Kansan Raamattuseura hakee uutta näkyvyyttä

Ilmoita asiaton kommentti

Olin mukana Sanan suvipäivillä. Minun nähdäkseni KRS:n ongelma ei ole näkyvyyden puute. KRS:n tekninen osaaminen ja näkyminen on hyvää, jollei erinomaista.

Itse lähtisin kyselemään KRS:n sisällöllistä identiteettiä ja sen tunnusmerkkejä. Siihen ei riitä suuri joukko myönteisiä adjektiiveja, vaan on myös tunnistettavia rajoja. Kristillisen järjestön tunnistaa myös siitä, mihin kaikkeen se ei ole valmis suostumaan. Jos yrittää olla kaikkien kaveri ja valita kaiken, ei valitse lopulta mitään...

Voisiko tässä olla jotakin KRS:n tulevaisuuden haasteista?

Ilmoita asiaton kommentti

"Erityisesti järjestäjät iloitsivat siitä, että lapsiperheet olivat löytäneet tapahtumaan tiensä."

Hienoa, että tällä kertaa myös lapsiperheet olivat löytäneet paikalle. Itse en tällä kertaa paikalla ollut, mutta silloin kun olen ollut KRS:n kesäpäivillä, huomio on usein kiinnittynyt siihen, että päiviltä on puuttunut lasten ja nuorten ohjelma. Siis ohjattu toiminta / opetuksellinen puoli Selitykseksi on kysyttäessä kerrottu se, että KRS:n lapsi- ja nuorisotyöntekijät ovat kesäpäivien aikaan joko lomalla tai rippileireillä.

Tällä kertaa Sanan suvipäivillä oli lapsille, varhaisnuorille ja nuorille järjestetty ohjelmaa, ja se näkyi heti lapsiperheiden määrässä.

Ilmoita asiaton kommentti

Manun kommentti oli terävä. KRS:n yhteydessä vaikuttava Sana-lehti on tyyppiesimerkki: se haluaa olla kaikkien kaveri. Vaikka Hannu Nymanin pääkirjoitukset ovatkin joskus hyviä, niin silti KRS:ltä puuttuu kyky sanoa synnit synniksi. Särkyneille pitää puhua hiljaa -teologia on varmasti monelle paikallaan, mutta jos selvästi ei osata tehdä pesäeroa Raamatun sanan vastaisiin asioihin, niin silloin ollaan kuljettu kauas Mauri Tiilikaisen julistamasta evankeliumista.

Toinen KRS:n ongelma ovat mielestäni paikalleen jämähtäneet työntekijät. Monissa järjestöissä samat henkilöt pyörittävät kuvioita kymmeniä vuosia. Joskus olisi uskallettava irtaantua ja haettava vauhtia Herramme viinitarhan muista osista. Joskus vetovoima ja ideat loppuvat, jos ei mistään saa mitään uutta näkemystä.

Ilmoita asiaton kommentti

Minäkin seurasin tänä vuonna mielenkiinnolla Sanan suvipäivien lastenohjelmaa. Iloitsin siitä monestakin syystä. Sain iloita siitä, että ohjelmasta vastuuta kantanut vaimoni ja hänen alaisensa näkivät paljon vaivaa ja laittoivat itsensä likoon hienolla tavalla. - En tiedä miten muualla on toimittu, mutta nyt paikallinen Lappeenrannan seurakuntayhtymän lapsityö toimi suurella volyymillä ja ammattitaidolla. Toivottavasti lapsityö ja sen tekijät osataan jatkossa nähdä tärkeänä osana tulevaisuuden herätysjuhlia.

Ilmoita asiaton kommentti

Kiitos vain Lappeenrannan väelle hyvästä työstä ja onnistuneesta yhteistyöstä. Minun lapseni nauttivat suunnattomasti lasten ohjelmasta. Mitä Sana-lehteen tulee, niin otamme siellä hyvin vakavasti ohjeen olla kaikille kaikkea voittaaksemme edes muutaman. Pyrimme tarjoamaan erilaisia näkökulmia uskoon ja siihen mistä elämässä todella on kysymys ja jättämään lukijalle itselleen tilaa ajatella ja muodostaa näkemyksensä emmekä suinkaan unohda evankeliumin ydintä, että synti tätä maailmaa ja ihmistä rikkoo eikä muuta siltaa sen syövereistä Jumalan luo ole kuin Jeesuksen sovitustyö. Kristillisiä lehtiä on paljon, ja jollain lailla meidän on toisistamme myös näillä markkinoilla erotuttava. Tällainen on Sanan työsarka.

Ilmoita asiaton kommentti

Aika yleistä monessa liikkeessä.
Kupin reunoja kyllä hiotaan ja koristellaan mutta miten sitä sisältöä mainostaisi? "janottaako? tule ja juo! ku tätä vettä juot, et koskaan enää janoa". juotavaa etsiessään törmää klovniin, nuorallatanssijaan ja tulennielijään, mutta vedenmyyjää ei näy paahteessa.

Ilmoita asiaton kommentti

En ole kovin kattavasti Sana-lehteen tutustunut, mutta muistikuvani myötäilee pitkälti mm. Jannen ajatuksia. Synnin sanominen synniksi on naispappeuden ja sateenkaariteologian aikakautena yllättävän vaikeaa hyvin monelle taholle.

Ilmoita asiaton kommentti

Synnin sanominen synniksi ei kai kuitenkaan rajoitu vain naispappeuteen ja sateenkaariteologiaan? Minusta on välillä hyvä muistaa että se on paljon isompi ja syvempi asia.

Ilmoita asiaton kommentti

En ollut päivillä, mutta oli ilo lukea Kotimaa-lehdestä se, mitä Jorma Kalajoki oli sanonut rajattomasta armosta.
Onhan sanottu, että KRSllä ei ole pipo kireällä, mutta toivottavasti se ei veny liian löysälle!

Ilmoita asiaton kommentti

Mikael ei nähdäkseni sanonut, että naispappeus tai homoseksuaalinen elämäntapa ovat ainoa synti. Hän käsittääkseni huomautti, että tällaiset asiat siunaavana aikakautena ei enää haluta sanoa syntiä synniksi. Ymmärrän kyllä että naispastori Özcania tällainen ilmaisu voi ärsyttää, mutta Mikaenin kommentti on kuitenkin hyvin vahvasti totta. - Mitä enemmin lähdemme suhteellistamaan Raamatun ohjetta yhdessä asiassa, sitä vähemmin kiinnitämme huomiota toisessakaan asiassa. Lankakerä alkaa purkautua kädessämme...

Ilmoita asiaton kommentti

Muistan kuinka vajaa parikymmentä vuotta sitten Sanankulmassa järjestettiin tilaisuus, jossa kerrottiin homoseksuaalista elämäntapaa eläneiden todistusia vapautumisestaan ko. elämäntavasta. Tilaisuus oli asiallinen, mutta Seta tms. teki tuolloin ärhäkän mielenosoituksen tähän KRS:n tilaisuuteen.

Missä on tänä päivänsä KRS:n piirissä se suola, joka saa synnissä elävät kiristelemään hampaitaan kuin Stefanukselle aikoinaan? Haastatellaanko Sana-lehdessä tänä päivänä irja askoloita ilman selvää kriittistä kannanottoa Raamatusta & apostolisesta uskosta luopumiseen?

Ilmoita asiaton kommentti

Hauska yhteensattuma. Täysin tietämättömänä täällä käytävästä keskustelusta meidän perhe irtisanoi eilen Sana-lehden tilauksen. Ihan vaan sen vuoksi, että sen tarjoama hengellinen ravinto alkaa olla pian samaa luokkaa kuin Hymyllä, Seuralla ja Annalla. Ja vauhti vain tuntuu kiihtyvän. Tilaan hengellisiä ja maallisia lehtiä erikseen, mutta en pidä siitä, että niiden sisällöt sekoittuvat toimituksessa. Kaikelle on paikkansa, kunhan toiminta on aitoa.

Ilmoita asiaton kommentti

Kansan Raamattuseura on ollut minulle läheisin yhteisö 60-luvulta alkaen. Siitä huokuu ilo ja rauha, kaiken kattava yhteyden henki. Näkyvyyttä on toki hyvä olla, mutta se ei saa muodostua itsetarkoituksi. Antaa Sanan koskettaa!

Ilmoita asiaton kommentti

Anteeksi, että edelliseen kommenttiini tuli "pianovirhe". Lue sana itsetarkoitukseksi.

Ilmoita asiaton kommentti

KRS on kaikkien kaveri, pehmeä, eikä halua ketään sulkea ulos. Hyvä. Mutta siltä puuttuu profeetallinen terä tässä ajassa ja aika näyttää miten se selviää luterilaisessa sateenkaarikirkossa. Luulen, että KRS mukautuu eikä sillä ole rohkeutta asettua vastavirtaan paikallisseurakuntien liberaalin menon kanssa.

Ilmoita asiaton kommentti

KRS:llä on mahtavia julistajia, jotka osaavat kohdata muitakin kuin sisäpiirikristittyjä. Sanoma on sama mutta tyyliä pitää osata tilannekohtaisesti vaihtaa - siinä KRS on hyvä. Luulen vain, että kun mennään oman piirin ulkopuolelle, niin monet evankelistat ovat hyvin tuntemattomia (eikä vain KRS:n kohdalla).

Synnistä puhumista ei tarvitse pelätä, mutta jos keskittäisiin homo-ja naispappeuskysymyksiin, niin silloin mentäisiin evankeliumin julistuksen kannalta sivuraiteille ja huomio keskittyisi muuhun kuin sovitustyöhön. Eihän näin kukaan tosin vaatinutkaan, mutta aika-ajoin tuntuu, että järjestöt tunnetaan julkisuudessa näistä kysymyksistä eikä evankeliumista.

Sana-lehdessä voisi olla rohkeampaa puhtetta Jumalasta ja hänen vaikutuksestaan arjessa.

Siunausta KRS:lle, teette tärkeää työtä.

Ilmoita asiaton kommentti

Ensimmäistä kertaa kesätapahtuman järjestelyissä ylitettiin myös herätysliikkeiden rajat. Suvipäivät toteutuivat Kansan Raamattuseuran, paikallisen seurakunnan ja Kansanlähetyksen vapaaehtoisväen yhteisvoimin. Juhlien piirisihteerinä toiminut Kansanlähetyksen julistustyöntekijä Arto Auranen kiitteli onnistunutta yhteistyötä ja toivoi sille myös jatkoa

oho ... häkellyttävä ajatus, että toinen järjestö järjestää pippalot ... käytännön töissä on kuitenkin hirvee homma. Harmi, etten päässyt paikalle.

Ilmoita asiaton kommentti

Kyselijä hämmästeli järjestöjen yhteistyötä. Tottahan toki se paikallistasolla toimii. Kun Alajärvellä järjestettiin muutaman vuoden välein SLEY:n ja Kansanlähetyksen valtakunnalliset juhlat, niin vapaaehtoisväki koostui samoista ihmisista. Jokunen rauhanyhdistysläinenkin taisi olla talkoissa mukana. Hieno homma!

Ilmoita asiaton kommentti

Useana vuonna tilasin Sana- lehteä,mutta pettyneenä sen laihaan, pullamössö antiin, vaihdoin Uusi Tie- lehteen, enkä ole katunut sitä.

Ilmoita asiaton kommentti

Erikoisen usein "pullamössöys" ja naispappeus kohtaavat toisensa. Nykyään kyllä tossun alla oleva pullamössömiespappi on myös valitettavan tavallinen ilmestys.

Ilmoita asiaton kommentti

"Rem tene, sequuntur verba." KRS:ää kuten useimpia muitakin nykyisiä kristillisiä toimijoita vaivaa minusta se, että keskitytään miettimään, MITEN pitäisi puhua, ja samalla unohtuu tyystin se, MISTÄ pitäisi puhua. Kun luen Sana-lehteä, en juuri löydä sieltä puhetta Jumalasta. Jos löydän puhetta uskosta, niin se liikkuu tasolla "tuntuu hyvältä" tai "tuntuu pahalta". Ainoa mitä minä sieltä löydän on ihmiskeskeinen jutustelu, "ensin mulla oli näin ja sitten oli noin ja kai mä johonkin korkeampaan uskon ja ainakin meillä on nyt tämmöistä kivaa täällä näin". Ei hyvä. Paha suorastaan.