Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Hyveiden tutkija Antti Kylliäinen: ”Yhteisöllisyys puuttuu kirkostamme”

 

Väitöskirjatutkija Antti Kylliäinen keskusteli hyveistä Jari Kupiaisen kanssa Radio Dein Uskon asia -ohjelmassa. Kuva: Anu Lehtipuu

Väitöskirjaansa varten hyveitä tutkivan Antti Kylliäisen mielestä kirkollinen yhteisöllisyys on näennäisyhteisöllisyyttä, jossa seurakuntalainen unohtuu.

Väitöskirjatutkija, pastori Antti Kylliäinen vieraili tiistaina Radio Dein Uskon asia –ohjelmassa Jari Kupiaisen vieraana. Hyveitä tutkivan Kylliäisen mielestä kirkon pitäisi ottaa keskeisimmiksi hyveikseen yhteisöllisyys ja ihmisten palveleminen. Hän näkee kuitenkin nykyisen kirkollisen tilanteen tältä osin melko synkkänä:

Tämänhetkinen kirkollinen yhteisöllisyys on näennäisyhteisöllisyyttä: me vähän niin kuin leikitään, että me ollaan yhteisö, että me ollaan ihmisten seurakunta. {Kun monesti] puhutaan näennäisdemokratiasta, niin kirkollinen todellisuus on tätä näennäisyhteisöllisyyttä.

SEKL Neliöb. 25.-31.3. MJa

Kylliäinen on sitä mieltä, että perinteet ja vanhat ajattelumallit kahlitsevat kirkkoa ja estävät yhteisöllisyyden ja palvelutehtävän toteutumista. Hän myöntää, ettei jatkuvan muutoksen keskellä eläminen ole helppoa. Ratkaisuksi Kylliäinen ehdottaa:

– Systeemi pitäisi vaan raasti ajaa alas ja sitten niille raunioille rakentaa jotain aivan uudella pohjalla, ihan uusilla periaatteilla, jotta me saataisiin yhteisöllisyyttäkin syntymään.

Systeemillä hän tarkoittaa kirkollista byrokratiaa, joka estää tehokkaasti uudistusten toteuttamisen. Hyvää ideaa jauhetaan kirkon byrokraattisessa koneistossa Kylliäisen mukaan helposti ensin yli vuosi ja sen jälkeen todetaan, ettei sitä voikaan enää toteuttaa, kun se on jo toteutettu toisaalla. Kylliäisen mielestä pitäisi perustaa ´kirkolliset nopean toiminnan joukot´, jotka voisivat tuoreeltaan toteuttaa esiin nousseita hyviä ideoita. Jossain seurakunnissa onkin jo hänen mukaansa tällaista toimintakulttuuria kokeiltu hyvin tuloksin.

Kohti hyveellisempiä työyhteisöjä

Antti Kylliäinen määrittelee hyveet ominaisuuksiksi, jotka tekevät meistä hyviä ihmisinä tai jossain tietyssä tilanteessa. Kylliäinen on väitöskirjatutkimuksessaan löytänyt 137 eri hyvettä, joita voisi soveltaa työelämässä. Tutkimuksen pohjana on Aristoteelinen hyve-etiikka. Kylliäisen perustama SyFron –niminen yritys tarjoaa työyhteisöjen hyvinvointia ja sisäistä vuoropuhelua parantavaa koulutusta. Se tuottaa 3 – 4 kuukauden mittaisia Hyveet työssä -prosesseja, joiden avulla yritykset ja organisaatiot voivat nimetä, mitata ja määritellä keskeisimmät hyveensä. Tutkijan mukaan hyveiden tunnistaminen auttaa työyhteisöjä paitsi parantamaan hyvinvointiaan, myös tekemään parempaa taloudellista tulosta.

Kylliäisen mielestä yksi monien työyhteisöjen ongelmista on se, että niissä on tapana kysyä, mitä voidaan tehdä sen sijaan, että kysyttäisiin välillä myös, minkälaisia meidän pitäisi olla, koska myös sillä on merkitystä tehtävän työn kannalta. Hyveistä puhuminen on jäänyt jo aikaa sitten pois muodista länsimaisessa kulttuurissa.

– Hyvää tahtoa kyllä on, mutta jos ei tarkkaan tiedetä, mistä apu löytyy, ei sillä saada kaikkea hyvää aikaiseksi, Kylliäinen toteaa.

Hyveet näyttävät suuntaa myös kirkon muutokselle

Seurakuntien suurin haaste työyhteisöinä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on Kylliäisen mukaan se, että niiden pitäisi ensimmäistä kertaa pystyä perustelemaan olemassaolonsa. Aikaisemmin kirkkoon kuuluminen on ollut lähes itsestäänselvyys.

Kylliäisen näkee kirkon haasteena myös sen, ettei seurakuntalaisia saada mukaan toimintaan:

– Kirkko on tottunut seisomaan tukevasti omilla jaloillaan ilman, että tarvitsee tukeutua seurakuntalaisiin ollenkaan, Kylliäinen toteaa.

Kirkolta puuttuu Kylliäisen mukaan myös luottamuksen hyve; se ei luota omiin seurakuntalaisiinsa.

– Jos asenne on tämä, niin ei kauhean paljon tarvitse ihmetellä, miksei kirkko oikein enää tahdo elää ihmisten maailmassa, hän puuskahtaa.

Kylliäinen painottaa, että suunnanmuutos on kirkolle aivan välttämätön asia ja se tulee lopulta tapahtumaan. Tutkija pelkää kuitenkin, että muutos on niin hidasta, että kirkko jää koko ajan enemmän jälkeen muun yhteiskunnan kehityksestä. Hän näkee kuitenkin myös positiivista kehitystä:

– Kyllä aina siellä täällä on ihan oikeaakin yhteisöllisyyttä, toivon kipinöitä on siellä täällä. Ainoa, mitä voisi tehdä, niin olisi antaa niille vapaus syntyä ja kannustaa kaikin tavoin ihmisten omaehtoiseen yhteisöllisyyteen.

Esimerkkinä kirkon tekemästä uudenlaisesta vapaaehtoistyöstä voidaan ottaa muun Suurella Sydämellä –verkkosivusto, joka on internetin kautta vapaaehtoistoimintaa välittävä palvelu. Palvelun kautta voi sekä antaa että pyytää apua. Kirkko toteuttaa palvelua yhteistyössä eri järjestöjen kanssa. Sivusto välittää vapaaehtoistyöntekijöitä esimerkiksi opettamaan suomen kieltä turvapaikanhakijoille vastaanottokeskuksissa.

Kylliäinen tunnustaa uskovansa ihmisten hyvyyteen ja siihen, että maailmaa voidaan muuttaa hyvän tekemisen kautta. Hän korostaa myös haluavansa tehdä töitä sen eteen, että maailmasta tulisi parempi paikka – voisimmeko sanoa jopa hyveellisempi.

Jari Kupiaisen Uskon asia Radio Deissä tiistaisin kello 16. Jaksot julkaistaan myös Radio Dein ohjelma-arkistossa.