Kirjoittanut
Saimme legendaariselta U2-yhtyeeltä kohteliaan kirjeen, että he eivät pääse kirkon Nuorisopäiville Australian-kiertueen takia, Jari Mäki-Arvela muistelee.
Vinyylilevyjen keräilyä harrastavat Herttoniemen seurakunnan nuorisopappi Jouko Olkkola ja saman seurakunnan nuorisotyöntekijä Jari Mäki-Arvela ovat tehneet Radio Deille viikoittaista Vinyylivintti-ohjelmaa vuoden 2014 helmikuun alusta asti. Ohjelmassa soivat miesten laajasta kokoelmista löytyvät vanhat vinyylit. Alussa ohjelman teemoina olivat kotimaisen gospelin uranuurtajat, kuten Jaakko Löytty ja Pekka Simojoki.
Viimeaikoina ohjelmissa on kuunneltu teemoittain esimerkiksi taivasta, rukousta ja enkeleitä käsitteleviä kappaleita. Ohjelmassa ovat soineet ”maallisten” artistien hengelliset kappaleet muun muassa Eric Claptonin, Bob Dylanin ja U2: n tuotannosta. Jatkossa tullaan kuulemaan myös kappaleita Whitney Houstonilta, Mariah Careylta ja Beyoncélta.
Vinyylivintti tarjoilee paitsi laadukasta musiikkia, myös mielenkiintoisia tarinoita sekä gospelmaailmasta että vinyyleistä.
Laajoista kokoelmista löytyy Suomi-gospelin harvinaisuuksia
Olkkolalla on kokoelmissaan jo pelkästään gospel-CD:itä reilut 500 kappaletta ja LP-levyjä tuhatkunta. Mäki-Arvelalta CD-levyjä löytyy suunnilleen 1000 ja LP:itä saman verran. Lisäksi hänellä on varastossaan lukuisia C-kasetteja.
Jari Mäki-Arvela muistelee, että hänen ensimmäinen hankintansa oli Pro Fiden Hän muutti kaiken 1960-luvulla. Olkkola kertoo tutustuneensa ulkomaisista LP-levyistä ensimmäisenä Andrae Crouch & Disciplesiin 1970-luvun alkupuolella ja kotimaisista gospeltuotannoista Lasse Mårtensonin Voisiko sen sanoa toisinkin –levyyn.
– Virikkeet tulivat silloin sekä Suomesta, että ulkomailta, mutta Suomessa ei ollut silloin niin paljon gospelia, varsinkaan hyvää sellaista. Pro Fiden konserteissa tein omia äänityksiä stereomankalla, jossa oli mikki, Jouko Olkkola kertoo.
Miesten kokoelmista löytyy harvinaisuuksia ja heille erityisen merkityksellisiä levyjä. Näistä Olkkola poimii Dominicones-nimisen käpyläläisen yhtyeen, jolta on ilmestynyt Adventtilaulu/Ilman sua -single sekä Jaakko Löytyn Asioita, joista vaietaan –albumin. Tämä Jaakon 30-vuotistaiteilijajuhlaan tehty CD toteutettiin Olkkolan vinyylilevyn pohjalta.
Mäki-Arvela puolestaan löysi ensin Cliff Richardin ja myöhemmin Bryn Haworthin gospel-tuotannon muutettuaan Englantiin nuorukaisena. Suomeen paluunsa jälkeen, 1980-luvun alussa hän aloitti varsinaisen keräilyharrastuksen.
– Muistan myös joitain Löytyn ensimmäisiä levyjä. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että nämähän ovat rienausta ja niitä kuunneltiin sitten vähän salaa, Mäki-Arvela muistelee.
– Pro Fiden eka EP [extended play] oli toista maata: Pauli Tuohiojan sanoitukset ja sävellykset, todellista rautalankaa, täysin toisenlaista kuin nykymusiikki, Olkkola puolestaan hehkuttaa.
Miehet ovat tehneet vinyylihankintoja levykauppojen lisäksi esimerkiksi kirpputoreilta ja huutokaupoista. Levyjä on löytynyt myös kristillisten järjestöjen varastoista.
Vinyylien aika ei ole ohi, koska kaikkia levyjä ei löydy CD-versioina
Olkkolan mukaan yksi syy, miksi he ovat Vinyylivinttiä tehneet, on se, että monia vinyylibiisejä, varsinkaan gospelia, ei löydy sen paremmin uudemmista musiikinjakelukanavista, CD:ltä kuin Radio Dein arkistostakaan. Miehet ovat ohjelmaa tehdessään tallentaneet samalla vinyylien kappaleita digitaaliseen muotoon.
– Olin aikoinaan Terapia-bändin konsertissa Maata Näkyvissä -festareilla. Menin polvilleni poikien eteen ja pyysin, että antakaa meille levyjä. Ja nyt puhutaan bändin CD:istä, oli pitkä aika, että niitä ei saanut mistään, Olkkola kertoo.
LP-levyissä on olennaista se, että niiden pitää olla hyvässä kunnossa. Jos niitä on soitettu huonoilla levysoittimilla, ääni on rahiseva.
– Tosi hifistit sanovat, että LP:llä on ainoa oikea, puhdas ja pehmeämpi soundi. Vinyylissä saat lisäksi hienon kannen, se on monesti taideteos jo itsessään ja voit katsoa sanoja sisältä. Se on tämmöinen konkreettinen juttu – omistat jotain. Jos kuuntelet streamilta [suoratoistona], niin ikään kuin vain vuokraat sitä [äänitettä] koko ajan, se ei ole sun, Jari Mäki-Arvela muistuttaa.
Olkkola tuo esiin, että kuitenkin myös CD:ltä löytyy yllättäviä helmiä, kuten vähän uudempi yhtye Think Twice, jonka paria, Anssi Tiittasen tekemää biisiä lauletaan tosi paljon nuorten parissa.
– Näihin vinyyleihin on pistetty paljon rahaa kiinni, että on tämä myös rahakysymys. Vinyyleissä arvo säilyy paremmin. Jos laitat harvinaisia vinyylejä huuto.net -palveluun, niin siellä on aina ihmisiä, joita se kiinnostaa. CD:illä ei ole samalla tavalla arvoa, Mäki-Arvela tuo esiin.
Jouko Olkkola kertoo, että levyjen masterien katoaminen on myös nostanut vanhojen kotimaisten gospelvinyylien arvoa. Hänen hyväkuntoisista vinyyleistään on tehty esimerkiksi Jaakko Löytyn ja Jukka Leppilammen CD-levyjä, kun alkuperäisiä mastereita ei ole löytynyt.
– Masterien katoamisen taustalla oli niiden levy-yhtiöiden konkursseja, joiden hallussa originaalit olivat.
Kohtaamisia legendaaristen muusikoiden kanssa
Jouko Olkkolalla ja Jari Mäki-Arvelalla on ollut vuosien varrella lukuisia kohtaamisia sekä suomalaisten että ulkomaisten gospelartistien kanssa. Mäki-Arvela muistelee erästä erityisen merkityksellistä tapahtumasarjaa:
– Muistaakseni oli kyseessä vuosi 1986 ja Helsingissä oli tarkoitus pitää Kirkon Nuorisopäivät. Minäkin olin toimikunnassa suunnittelemassa tapahtumaa. Se oli tarkoitus pitää jäähallissa ja tarvittiin vetonaulaksi joku esiintyjä, jonka tavallisetkin ihmiset tietävät. Ehdotin, että pyydetään ”vaatimattomasti” U2–yhtyettä. Bändi alkoi olla silloin siinä vaiheessa, että niillä lähti ura todenteolla nousuun. Kirjoitin kirjeen Irlantiin, kerroin tapahtumasta ja kysyin bändiä keikalle. Sieltä ei vähään aikaan kuulunut mitään, mutta sitten tuli kirje, jossa sanottiin, että ”kiitoksia kutsusta, mutta valitettavasti emme voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan: olemme Australian-kiertueella silloin”. Bändin jäsenet toivottivat kirjeessä siunausta tapahtumalle ja pahoittelivat, että eivät pääse tulemaan, Jari Mäki-Arvela kertoo.
Olkkola ja Mäki-Arvela ovat vuosien mittaan tutustuneet ja ystävystyneet monien suomalaisen gospelin tekijöiden kanssa. Olkkola kertoo opiskelleensa teologisessa tiedekunnassa samaan aikaan Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen kanssa. Jaakko Löyttyyn Olkkola tutustui Etiopiassa vuonna 1976, kun Löytty oli siellä keikkakiertueella. Mäki-Arvela puolestaan mainitsee tunteneensa Jukka Leppilammen jo pitkään.
– Kun Jukka oli nauhottamassa, niin katsoin hiekkalaatikolla Jukan pojan Mikon perään. Joskus myöhemmin kiusasin, että olet kasvanut niistä hiekkalaatikkoajoista.
Onko Suomi-gospelilla tulevaisuutta Suomessa?
Jari Mäki-Arvela tuo esiin, että vielä muutama vuosikymmen sitten gospelmusiikin merkitys oli suuri seurakunnissa ja nuorisotyössä. – Gospelmuusikkoja vieraili kuukausittain seurakunnassa ja levyjä soiteltiin paljon. Silloin seurakunnilla oli rahaa hankkia levyjä ja järjestää keikkoja.
Nuorisotyönohjaaja pahoittelee, että nykyään myös gospelmusiikki on pitkälti kuunneltavissa internetissä, eikä seurakunnilla ole enää varaa järjestää gospelkonsertteja.
– Nuoret eivät enää tunne gospelmusiikkia ja sen tarjontakin on pienentynyt, kun se ei elätä muusikkoja. Maata Näkyvissä -festivaali ja muut vastaavat tapahtumat ovat gospelmusiikin esilletuomisen lippulaivoja tänä päivänä.
Vinyylivintissä pyyhitään pölyt kadonneiden gospel-levyjen päältä. Kuuntele leppoisaa musiikkiohjelmaa Jouko Olkkolan ja Jari Mäki-Arvelan seurassa tiistaisin klo 14.15 alkaen.
Lisää aiheesta Seurakuntalaisessa:
Clif Richardin lava-avustaja kaivoi esiin unohtuneet äänitteet
