Matka kyynellaaksoon ja takaisin

 

”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!” Ps. 84:6

Sydämeni vavahtaa ajatellessani näitä sanoja ja niiden syvyyttä. Nopeasti luettuna ne tuntuisivat kertovan helposta elämästä ja vahvasta uskosta.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

Tästä samasta asiasta Paavali kirjoitti satoja vuosia myöhemmin. Hän oli joutunut astumaan alas kyynellaaksoon oppiakseen tuntemaan Kristuksen voiman. Hän oli saanut armon ymmärtää, että todellisen Vahvuuden löytyminen tapahtuu oman heikkouden kautta.

Riisuttu ihminen. Siitä tässä jakeessa puhutaan. Sellaisesta ihmisestä, joka on joutunut riisuutumaan pois omasta voimastaan ja omista onnistumisistaan. Ei helpolla eikä omalla suostumuksella vaan lukemattomien kipeiden riisumiskoulujen kautta.

Riisuttuna ja tyhjänä ihminen uskaltaa nojata Jumalaansa tavalla, jota ei ennen tiennyt mahdolliseksi. Syntinen ihminen huutaa avukseen Vapahtajaansa ja syntyy ennennäkemätön kohtaaminen: syntinen ja pyhä ottavat toisensa omakseen.

Kun Kristus yksin jää yksin sielun tarttumapinnaksi – se on Raamatun todistus onnellisten ihmisten salaisuudesta. Heillä on mielessään pyhät matkat; heillä on jatkuva Rakastettunsa ikävä.

Kyynellaaksossa saatetaan viettää tovi jos toinenkin. Siellä saatetaan viettää kokonainen elämä. Mutta se on vain yksi näkökulma. Toinen näkökulma kertoo voimasta, lähteestä ja onnesta.

Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.