Maailma on täynnä blogeja. Se on hyvä asia, koska jokaisella on mahdollisuus sanoa jotakin. Harmi, että kaikkien blogeja ei lueta. Liikaa seurataan vain julkisuuden henkilöiden blogeja. Miksi ei voisi olla vaikka kehitysvammaisten oma blogi tai vanhustentalon blogi? Olen ollut vuoden Radio Dein päivän blogisti. Vaikka kyse on viikottain vain 3-4 minuutin pätkästä, se joskus työllistää paljon. Joskus teema löytyy heti. Joskus toistaa itseään. Mutta millainen on hyvä blogi, kolumni tai kirjoitus? Sitä voi pohtia vuoden viimeisessä blogissä ja kolumnissa yleisellä tasolla.
Onko hyvä blogi sellainen, jota kehutaan paljon? Tai sellainen, jota kukaan ei kommentoi? Vai sellainen, josta muutamat loukkaantuvat pyhästi? Kaikissa on varmaan joku totuus. Saan joskus palautetta, että "yleensä sinun blogit ovat hyviä...mutta nyt...". Silloin yleensä heti tiedän, mistä on kyse? Olen yrittänyt olla satiirinen onnistumatta siinä. Tai itse asiassa, jos olenkin juuri silloin onnistunut? Siis, jos kymmenen sanoo "ihan kiva blogi", oliko se hyvä blogi oikeasti? Mutta jos pari-kolme vihaisena sanoo, että "nyt ylitit rajan...", entä jos silloin onkin ollut hyvä blogi?
Kuuntelen ja luen paljon. Muistissani on kaksi kirjoittajaa tai toimittajaa, jotka ovat olleet todella ärsyttäviä. Ja loukkaavia. Ja hyviä. Toinen oli edesmennyt Kotimaan päätoimittaja Jaakko Elenius. Hänen kirjoitukset oli joskus tosi loukkaavia tai niin luulin. Ainakin ne ärsytti. Tai niin luulin. Usein olin eri mieltä. Siksi hänen juttuja oli mukava lukea. Usein tuli pahalle päälle.
Toinen on YLEssä paljon kolumneja tekevä Kirsi Virtanen. Minullekin hänestä on valitettu. Hänet pitäisi vaientaa. Olen kuunnellut hänen juttuja. Ne ovat todella ärsyttäviä. Joskus olen loukkaantunut. Olen monista asioista hänen kanssaan täysin eri mieltä. Juuri siksi niitä kuuntelee mielellään. Niissä on sama kuin Jaakko Eleniuksen kirjoituksissa. Ne ovat ärsyttävän hyviä. Taidan tehdä valituksen YLE:lle. Varmuuden vuoksi myös Eleniuksesta.
Mutta yhtä ihmettelen. Mihin me oikein loukkaannumme, kun me joskus loukkaannumme? Tapahtuuko siinä, että me putoamme tunnekuoppaan, josta ei näe eikä kuule mitään? Ja kun sieltä nousemme muutaman päivän ja viikon kuluttua, niin oliko se asia niin suuri? Miksi me sitten loukkaannumme muitten puolesta? Ja epäilemme toisten motiiveja? Onko kirjoitus, juttu tai blogi itse asiassa silloin epäonnistunut vai onnistunut? Jos joku vaivautuu antamaan palautetta, niin sehän on hyvä asia. Jotakin liikahti. Eikö maailma ole täynnä täysin pliisuja juttuja, jotka ovat vain sievistelevää sanahelinää, joutavaa jorinaa ja konsensushenkistä mössöä. Johon ei edes loukkaannuta?
Mutta loukkaantuuko tästä blogista ja kolumnista kukaan? Ellei, niin minä olen todella loukkaantunut. Kyllä minullakin on siihen perustuslaillinen oikeus. Ainakin kerran vuodessa. Kaikkeni yritin, eikä kukaan loukkaantunut. Tuntuu niin pahalta. Tästä teen valituksen Rostamolle. Lopetan kohta koko uran ja poistun Patmoksen saarelle erakoksi. Ellei kukaan loukkaannu.
Mutta vielä siitä satiirista? Paras määritelmä, minkä olen kuullut on, että "satiiri on peili, josta näemme toisten kasvot, siksi se naurattaa. Mutta kun näemme omat kasvot, se ei enää naurata".Juuri siksi satiiria ei kannata käyttää. Pysyä vain asialinjalla. Ellei joku siihenkin loukkaannu.Blogi-rikasta uutta vuotta kaikille. Mutta muista: vain asia-linjalla!
Takaisin
Ilmoita asiaton kommentti
"Taidan tehdä valituksen YLE:lle. Tästä teen valituksen Rostamolle".
Lukija | 03.01.2011 01:50Voe veikkone, ei mualima valittamalla tokene, sen etteen pittää tehä töitä. Akat ne valittaa ja kuten jo tiijättii, niitä akkoja löytyy kummastakkii sukupuolesta, ns. sukupuolneutraalisti.
Jos Lavin Vepa eläs vielä, nii hää päivittäs errään kappaleesa uuvestaan ja lauleskelis näin: jokainen blogi on kommentin arvoinen, jokainen kolumni on tärkeä..jne.
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos kuluneesta vuodesta ja siunattua uutta vuotta. Tuohon kohtaan, että "kun näemme omat kasvomme, se ei naurata". Eilen jumalanpalveluksessa nousi monta kertaa esiin kehoitus etsiä Kristuksen kasvoja, ehkä siksi, että Hänen kauttaan ja Hänessä kestämme nähdä omat kasvommekin.
Eila Lias | 03.01.2011 08:43Ilmoita asiaton kommentti
Hymyä huuleen seurakuntalaiset ja höllentäkää kravattia tai hiusnutturaa! Huumori on meille Luojan antama lahja, jota toivoisin meidän kaikkien runsain määrin käyttävän ja hyödyntävän. On hämmentävää lukea joitain kommentteja Riikosen blogeihin liittyen. Aivan niin kuin kaikilla ei olisi yhtään satiirin tai huumorin ymmärrystä.
Lakana | 03.01.2011 08:50Ilmoita asiaton kommentti
Blogi ja kolumni ovat oikeastaan eri asia, vaikka rajat on viime aikoina hämärtynyt. Blogin tarkoitus on herättää keskustelua ja se tarjoaa keskustelumahdollisuuden eli mahdollisuuden kommentointiin. Hyvä blogi on siis sellainen, joka saa aikaan keskustelua kommenteissa. Blogin kirjoittajan olisi hyvä myös sitoutua osallistumaan keskusteluun omilla kommenteillaan. Jos blogissa ei ole kommentointi mahdollisuutta, se on kolumni.
Terhi P. | 03.01.2011 10:35Ilmoita asiaton kommentti
Omahyväisyys paistaa ja lipevyys.
kaikenkarvaiset ystävät | 03.01.2011 20:25Miten eksyinkään tähän blogiin, oli niin sokerisen oloinen naama!!!!!
Ei uskoisi uskovalta. Vähättelevää. Näyttävää. Pikkusieluista.
Oletko ollut satiirikoulutuksessa viime aikoina?
Eikö muut ymmärrä?
Jos tuollainen menee valtakunnan kaapin päälle huseeraamaan, tippuu aika äkkiä alas.
Kaikkenko pitäisi tykätä sun lokeistasi?
Non parlo americano, non parlo ruotsi, non parto satiro.
Ilmoita asiaton kommentti
Blogin kirjoittaja näyttää olevan varsinainen itseimartelun harrastaja: jos blogia tai kolumnia joku kommentoi kriittisesti, niin se muka tarkoittaisi että kirjoitus olisi ollut jotenkin hyvä.
Obser Vator | 05.01.2011 12:10Tämä blogi oli ihan pelkästäään huono, eikä siinä ollut sisällössä mitään vihastumisen aihetta.
Siinä ei ollut ollenkaan itse asiaa, lähinnä omahyväistä lässytystä. Samaa laatutasoa on kirjoittajan muukin anti, mikä pikahaulla tuli vastaan.
Minä-minä-minä, se aihe tuntuu kiinnostavan kirjoittajaa. Eri teemoihin vaan naamioituna. Varsinaiset asiat puutuuvat tai ovat niin ikiaikaisia itsestäänselvyyksiä.
Hoh, hoijaa.
Ilmoita asiaton kommentti
Totta, että asia oli tällä kertaa hieman hakusessa, mutta kyllä Teuvoa nyt ihan liian kovalla kädellä lyötte!
ilpoj | 07.01.2011 18:24Riikonen on niitä, joiden sanankäyttö jaksaa kiinnostaa tässä internetin puuduttavassa mielipidetulvassa.
Suosikkini on Lippa silmille... kirjaan sisältyvä parodia hengellisten lehtien stereotypioista. Itselleenkin Teuvo on oppinut nauramaan, ja se ei ole liian tavallista.
Tästä kirjoituksesta tuli mielleyhtymä siihen, mitä joskus mietin kun esim. saarnaa kehutaan. -Onko sittenkään hyvän saarnan merkki, että se "tuntuu hyvältä"? Entäpä jos ikäviä tunnelmia kuunneltaessa tuottanut saarna onkin kylvänyt hyvän siemenen?