho-osastolla, missä hänet kastettiin.

– Tämä kaikki todisti Jumalan huolenpidosta ja siitä, että olimme oikeassa paikassa. Kiinalaisten sukulaistenkin piti myöntää, että on ihme, kun poikamme sai niin hyvää hoitoa ilmaiseksi. He olisivat olleet valmiita lähettämään raha-apua. Myös burjatialaiset sukulaiset ovat olleet ihmeissään.

– Jumala on kiinnostunut jokaisesta ihmisestä, kaikkein heikoimmastakin, niin kuin teho-osastolla makaava vastasyntynyt poikani. Tärkeintä on, että tuomme lähimmäisemme Kristuksen luo ja he saavat kasteen. Sitten kasvatamme heitä elämään Jumalan kunniaksi.

Teologian opiskelut ovat olleet Aleksanderille mieluisia ja hän pitää kaikista oppiaineista.

– Oppiaineet liittyvät toisiinsa suorastaan erinomaisella tavalla. Pidän kielten opiskelusta. Opiskelen latinaa, kreikkaa, englantia ja hepreaa. Systemaattisen teologian, filosofian ja patristiikan luennot ovat erinomaisia. Opettajakunta on erittäin pätevää. Pidin Juha Pihkalan opetuksesta, kun hän luennoi triadologiasta, kristologiasta ja ekklesiologiasta.

Opiskelussa on myös omat varjopuolensa. Päivät ovat täysiä, ja oppituntien jälkeen on vielä paljon tekemistä, kuten vanhainkodissa vierailuja, opiskelijoiden iltajumalanpalvelus ja nuortenpiiri kirkossa.

– Toivoisin, että oppitunteja olisi vähemmän, esimerkiksi keskiviikkona luentoja olisi vain klo 14:ään eikä 16:een asti, niin kuin tavallisesti.

Tulevaisuudessa papiksi valmistuva Aleksander haluaisi opiskella mahdollisimman pitkälle, vähintään teologian maisteriksi.

Kesällä harjoittelen kotikaupunkini Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunnassa. Tulevaisuus on Jumalan käsissä.

Kuva: Svetlana Maksimatshova

Kylvaja artikkelibanneri