![]() |
Psykologian professori Markku Ojanen ihmettelee miksi kiltteys luonteenpiirteenä mielletään nykyään jotenkin negatiiviseksi asiaksi, josta olisi päästävä eroon. - Kiltteyteen sairastuminen on kamala ilmaus. Yhtä vähän kuin läheisriippuvuus on sairaus, kiltteys on sairaus. Kiltteys on hieno ominaisuus, jota ympäristö voi käyttää väärin. Kiltteys on ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta, joita koskaan ei ole liikaa.
- Jos jokin ominaisuus nimetään sairaudeksi, silloinhan ajatellaan, että ihmisessä on jotakin sellaista vikaa, joka vaatii lääkettä tai muuta hoitoa.
- Mielestäni vääränlaista kiltteyttä ei ole olemassakaan, mutta sen sijaan on olemassa liiallista periksi antamista ja mukautumista. Jos näin koetaan, silloin muutos on tarpeen. Se taas syntyy tiukalla päätöksellä ja harjoittelulla. Siinä toisen ihmisen tuki on usein tarpeen, sillä toisen ihmisen avulla voi saada selkeyttä tilanteeseen ja palautetta omasta käyttäytymisestään.
Ojanen muistuttaa, että kiltin ihmisen olisi hyvä oppia puhumaan myös negatiivisista tunteistaan.
- Puhumattomat traumaattiset kokemukset ovat riskitekijä sekä psyykkisen että fyysisen terveyden kannalta.
Ojanen huomauttaa, että kyse on pohjimmiltaan vääryyden kokemisesta.
- Vääryyden kokemiseen totu koskaan. Ehkä tulkitsemme pahan olon, tuskan ja kärsimyksen liian usein juuri vihaksi, kuitenkin kyse voi olla myös katkeruudesta, ahdistuksesta, pelosta ja masennuksesta. Jos olen oikein ymmärtänyt Jeesuksen ohjeen, vihan kantaminen tuhoaa ihmisen. On luonnollista suuttua ja jopa vihastua, mutta viha syövyttää ihmisen.
Lue tunteiden käsittelyä koskeva juttu tämän viikon Uusi Tie -lehdestä!
Takaisin
Ilmoita asiaton kommentti
Eri mieltä professorin kanssa. Oliko Jeesus "kiltti" kaataessaan rahanvaihtajain pöydät? Oliko Hän kiltti nuhdellessaan kovin sanoin Pietaria?
Kuorolainen | 03.11.2011 17:48Oliko Paavali kiltti kirjoittaessaan harhaoppisten kohtaamisesta? Tai väittäessään, ettei työntekoa karttavien tarvitse tulla samaan ruokapöytäänkään?
Ei Jeesus voittaisi meidän aikamme vuoden symppis -kilpailua. Liian suorapuheinen mies.
Ilmoita asiaton kommentti
Miten kiltti Jeesus oli ottaessaan kantaa sellaisen ihmisen kohteluun, joka "viettelee yhden näistä pienistä"? (Luuk.17:2). Taisi puhua jotain myllynkivestä?
Kuorolainen | 03.11.2011 17:53Väärässä paikassa kiltteys on jopa tuhoisaa. Oikeassa paikassa se on rakentavaa. Viisas tekee eron näille.
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä Jeesus oli minun mielestäni nimenomaan kiltti! Juuri siksi hän todennäköisesti vihastui kun näki ei-kilttiä käytöstä, vääryyttä ja ihmisten sortoa. Hän vihastui lakihenkisille fariseuksille jotka unohtivat kiltteyden ja lähimmäisenrakkauden lakihenkisyydessään.
Uskovainen | 03.11.2011 19:44Ei kiltin ihmisen tarvitse olla mukautuva ja lepsu ihminen. Kuten psykologian proffa Ojanen aivan oikein sanoo, kiltteys ei ole sama asia kuin liiallinen mukautuvaisuus ja alistuvaisuus tai se ettei tarvittaessa vihastu.
On nimenomaan kilttiä ja Jeesuksen esimerkin mukaista vihastua kun näkee vääryyttä tai ihmisten huonoa kohtelua.
Ilmoita asiaton kommentti
Vihdoinkin joku sanoo jotain järkevää! Kiitos. Jatkuvasti tulee "markkinoille" mitä ihmeellisimpiä määritelmiä milloin mistäkin ja kaikissa tuntuu olevan jotain VIKAA!
Tuulikki | 03.11.2011 21:56Kiltteyteen sairastuminen ON kamala ilmaus ja niitä on paljon muitakin joilla ihmisiin lyödään leimoja ja joissa toinen on toisensa "asiantuntija". Keittiöpsykologejahan riittää. Muodit tulevat ja menevät, milloin mikäkin on taas ah niin trendikästä. Ei eroteta todellista sairautta humpuukista.
Mutta täytyypä lukea perusteellisesti artikkeli lehdestä! Ihminen saa olla kiltti, se on hyvä uutinen.
Ilmoita asiaton kommentti
Edelleenkin väitän, että kiltteyttä voi olla liikaa. Itsekin olen joutunut luopumaan liiallisesta kiltteydestä erään paatuneen hyväksikäyttäjän kohtaamisessa. On nimittäin rakkautta vetää selvät rajat hänenlaiselle ihmiselle ja toimia tiukasti.
Kuorolainen | 04.11.2011 04:46Rakkaus toimii joskus hyvin päättäväisesti, hyvin tiukasti, mutta ei aina niin kiltisti. Esim. rankaiseminen ei ole kilttiä, mutta joskus se on välttämätöntä.
Kuningasten kuningas tekee eräänä päivänä jaon vuohiin ja lampaisiin. Onko se kilttiä?
Ilmoita asiaton kommentti
Jokohan tässä taas tulkitaan asioitapuutteellisesti.
olavi | 04.11.2011 15:57Markku Ojanen puolustaa kiltteyttä. Hän sanoo, että liiallinen periksi antaminen ja mukautuminen eivät ole kiltteyttä. Negatiivisista tunteista vaikeneminen ei ole kiltteyttä. Suuttuminen ja jopa vihastuminen eivät ole kiltille kiellettyä.
Kiltteys ei ole mätä, pehmeä kasa.
Itse ajattelen, että kiltteys on rakastamista. Siihen kuuluu rehellisyys ja reiluus.
Ilmoita asiaton kommentti
Nykysuomen sanakirjan mukaan kiltti on mm. hyvä, kuuliainen, sävyisä ja siivo. Olen Ojasen kanssa samaa mieltä, ettei vääränlaista kiltteyttä ole olemassakaan.
Kleema | 06.11.2011 09:29Mutta olen eri mieltä siitä, etteikö kiltteyttä voisi käyttää väärin ja väärässä tilanteessa vastaavasti kuin aggressiivisuutta voidaan käyttää väärin ja väärässä tilanteessa. Ei suomalaisia sotilaita valmistettu sotatoimiin kehottamalla heitä olemaan taistelukentällä kilttejä vihollista kohtaan.
Ihminen, joka ei ole henkisesti tasapainoinen, voi käyttää käyttäytytymismallinaan aggressiivisuutta väärässä tilanteessa ja ja myös kiltteyttä väärässä tilanteessa. Tällainen henkinen epätasapainotila voi vaatia myös hoitoa.
Ilmoita asiaton kommentti
Kiltti sanasta tulee mieleen jotenkin alistuva liiallinen periksiantaminen ja hyväksi käytetyksi suostuminen. Varmaan sanan merkitys alunperin on kuitenkin ollut tuolla yllä määritellyn kaltainen. Toisaalta sillä varmaan on eri vivahteita eri-ihmisille.
Tuulikki 2 | 06.11.2011 10:14Kiltinkin olisi hyvä löytää oma tahtonsa ja arvonsa ja sitten olla positiivisesta identiteetista käsin aktiivisesti hyvä toisille. Oikeanlainen nöyryys on tarpeellista kaikille. Lempeys ja ystävällisyys käytöksessä antavat toivoa toivottomille. Useimmiten ystävällisyyteen vastataan samalla tavoin.
Toisten kunnioittaminen luo myös hyvää ilmapiiriä ja siunaaminen tuo siunausta.