Kirjoittanut
Israelissa eletään tyrmistyksen, pettymyksen ja päättäväisyyden tunteiden sekamelskassa.
Ville Nuoraho kävelee Zikhron Ya’akovin keskustassa ja etsii pullotettua vettä.
– Armeija laittoi viestiä, että jokaiselle perheenjäsenelle täytyy varata pommisuojaan kolmeksi päiväksi vettä, kullekin kolme litraa päivää kohden.
Nopealla laskutoimituksella Nuorahon pitäisi siis löytää kolmihenkiselle perheelle jostain 27 litraa vettä. Tietysti, kun kaikki ovat olleet samanaikaisesti liikkeellä samalla asialla, vesi on loppunut.
Nuoraho kotiutuu keskustasta mukanaan retkikeitin, kaasua ja vesikanisteri. Vettä hän ei vielä löytänyt.
Toisaalta muutakin mietittävää on.
Suomen ulkoministeriö on lähettänyt Israelissa asuville noin tuhannelle suomalaiselle kyselyn halukkuudesta tulla evakuointilennolla kotimaahan. Nuorahot vastasivat myöntävästi.
Haastatteluhetkellä on vielä epäselvää, milloin lento toteutuu – kyseessä on varovaisestikin monta lentokoneellista vaativa siirto-operaatio. Lähtö saattaa tulla nopeastikin.
Nuorahojen tilannetta voi seurata YouTube-videoblogista.
Varmaan kaikilla kaltaisillani on vähän sekava identiteetti.
Zikhron Ya’akov sijaitsee Haifan kaupungin eteläpuolella, noin 50 kilometriä Tel Avivista pohjoiseen. Nuorahot asettuivat kaupunkiin vasta viime kesänä, lähelle Yasmine-vaimon israelilais-amerikkalaisia vanhempia.
– He alkavat jo olla iäkkäitä, ja pitkien matkojen liikkuminen on hankalaa, Ville Nuoraho kuvailee.
Amerikkalaistaustaisia juutalaisia asuu 24 000 asukkaan Zikhron Ya’akovissa paljon. Kaupunki on perustettu jo 1800-luvun lopulla juutalaisten ensimmäisen paluumuuttoaallon aikana.
Kaupungista käydään Tel Avivissa ja Haifassa töissä. Matkat kestävät kauan, koska ruuhkia on aina.
– Jos lähden tästä Tel Aviviin, 50 kilometrin matka kestää puolitoista tuntia.
Nyt Zikhron Ya’akov on osoittautunut hyvin turvalliseksi paikaksi asua. Hamasin ohjukset eivät kanna kaupunkiin asti.
– Toisaalta Hizbollahin raketit saattavat yltää tänne, Nuoraho sanoo.
Hamasin brutaali hyökkäys yllätti israelilaiset täysin. Ilmassa on uudenlaista turvattomuutta. Moni pohtii, onko uusia yllätyksiä ilmaantumassa muiden rajojen takaa.
Raketti-iskujen sarja runnoi Israelia lauantaina 7. lokakuuta aamusta alkaen. Vuorokauden sisällä alkoi myös paljastua brutaalien joukkomurhien sarja Gazan kaistan läheisissä kibbutseissa ja kylissä.
Mitä pidemmälle päivät ovat kuluneet, sitä murheellisemmiksi kuolonuhrien luvut ovat kasvaneet. Israelilaisia kuoli parin vuorokauden sisällä 1 300 ihmistä, mikä on holokaustin aika pois lukien eniten kansan lähihistoriassa, sodatkin huomioiden.
Palestiinalaisten kuolleiden luku on kasvanut tätäkin korkeammalle Israelin aloitettua vastatoimena Gazan ankaran pommittamisen.
Arkea eletään monissa israelilaiskodeissa epätodellisen, pysähtyneen ajan tunnelmissa.
Satoja tuhansia reserviläisiä on nopeasti mobilisoitu asemiin ja taistelutehtäviin. Ville Nuorahonkin ystäviä palvelee nyt armeijassa. Yhteydenpito läheisiin on hyvin rajoitettua, ja ohjusten pelon lisäksi monessa kodissa kannetaan nyt huolta läheisistä – miehistä ja naisista – rintamalla.
Israelista on nopeasti tullut pelottava paikka asua. Moni haluaa nyt pois.
Suomessa syntynyt Ville Nuoraho, 36, vietti tärkeimmät lapsuus- ja nuoruusvuotensa Israelissa. Perhe asettui maahan Nuorahon ollessa 11-vuotias.
– Tunnen kyllä olevani enemmän suomalainen kuin israelilainen, Nuoraho sanoo.
Mediayrittäjälle mahtui väliin vuosia sekä Suomessa että Israelissa. Hän tekee nykyisin pääosan asiakastöistään Suomeen.
Nuoraho kertoo olevansa kolmannen kulttuurin lapsi eli kasvaneensa jossain suomalaisen ja israelilaisen kulttuurin välillä.
– Varmaan kaikilla kaltaisillani on vähän sekava identiteetti, ja samanlaisen taustan ihmisten kanssa synkkaa kyllä heti, Nuoraho hymyilee mainiten yhdeksi kehitysalueekseen heprean kielen, jota hän ei omien sanojensa mukaan osaa kunnolla.
– Kieli on tärkeä asia täälläkin. Päivittäisasiat hoituvat englanniksi, mutta nyt Yasmine joutuu hoitamaan kaikki viralliset asiat, koska osaa hepreaa paremmin.
Nuorahon suomalaiset vanhemmat asuvat Jerusalemissa.
Haastatteluhetkellä israelilaisille on vasta avautumassa, miten kammottaviin tekoihin hyökkääjät ovat syyllistyneet. Raakuuden määrä tuntuu lohduttomalta. Media täyttyy toinen toistaan sydäntäsärkevämmistä tarinoista murhatuista tai kidnapatuista lapsista ja perheistä.
– En tunne paniikkia, mutta tarkkailen tilannetta koko ajan. Ja tilanne on vakava, Ville Nuoraho sanoo.
Nuoraho ei ole käynyt armeijaa Israelissa, eikä hänen oleteta osallistuvan palvelukseen.
– Tietysti voisin esimerkiksi luovuttaa verta. Sotilaille myös kootaan lahjapaketteja, siihen voisimme osallistua. Mutta rehellisesti sanottuna mietin tällä hetkellä vain perheeni ja lähipiirini tilannetta, sitä, miten me selviämme.
Tunnetko syyllisyyttä, joka saattaa yllättää kriisitilanteissa helpommalla selvinneet?
– Ei, en tunne syyllisyyttä esimerkiksi siitä, että en ole menossa etulinjaan taistelemaan. Mutta kysyn kyllä itseltäni, mitä voisi tehdä enemmän.
Ville Nuorahon videoblogia voi seurata YouTubessa.
