Evästä päivääsi
Postia Turun tulevalta arkkipiispalta
03.02.2010 09:00 | Teuvo V. Riikonen
Kolumnisti on Savonlinnan kristillisen opiston rehtori, vapaa kirjoittaja ja kirkollinen kommentoija.
Olen viime aikoina saanut postia. En pappi Jaakobilta, vaan muun muassa Turun suunnasta. Viideltä eri papilta. Kahdelta vielä uupuu.
Kirjeissä on ollut komeita esitteitä. Niissä on hymyileviä miehiä, jotka ilmeisesti pyrkivät johonkin suuntaan. Yksi on "yhteiskunnallisesti avoin". Toinen sanoo, että "on muutoksen aika". Kolmas lupaa "ekumeniasta yhteistä voimaa". Neljättä kehuu useat muut ja viidennestä sanotaan, että "tätä miestä tarvitaan nyt". Mutta olen pettynyt. Kaksi miestä ei ole vielä minua lähestynyt. Haluaisin myös heidän esitteet. Kyse on siis arkkipiispan vaalista.
Samaan aikaan ollaan vihkimässä myös toista piispaa. Hänet on jo valittu ja nykyinen arkkipiispa on ilmoittanut, että Suomen luterilainen kirkko ei hyväksy hänen piispuutta. Kyse on Ruotsin Missionsprovinsin neljännestä piispasta, josta tulee Suomeen Luther-säätiön pappien esimies.
Mutta ketä pitäisi äänestää? Kuka olisi paras ehdokas? Onko piispalla ja hänen valinnalla suuri merkitys? Mikä olisi piispan työssä se aivan olennainen kysymys, jolla kirkon hiljainen enemmistö pidetään jäseninä?
Luther-säätiö ottaa mallia Ruotsista. Myös kirkon piispojen vaalissa pitäisi ottaa mallia sieltä. Nimittäin 1998 valittiin katolisen kirkon Tukholman piispa Anders Arbolius mielenkiintoisella tavalla. Hänet valittiin suoraan luostarista. Media ei tiennyt hänestä mitään. Hänen värikuvia ei lähetetty äänestäjille. Valinta oli samanlainen, kuin alkukirkon aikana, jolloin luostarissa olevat munkit ja papit pelkäsivät vain yhtä asiaa: että heidät olisi kutsuttu piispaksi. Tällainen valinta on loukkaavaa kaiken hallitsevalle medialle. Mikään ei ole niin vanha uutinen kuin aamulla valittu piispa.
Mutta merkitseekö piispan valinta paljon? Eikö se ole vain yksi täytettävä toimi johon joku on valittava? Jos Suomen piispat eivät hyväksy Luther-säätiön piispaa, haittaako se kauheasti? Käykö siinä itse asiassa samalla tavalla kuin kävi nykyiselle arkkipiispalle Säämingin seurakunnan 500-vuotisjuhlassa muutaman vuotta sitten Olavinlinnassa, jonka keskikatsomossa istuin vaimoni kanssa. Juhla kesti pari tuntia ja ohjelmassa oli kulttuuriministerin ja Mikkelin piispan puhetta, musiikkia ja muuta ohjelmaa sekä lopuksi arkkipiispan puhe.
Takanamme istui lapsiperhe, jossa isä ja äiti yrittivät pitää lapsia hiljaisina. Juhlan pitkittyessä lapset alkoivat vaatia kotiin lähtemistä kesken juhlan. Lopulta äiti otti käyttöönsä aseista järeimmän, mitä meillä vielä luterilaisessa kirkossa on jäljellä. Äiti nimittäin sanoi levottomille lapsille "arkkipiispa puhuu..." Siihen perheen arviolta 3-4 vuotias lapsi vastasi "Ei se haittaa..."
Jos Luther-säätiön piispaa ei hyväksytä, haittaako se heitä? Entä, jos he eivät hyväksy Suomen kirkon piispoja, haittaako se? Eikö vielä tärkeämpi olisi tietää, mitä seuraavat piispat ajattelevat, uskovat ja opettavat? Löytyisikö heistä hengellinen johtaja, joka näyttäisi meille nyt suuntaa? Kun alkukirkossa piispat etsittiin luostareista, kallionkoloista ja luolista, heiltä odotettiin paljon.
Ruotsalainen helluntailainen kirjailija Peter Halldorf on sanonut näistä alkukirkon piispaehdokkaista, että "etsittiin ihmistä, joka voisi uudistaa kirkon, hengellistä rukoilijaa, viisasta ihmistä, pyhää hullua." Sellainen piispa, joka osaisi kysyä tavalliselta ihmiseltä sen olennaisen kysymyksen? Juuri sen ytimen jolla ihminen jaksaa ja saa toivoa.
Mikä se aivan ratkaiseva kysymys on? Se on varmaan se, jonka Kotimaa-lehden mukaan helsinkiläinen professori kysyi englannin kielellä kaikilta arkkipiispaehdokkailta Helsingin paneelissa. Luulen, että juuri sillä kysymyksellä uudet piispat, ja miksei myös Luther-säätiön piispa, pääsevät hyvin alkuun seurakuntalaisten kaitsennassa. Se oli kysymys, jolla varmasti imatralainen lomautettu tehdastyöläinen, rymättyläläinen kalastaja, vantaalainen yksinhuoltajaäiti ja kainuulainen syrjäytynyt nuori pääsee takaisin kiinni elämään? Professori nimittäin kysyi: "Mikä on suhtautumisenne Leuenbergin sopimuksen allekirjoittamiseen?"
Siitä se kirkon uudistus lähtee. "Mikä on suhtautumisenne Leuenbergin sopimuksen allekirjoittamiseen?"
Jos uusi arkkipiispa ja miksei myös Luther-säätiön piispa tulevat tänne Savonlinnaan ja kysyvät minulta tuon kysymyksen, niin tarjoan heille lörtsyt torilla ja sanon "ei se haittaa..."
Takaisin
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos, Teuvo Riikonen, viisaasta kolumnista. Erityisesti iloitsen myönteisestä suhtautumisesta Missionsprovinsin neljännen, Suomen piispan valintaan.
Martti Vaahtoranta | 03.02.2010 18:18Kovin paljon ei kuitenkaan kannattaisi pilkata myöskään kysymystä "Leuenbergin konkordian" allekirjoittamishaluista. Piispa on paitsi paimen, jonka odotetaan puhuvan Hyvän Paimenen äänellä, myös uskon ja opin vartija. Ja juuri uskosta ja opista on Leuenbergin konkordiassa kysymys - mitä suurimmassa määrin. Sitä ei tarvitse tietää Savonlinnan torilla, mutta Arkkipiispan kansliassa ihan varmasti.
Ilmoita asiaton kommentti
Ja ajatella, kaikissa luterilaisissa kirkoissa ei ole piispaa lainkaan.
Myllyniemi Kylväjästä | 03.02.2010 22:03Ilmoita asiaton kommentti
Hyvin harvassa ovat "piispattomat" luterilaiset kirkot maailmalla - ja käytännössä niissäkin joku hoitaa "yliseurakunnallista paimenuutta".
Martti Vaahtoranta | 04.02.2010 08:49Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos kolumnista! Erityisesti kosketti ja puhutteli se "Leuenberg-juttu". En tiedä, mistä siinä on kysymys eikä tiedä suurin osa Suomen kansasta. Kun puhutaan kirkon jäsenkadosta, mielestäni tässä on yksi syy: papit ja piispat ovat niin kaukana kansasta, ettei yhteisiä puheenaiheita hevin löydy. Tulee mieleen, ovatko uskon perusasiat monelle oppineelle teologille liian yksinkertaisia. On pakko käyttää sivistyssanoja ja kaikenlaisia vaikeita termejä, että kuulostaisi oppineelta.
Terhi | 04.02.2010 10:52Ilmoita asiaton kommentti
Oletko Teuvo huomannut, että ehdokkaiden joukossa on professori Miikka Ruokanen, joka voisi uudistaa kirkon, on hengellinen rukoilija, viisas ihminen ja pyhä hullukin tarpeen tullen.
Kirsi Rostamo | 04.02.2010 11:17Ilmoita asiaton kommentti
Minusta esipaimenuus on tärkeä kutsumus. Olen hieman huolissani siitä, että hengellisen johtajuuden merkitys/arvo on monelta osin kadotettu. Olen kuullut jopa johtavilta herätyskristiyiltä teologeilta, ettemme menettäisi mitään, jos piispuus lakkautettaisiin. - Ehkä tässä oli mukana mustaa huumoria, mutta kuitenkin... Voimme olla pettyneitä vallitsevaan evl-systeemiin, voimme olla aiheestakin skeptisiä sen suhteen voivatko evl-piispat toimia enää maallistuneen järjestelmänsä puitteissa enää Raamatun ohjeen mukaan... Mikään tällainen ei kuitenkaan poista hengellisen johtajuuden ja lauman suunnannäyttäjän kutsumusta. Jos nämä ovat vaiti, niin "kivet huutavat"; so. Jumala kutsuu esipaimensa ohi kirkollisten järjestelmien...
Manu Ryösö | 04.02.2010 11:56Ilmoita asiaton kommentti
Professorin kysymys oli paikallaan ja hyvä testi arkkipiispaehdokkaille, joista valittu joutuu englannin kielellä hoitamaan ekumeenisia yhteyksiä ja olemaan tietoinen asiakirjojen sisällöstä ja ekumeenisen kehityksen historiasta. Paneeli ei ollut kansankirkollinen tilanne eikä sen tarkoitus ollut evankelioida kadun kansaa vaan paikalla oli kirkon ja uskon perinpohjin tunteva valikoitunut joukko.
Aino Vesti | 04.02.2010 13:08Ilmoita asiaton kommentti
Hei,
Heikki Repo | 04.02.2010 18:13Kaikille Leuenbergia pohdiskeleville, Leuenbergin konkordiaan ja sen ongelmakohtiin voi perehtyä vaikkapa seuraavilla sivuilla:
http://leuenberg.wordpress.com
Ilmoita asiaton kommentti
Piispan tehtävänä on koota kirkkoa sen eri laidoilta ja huolehtia, että evankeliumin ääni kuuluisi selkeänä ja ymmärrettävänä kaikille. Ei tänä päivänä helppo tehtävä! Hajottamisen aikana yhteyden rakentajat tarvitsevat rukousta. Elisen vesperin sanoin: "Rukoilkaamme uskossa häntä, joka rukoilee puolestamme Isän luona: johda piispaamme ja täytä hänet armon ja rukouksen Hengellä." (Rukoileva kirkko).
Pekka Särkiö | 05.02.2010 11:37Leuenbergistä: vaikka se ei Mikkelin torilla näytäkään keskeiseltä asialta, on tässä mahdollisuus löytää syvempi yhteys Euroopan kristittyjen kesken.
Pekka Särkiö
Ilmoita asiaton kommentti
... ja tunnustukselliselle luterilaiselle Leuenbergin jättäminen allekirjoittamatta on mahdollisuus säilyttää luterilainen usko puhtaana ja mehevänä.
Martti Vaahtoranta | 06.02.2010 14:30Ilmoita asiaton kommentti
Leuenberg-keskusteluja kuvataan Simo Kivirannan Katkelmia-kirjassa yhdessä osassa. (Painettu 2009.)
Leuenberg | 07.02.2010 16:25Yksittäinen kohta:
"pääteesini oli se, että täytyy olla täysi opin yhteys, ennenkuin voidaan solmia ehtoollisyhteys, että sitä ei voida solmia ilman, että meillä on todellinen uskonyhteys, koska se rikkoo Kristuksen ruumiin ja eräällä tavalla pilkkaa sitä."
"ei Suomessa ole tälle oikeastaan mitään käyttöä, että miksi miedän täytyy sitoutua tällaiseen asiakirjaan, josta meille ei ole mitään hyötyä, mutta sen sijaan meille on siitä suurta haittaa, kun me käymme omia keskustelujamme Pohjoismaissa ja siellä olevien kirkkojen kanssa" (Tuolloin.)
Ilmoita asiaton kommentti
"Iltakokouksessa tilanne jotenkin räjähti, mihin Simo Kiviranta katsoo olleensa osasyyllinen." Kuitenkin "koska se, mitä hän sanoi oli totta, ei voinut olla väärin tuoda ajatusta julki."
Leuenberg | 07.02.2010 16:26"mä (pappipahanen Suomesta) olin ikään kuin hovinarrin osassa, jonka lupa oli sano, mitä kukaan muu ei voinut sanoa"
Pohjoismainen kanta oli se, että luterilaisuus olisi pelastettava. (s. 180)
Ilmoita asiaton kommentti
Suomi ei hylännyt konkordiaa kirkkopoliittisista syistä vaan sen vuoksi, että se katsottiin Suomessa 'teologisesti mahdottomaksi ja luterilaisuuden kannalta raunioittavaksi asiakirjaksi'. "Kirkon tilanne Suomessa oli toisenlainen kuin tänä päivänä." Simo Kiviranta korostaa, että Suomen kirkossa oli henkilöitä, jotka 'ymmärsivät silloin dogmatiikasta vielä jotakin': "... julkinen homma on kirkkopolitiikkaa. Muut eivät edes ymmärrä [dogmatiikkaa]. Mikkelin piispa on kirkkososiologi. Hän ei ymmärrä teologiaa." (s. 184)
Leuenberg | 07.02.2010 16:30(Vanhempia muistiinpanoja siis.)
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä minä Leuenbergin tiedän, mutta mikä olikaan piispa?
Saara Lähteenmäki | 14.06.2010 16:25Ilmoita asiaton kommentti
No täytyy myöntää, että ennen näitä nykyisia parisuhde yms. kahinoita en edes oikein tiennyt mikä on arkkipiispa, puhumattakaan keitä he ovat.
Kharen | 23.08.2010 08:14Joten en tiedä heidän vaikutuksistan kovinkaan paljoa.
Kirkon sisällä varmaan on ollut vaikutusta.
Nyt tämän vaikutuksen poiminevat lähinnä varmaan kirkon omakseen halajavat eri kristilliset suunnat kuten seta.
Ilmoita asiaton kommentti
Luterilainen kirkko tarvitsee todellisen uskonpuhdistajan..Veren Evankeliumia ja uudestisyntymän opettamista...pelkkä päänpesu ei riittä,,ja kaunemissa joululauluissa käynti, Tiedän että seuraava kommenti herättää närää..kun kastetaan ja liitetään seurakuntaan,,saadaan kirkkolisveromaksaja,,
aksu521 | 21.09.2010 22:38Ilmoita asiaton kommentti
Jotenkin tuntuu, että Mr. Finland - ja Mr. Gay Finland -kilpailu ovat saaneet juuri Kari Mäkisen voitettua Suomen piispanmestaruuskilpailut, jonka piti "merkitä" paljon, sateenkaaren päässä olevaa kultaraharuukkua, uuden kilpailijan, merkittävyydessän samantasoisen Turun kakkospiispan vaalin.
Laurentius Köyliöläinen | 15.10.2011 02:40Jos piispanvaali ja piispaehdokkaat jotain kiinnostavat, on siitä artikkeli täällä: http://fi.wikipedia.org .
Muistaako kukaan, miten monta vuosisataa Ruotsin kuningaskunnan, Suomen suuriruhtinaskunnan ja Suomen tasavallan evankelis-luterilainen kirkko eli ilman Turun piispaa aivan vain pelkällä arkkipiispavoimalla?
No ellette tiedä, kysykää vaikkapa perheneuvontaan erikoistuneelta Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen varapuheenjohtajalta!
Ilmoita asiaton kommentti
Mitäpä jos jättäisitte sen mainosroskan ja henkilökohtaisen huomion keräämisen toiseen ajankohtaan, tekisitte jotain hyödyllistä ja vaikka kirjoittaisitte Wikipediaan artikkelin puolesta tusinasta Mr./Mss./Mrs Nobodysta, joista yhdestä tulee, ei the Somebody, vaan somebody, melkein anybody?
Laurentius Köyliöläinen | 15.10.2011 02:41n.
Se, että lähetetään sähköpostia, vaatii ydinvoimaa. Se, että postia, kaataa metsää.
En usko, että minkään piispan valinta Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon vaikuttaa 97%:n uskonelämään mitenkään.
Piispat ovat mukavia, jos antavat ihmisten uskoa jumalaan eivätkä näyttele teologisia rintakarvojaan Huovisen viimeisten vuosien tavoin luurailemalla ehtoollista siellä, minne eri ole erityisesti kutsuttu.
Tuollainen luurailu vei kaiken sen arvostuksen, jonka Huovinen hankki kovalla thacheriläisellä Vähä-Katekismuksen käännöksellä joka Suomen perustuslain ja "Verotus kevenee" -esitteen tavoin jaettiin miltei joka kotiin.
Ilmoita asiaton kommentti
Minusta piispoja ei tarvita, koska he häiritsevät seurakuntia yhdenmukaistamisellaan.
Laurentius Köyliöläinen | 15.10.2011 02:41Seurakuntia saisi olla kolmenlaisia:
- maallisia, josta saisi vain välttämättömät initiaatiorituaalit
- normaaleja, joissa edes jonkun uskoa tuetaan
- uskovaisia, joissa ahdasmieliset saisivat kiduttaa toisia ja alaikäisiä omaisiaan pelastustiellä
Tuo melko vätysten piispojen hehkuttaminen arvojohtajina on jonkinlaista teobyrokraattista masokismia.
Katsokaa peiliin kynttilän valossa ja pelatkaa vaikkapa spiritismiä sillä, mitä Turun arkkipiispa ja Turun piista voivat taisteluparina muka saada aikaan.
Ilmoita asiaton kommentti
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leuenbergin_konkordia
Laurentius Köyliöläinen | 15.10.2011 02:43Ilmoita asiaton kommentti
Hei, kiitos hyvästä ja pitkästä aikaa minut nauruun saatetusta kirjoituksesta.
"ymmärtäväinen" | 30.10.2011 23:16Kyllä ne savolaiset osaavat sopivasti saada ihmiset puolelleen, vaikka eihän kaikki, etenkään länsi-suomalaiset sellaista ymmärrä. "Ei se haittaa" muokaan, jos Suomen piispoiksi valitaan joku, joka ei ymmärrä Raamatun kirjoitusta ja sen sanomaa ihmisen parhaaksi. Jumalan eteen jouduttuamme ei millään tittelillä ole mitään arvoa; nyt vielä on niitä arvonsa tuntevia pappeja.
Tärkein "titteli" on viime kädessä se, että on Jumalan lapsi; siis lapsi monessakin mielessä; kai joku teistä sen hoksaa.
Ei se mittään haittaa, vaikkei joku teistä sitä hoksaisi, mutta kiitos Teuvo hyvästä artikkelista.