Isätkin mukaan kristilliseen kasvatukseen

06.03.2010 18:00 | Suomen Viikkolehti | Hannu Lahtinen
Kristillisen kirjan viikko 22.–28.3.
Kristillisen kirjan viikko 22.–28.3.

Monissa suomalaisissa kodeissa kristillinen kasvatus on toivottua, mutta usein vanhemmat kokevat keinot ja välineet vähäisiksi. – Kristillinen kasvatus jää usein äitien huoleksi. Kirja on kuitenkin kahdenvälinen, jonka kautta isäkin voi ottaa osaa kristilliseen kasvatukseen, Lasten Keskuksen toimitusjohtaja Juha-Pekka Heinonen sanoo Kristillisen kirjan viikkoa valmisteltaessa.

Kristillisen kirjan viikkoa vietetään 22.–28. maaliskuuta. Tänä vuonna teemana on lapsen oikeus pyhään, ja samalla lapsen oikeus kristillisiin kirjoihin. Kristillisen kirjan viikon järjestää Kristilliset kustantajat ry.

– Tuomme esiin rikasta ja vahvaa kristillistä perinnettämme, johon lapsi voi tutustua, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Merja Pitkänen kertoo.

Lapsen Raamattu on ollut Lasten Keskuksen tuotannossa kestosuosikkeja vuosikymmeniä.
– Minusta Raamatun kertomukset ovat niin merkittävä osa kristillistä kulttuuriperintöämme, että niiden läpikäyminen ja opettaminen kuuluisi jokaiselle vanhemmalle. Kyse on pohjimmiltaan lapsen perusturvallisuuden luomisesta, Heinonen sanoo.

Lasten Keskus noudattaa Heinosen mukaan kirjoissaan kolmen E:n periaatetta.
– Elämyksellisyys, esteettisyys ja eettisyys ovat ne kolme sanaa, joihin voisi tiivistää oman linjamme. Elämyksellisyys innostaa lukemaan, esteettisyyteen on lapsella oikeus samalla tavalla kun aikuisellakin ja eettisyys saa parhaimmillaan aikaan juuri pohdintaa vaikkapa hyvän ja pahan välillä.

– Meillä vanhemmat toivovat kirjoihin tekstiä, mikä on pelkästään hyvä asia, Heinonen sanoo.

Heinosen mukaan kirjamarkkinoilla on yleisesti liikaa viihde- ja puuhakirjoja, jotka aliarvioivat lasta.
– Vaarana on, että lapsi menettää kiinnostuksen ylipäätään kirjoihin. Kirjan tarkoitus on kuitenkin lisätä kiinnostusta lukemiseen, Heinonen linjaa.

Takaisin

Ilmoita asiaton kommentti

Olen aivan samaa mieltä siitä, että meidän isien tehtävänä on olla mukana kristillisessä kasvatuksessa. - Kuinka tuo "temppu" sitten tehdään? Jokainen voi toki tarttua itse heti härkää sarvista, mutta koko yhteiskunnan herätteleminen vaatii jo hyvää strategiaa. Pohdin tätä aihepiiriä myös omassa blogissani: http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?id=5972&bid=185

Manu Ryösö | 08.03.2010 11:34

Ilmoita asiaton kommentti

Ei ole ihme, että tavalliset suomalaiset miehet eivät ole lähteneet innolla kristillisen kasvattamisen tielle. Kirkossa mies on ajettu nurkkaan ja lopulta heitetty pihalle. Miehelle ei tämän päivän teologiassa ole mitään sijaa omana itsenään. Jos tämä on se kuva, joka kristillisestä mieheydestä on taviksille annettu, niin miksi opettaa sitä pojilleen?Kuohitun miehen malli ei ole houkutteleva. Silloin mieheyttä haetaan sieltä, missä sitä uskotaan löytyvän: lätkämatseista, hevimusiikista, kaljateltasta ja formuloista. Kovin ohuelta on saatu miehen maailma näyttämään pikkupoikien silmiin. Mutta tuossa kehyksessä kun pyörii, on mies näppärästi poissa naisten tieltä kun he tekevät tulevaisuudessa tärkeitä asioita seurakunnissa, yliopistoissa ja pörssiyhtiöiden johtopaikoilla. Miesvaltaisten alojen osaksi jäävät työperäiset sairaudet, onnettomuudet ja kuolemat. Missä on tasa-arvo? Ei pidä kirkko meteliä, vaikka mies on yli laidan.

Samuel | 10.03.2010 08:56

Ilmoita asiaton kommentti

Itse en katso että lapsille mitenkään erityisen kristittyä kasvatusta nyt edes kannattaa antaa. Tai minkään muunkaan uskonnon.

7 vuotias lapsi on yhtä kristitty kuin hän on kommunistikin. Eli ei ole.

Dire Strait | 12.04.2010 14:14

Ilmoita asiaton kommentti

Dire Strait: Vanhemmat välittävät aina omia arvojaan lapsilleen, oli se sitten mielipide talouspolitiikasta, sopivista pöytätavoista tai hyvästä automerkistä.

Itse ainakin aion kasvattaa lapseni luottamaan ja turvaamaan Jumalaan ja Jeesukseen pienestä pitäen; siksi, että minulle ei ole olemassa rinnakkaisia ja samanarvoisia totuuksia, joista voi sitten "valita". Katsomukseni mukaan Jumala ja Jeesus ovat konkreettisesti totta ja läsnä (eivät yksi totuusvaihtoehto muiden joukossa tai jotain kuvainnollista) joten tietenkin välitän tämän myös lapsilleni.

Itse hylkäsin kotini tarjoaman uskonnottoman vaihtoehdon. Lapseni saavat tehdä omat päätöksensä siinä, mikä on lähinnä totuutta, mutta kasvatus on aina latautunut johonkin suuntaan, oli se sitten agnostinen, ateistinen, kristillinen, deistinen tai vaikka buddhalainen.

Santeri | 23.06.2010 11:31