Evästä päivääsi
Suuri skisma
04.11.2010 09:00 | Sammeli Juntunen
Kirjoittaja on Savonlinna-Säämingin seurakunnan kirkkoherra ja teologian tohtori.
TV:n homoillan jälkimainingeissa on käynyt entistä selvemmäksi, että kirkkomme on jakautunut kahtia. Kyse ei ole pelkästä suhtautumisesta homoparien vihkimiseen, vaan vakavammasta halkeamasta. ”Takana on myös oleellinen ero uskontulkinnassa, suhteessa Raamattuun ja kirkon oppiin”, kuten Seppo Simola totesi Kirkossa ja kaupungissa jo arkkipiispan vaalin yhteydessä.
Ero liittyy kysymykseen auktoriteetista. Kirkossamme on tahoja, jotka eivät sulata ajattelua, jonka mukaan kirkolla olisi jokin tietty oppi tai sanoma, josta olisi pidettävä kiinni. Tämä näkyy suhteessa uskontunnustukseen. Yhä useammin selitellään, että uskontunnustus ei sisällä tosiasiaväitteitä, joihin kirkon opetuksen olisi sitouduttava. Kyse olisi yhteisestä "ääneen lausumisesta". Silloin muka liitytään "yhteiseen traditioon", vaikka sydän tai aivot eivät pitäisi totena, mitä suu hokee. Mieleen tulevat Jesajan sanat: "Tämä kansa lähestyy minua suullaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana."
Auktoriteetin vierastaminen näkyy myös kysymyksessä Raamatun tulkinnan lähtökohdista. Tulkintaoppi eli hermeneutiikka kertoo, että tekstiä luetaan aina jostain "horisontista" käsin. Tähän asti tuo horisontti on kirkossamme ollut yhteinen: dogma ja uskontunnustukset.
Viimeistään nyt tuo yhteinen horisontti on hylätty. Uudessa synodaalikirjassa papistolle opetetaan, että Raamatun tulkintojen pitää kirkossakin saada olla subjektiivisia, koska jokaisella on omat lähtökohtansa.
Kotimaan Suola-liitteessä (2/2010) esitellään peräti 22 erilaista Raamatun tulkintatapaa. Niinpä lehti voi todeta, että "Raamatusta on moneksi, se venyy ja paukkuu". Kun kukaan kirkossa ei etsi, mikä olisi sellainen lukutapa, että tuossa venytyksessä ja paukkeessa kuultaisiin auktoriteetin omaava Jumalan ääni, on jälleen näppärästi päästy eroon koko auktoriteetista. Nykyisin Tuomas-yhteisössäkin (joka sentään on Miikka Ruokasen perustama) jokaisella on kuulemma "oikeus tulkita Raamattua omista lähtökohdistaan" (HS 19.10.).
Tämä kaikki on hyvin, hyvin outoa. Tunnustuskirjoissa sanotaan nimittäin ihan toista: Uskontunnustus ei ole huulihurskautta. "Kenenkään ei ole lupa tulkita Jumalan sanaa oman mielensä mukaan."
Ekumeniikan dosenttina minua ihmetyttää eräs asia: miten näin levällään olevan kirkon kanssa voi käydä ekumeenisia neuvotteluja?
Takaisin
Ilmoita asiaton kommentti
Hyvin sanottu.
Aki-Matti Itkonen | 05.11.2010 09:57Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos erittäin hyvästä, totudenmukaisesta kirjoituksesta.
Aulikki Ala-Nissilä | 05.11.2010 15:42Ilmoita asiaton kommentti
Hyvä ystävä! Onhan kirkollamme yhteinen dogma (mikäli sillä tarkoitetaan oppia??)Joka sunnuntai jumalanpalveluksessa lausutaan yhteen ääneen uskontunnustus. Mitä tulee tuohon Raamatun tulkintaan "omista lähtökohdista käsin", on mielestäni, maallikkona, sen paremmin synodaalikirjan merkitystä ymmärtämättä, aivan oikein rohkaista tulkitsemaan raamatuntekstejä subjektiivisesti. Käsittääkseni tuolloin puhutaan (kun on synodaalikirjasta kyse)papeille, jotka hoitavat saarnavirkaa ja eikö heille kontekstikin löydy subjektiivisesti heidän elämästään. Eikö meitä juuri tuohon kehoita esim. room.10:8. Eikö se ole juuri Jumalan ääni.
Eila Lias | 05.11.2010 16:26Ilmoita asiaton kommentti
Onhan teillä... hahhahhaa... sateenkaarimessut ja "messut" joissa isä meidän luetaan muodossa äiti meidän...
Katolinen finne | 05.11.2010 21:40En ole varma tuleeko lutherilaisen kirkon romahtaminen/muuttuminen pelkäksi sosiaalitoimistoksi olemaan pelkästään hyvä asia. Toisaalta olisi ihme, jos ne lut.kirkon jäsenet, jotka uskovat Jumalaan, jäisivät passiivisiksi odottamaan uutta ajan henkeä.
Onnea, onnea, Irja-piispattarenne vihki taas viisi henkilöä. Kaikki papittaria. Voi, olette varmaan onnesta ymmyrkäisiä?
Ilmoita asiaton kommentti
Asiantuntemustasi Sammeli Juntunen ei voi kukaan kiistää. Kiitos, että olet esimerkiksi tässä muodossa 'puuttunut peliin'. Sinun kaltaistesi ääntä tässä kirkossa tarvittaisiin enemmän!
Helinä Taipale | 06.11.2010 12:24Ilmoita asiaton kommentti
Hyvä Sammeli Juntunen.
Elina Ahola | 06.11.2010 12:39Olen ollut ollut surullinen ja mietteliäs monta päivää luettuani kirjoituksesi. Toivoisin niin, että kirkossamme osattaisi mennä jo tällaisten vastakkainasettelujen ja vihollisten näkemisen ajasta ohi sellaiseen tilanteeseen, jossa pystyttäisiin käymään aitoa, rehellistä, totuudenmukaista teologista keskustelua.
En tiedä mihin "tahoihin" viittaat, tai kuinka suureksi määrittelet sen joukon, joka mielestäsi on hylännyt yhteisen horisontin; dogman ja uskontunnustuksen. Mielestäni se, että Raamattua voi tulkita oman elämänsä ja arkensa keskellä monin eri tavoin ei tarkoita uskontunnustuksen hylkäämistä vaan Jumalan Sanan elämistä Pyhän Hengen välityksellä tässä ajassa ja ihmisten sydämessä. On mielestäni Jumalan Sanan vaikutuksen aliarvioimista jos kristittyjen erilaiset raamatuntulkinnat uhkaavat kirkon ykseyttä. On loukkaavaa syyttää rukouksessa ja Jumalan tahtoa omaan elämäänsä Raamatusta etsivää kristittyä Jumalan auktoriteetin hylkäämisestä.
Ilmoita asiaton kommentti
Tässä sitä nyt ollaan. Vasta uskoontulleena minulle vakuutettiin että kirkon seinät ovat leveällä. Näyttää siltä että ne ovat jo kaatuneet.
Arto Auranen | 06.11.2010 12:53Mikään firma ei pysy pystyssä, jos se riitautuu itsensä kanssa. [KR92: Matt. 12:25]
Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat.
Kiitos artikkelistasi Sammeli
Ilmoita asiaton kommentti
Asia on juuri näin. Ongelman ratkaisemisen lähtökohtana on aina tosiasioiden rehellinen tunnustaminen. Tätä ei vielä kirkossamme uskalleta laajemmin tehdä, mutta se joudutaan Luojan kiitos pakon edessä pian tekemään. Ei kaikkia pappejakaan näköjään enää voida saada yhteisen opin taakse, joten tämä pitää rehellisesti hyväksyä. Tämän jälkeen voidaan sitten miettiä ratkaisuja: sallitaanko suuret opin erot samassa kirkossa vai pitääkö kirkkomme jakautua tavalla tai toisella ainakin 2 osaan. Tosiasiahan on, että oikeasta opista seuraa oikea usko. Tämän vuoksi apostolit, kirkkoisät ja uskonpuhdistajat ovat voimallisesti vastustaneet harhaoppeja ja laatineet niiden paljastamiseksi uskontunnustukset ja tunnustuskirjat. Jos tämä perinteen vahva tuki hylätään, ihminen on omine tulkintoineen hyvin epävarmalla pohjalla ja suuressa vaarassa ajautua harhaoppeihin. Lutherkin sanoi mielellään olevansa katekismusoppilas koko ikänsä. Tämä on hyvä ja viisas ohje meille tänäänkin.
Verso | 06.11.2010 14:33Ilmoita asiaton kommentti
Viime Suomen Arkkipiispavaalissa Kari Mäkinen voitti 11 äänellä kilpailijan. Raamatussa luku 11 tarkoittaa tuomiota. Ei ole sattumaa kun Kari Mäkinen voitti 11 äänellä eli Jumala oli takana, tiedättehän hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, olen hämmentynyt vielä siitä äänestystuloksesta. Varmaan se on hyvä asia mitä on tapahtunut viime päivinä Kirkossa. Huh Suomen kirkon tulot ovat vuodessa 1 mirjardi euroa.
Pertti Juvonen | 06.11.2010 23:11Ilmoita asiaton kommentti
Eila Lias, mitä yhteinen dogma merkitsee, jos sanat, teot ja kannanotot osoittavat muuta? Jos teologisten auktoriteettien perustus on jossakin muussa kuin Jumalan muuttumattomassa sanassa, että esimerkiksi emme voi tietää Jumalasta ja hänen tahdostaan mitään varmaa, koska Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja ja neitseestä syntyminenkin on tullut kristillisen seurakunnan uskonkappaleeksi vasta joskus 400-luvulla, niin emmekö me tavalliset teologiasta ymmärtämättömät peräkammarissa Raamattua salaa lukevat seurakuntalaiset ole pahasti eksyksissä!
RoQQs | 07.11.2010 01:06Milloinkahan Raamatusta (ja Tunnustuskirjoista) tulee kielletty kirja?
Ilmoita asiaton kommentti
Niinkuin piispa Irja Askola sanoi, kirkossamme kuuluu monta ääntä. Mutta myös se Hyvän Paimenen ääni. Se on yhä edelleen ainakin oman kirkkoni jumalanpalveluksissa. Sinne voin turvallisesti mennä tunnustamaan syntini, yhtymään rukoukseen ja kiitokseen ja lähteä siunattuna pois. Jumalan siunaamana Herran siunauksen saattelemana.
Eila Lias | 07.11.2010 07:17Ilmoita asiaton kommentti
Katolinen finne | 05.11.2010 21:40
Mikko | 08.11.2010 01:50"Toisaalta olisi ihme, jos ne lut.kirkon jäsenet, jotka uskovat Jumalaan, jäisivät passiivisiksi odottamaan uutta ajan henkeä.
Onnea, onnea, Irja-piispattarenne vihki taas viisi henkilöä. Kaikki papittaria. Voi, olette varmaan onnesta ymmyrkäisiä?"
Nooh, änkyryydessään katkeroivien finnejen lahkoon emme varmaan ainakaan eksyisi siinäkään tilanteessa, että Irja alkaisi vihkiä pelkkiä dogminukkeja ihmisten sijaan ja koko luterilainen kirkko todella häviäisi.
Ilmoita asiaton kommentti
Elina Aholan kommentti blogistille tuossa yllä oli erittäin hyvä ja ajateltu. Ehkä keskustelua aiheesta voisi noiden huomioiden kautta rakentaa edelleen eteenpäin?
Mikko | 08.11.2010 02:14Itsekin mietin, että voihan kirkko tietysti yrittää määritellä tiukemmin yleisen, oikean dogman ja vähentää ihmisten rohkaisemista omaan, vapaaseen ja hallitsemattomaan uskonnollisten merkitysten etsimiseen ja tulkintaan. Kysymys erikseen olisi sitten, olisiko sellainen yksilöllisen ja yhteisöllisen uskonelämän kannalta toivottavaa(?). Tai olisiko se protestanttisen kristillisyyden ydinajatusten mukaista? Tai miten sellainen kirkko sanomineen tulisi kuulluksi nykyajassa ja -maailmassa elävien ihmisten keskuudessa?
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos kolumnista! Onneksi kuitenkin perusseurakuntatyö on edelleen mahdollista eikä Raamatusta Jumalan sanana tarvitse luopua. Lakia ja evankeliumia saa vieläkin vapaasti julistaa. Kirkon toimintamahdollisuudet ovat mahtavat. Toivoa sopii, ettei niitä ainakaan sisältäpäin lähdettäisi murentamaan. Yhteyttä kannattaa tavoitella, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. -Siunausta ja viisautta kirkolliskokoukseen päättäjiksi valituille! Esa Vaittinen, Ylihärmä
Esa Vaittinen | 08.11.2010 09:36Ilmoita asiaton kommentti
Selvää asiaa. Tämä aika ei vain pyydä, vaan suorastaan vaatii asioiden ja kirkon opetuksen muuttamista Herran sanan vastaiseksi, kuten apostoli sanoo: (2 Tim 4:3-4).
Eero Attila | 08.11.2010 10:02Kirkko kuuluu Herralle kuten sen nimi kreikankielessä kuuluu.
Suomen ev. lut kirkko on ollut tienhaarassa jo jonkin aikaa ja ottanut jo haparoivia askelia väärään suuntaan, poispäin Herrastaan. Ollaan unohtamassa mm. Ps 119:105
Kirkolla on auktoriteetti, johon myös Suomen ev. lut kirkko on sitoutunut: Jumalan sana ja kirkon omat tunnustuskirjat. Tätä perustaa korostavat kirkkomme sisällä mm. ne papit ja kirkon opettajat, jotka ovat joutuneet kovan painostuksen alaisiksi ja jopa erotetuiksi virastaan. Mihin suuntaan Jumalan sanaan luottavat kirkon jäsenet joutuvat kääntymään, kun heiltä ollaan viemässä sekä Raamattu että sen oikeat opettajat? Skisma on todellisuutta eikä se suinkaan ole pieni.
Herra pitää kuitenkin huolta laumastaan ja sen oikeista paimenista.
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos tästä tekstistä. Näinä päivinä tuntee moni hämmennystä kun kirkon "johto" "opastaa" nykyaikaisempaan ja suvaitsevampaan suuntaan. Kuitenkin sisällä tuntuu vain siltä, että haluaisi seurata sitä ikiaikaista Jumalaa Raamatun opein. En tunnista kirkkoamme enää heidän lausunnoistaan, jotka pitivät olla pysyviä.
Riina | 08.11.2010 14:02Ilmoita asiaton kommentti
Arto Auranen kirjoittaa:
Manu Ryösö | 08.11.2010 14:47"Tässä sitä nyt ollaan. Vasta uskoontulleena minulle vakuutettiin että kirkon seinät ovat leveällä. Näyttää siltä että ne ovat jo kaatuneet.
Mikään firma ei pysy pystyssä, jos se riitautuu itsensä kanssa. [KR92: Matt. 12:25]"
Olen Arton kanssa samaa mieltä. Seinät näyttävät todella kaatuneen. - Saman asian voisi sanoa myös niin, että kirkko on kadottanut tunnusmerkkinsä. Se näyttää lakanneen olemasta kirkko. Kun seinät (ja se seinä jolla on risti) kaadetaan, kirkko ei ole enää tunnistettavissa kirkoksi. - Täytyy alkaa kasata uutta kirkkoa. Toivottavasta tästä kivikasasta löytyy rakennustarpeita jälleenrakennukseen...
Ilmoita asiaton kommentti
Näin Jeesuksen pelastamana syntisenä tuntuu kovin oudolta sellainen ajatus, että puolet piispoista kannattaa homoliittojen siunaamista. Ei Jeesus siunannut niitä minunkaan syntejäni sanoen; elä poikani vaan synnissä! Minun osani oli katua niitä ja uskonelämä on sitä loppuun asti, joka päivä synnit on naulittava ristille, ei omasta voimasta, vaan armon kallion voimalla. Jeesus pelastaa!
Aki Mönkkönen | 09.11.2010 12:10Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos. Jospa kirkossamme kuuluisi näin selkeä Jumalan Sanan mukainen saarna useamman papin suusta, niin ehkä Jumala vielä armahtaisi kirkkoamme, eikä oksentaisi sitä penseänä pois tai peräti tuhoaisi sitä.
Mario Heinilä | 09.11.2010 21:56Kiitos myös puhuttelevista ohjelmista Radio Deissä,kuten "Martti kehiin".
Ilmoita asiaton kommentti
Ari, olen kanssasi samaa mieltä. Jeesus sanoi:"Mene äläkä enää syntiä tee." Kirkko sanoo yhä useammin: "Mene, ei se ole syntiä."
wee_kasi | 09.11.2010 23:24Ilmoita asiaton kommentti
Kirkossa on ikään kuin kaksi joukkuetta, jotka alati tappelevat toisiaan vastaan ja kisaavat keskenään etsien vikoja vastapuolesta. Täälläkin näyttäisi taas hiovan kynsiään yksinäisyydessään toinen niistä. Voi niitä, jotka kokevat sijoittuvansa jonnekin sinne leimojen lentelyn välille. Turha on odottaa muuta kuin kaksiväristä (mustavalkoinen) ja kaksiäänistä (riitasointuinen) keskustelua paljon mistään hengellisistä asioista.
^^^^^ | 10.11.2010 00:37Ilmoita asiaton kommentti
Niinpä, näin Jeesusta yrittäessäni seurailla tulee mieleen tuon tuostakin Herramme ja minkälainen hän oli Raamatun kuvauksissa.
Jukka Anttila | 10.11.2010 08:23Täysi ihminen Jeesus nasaretilaisella ei ollut ainoatakaan maanpäällistä auktoriteettia. Hän sanoi myös, että älkää olko toisillenne opettajia. Teillä on vain yksi opettaja, Kristus. Näin siis viime kädessä. Toki me silti opettajia ja auktoriteetteja tarvitsemme. Tämä tarve ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että meillä on vain yksi herra, Jeesus. Samoin jokainen voi lukea yksin Jumalan sanaa, Raamattua.
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos oli todella hyvä kirjoitus ja hyvin sanottu. Ehkä uudistus kirkossa voisi olla että se jakaantuisi kahtia. En voinut enää olla kirkossa mukana juuri tämän asian takia. Liityn mielelläni uudelleen kun kirkko avaa silmänsä ja ottaa pyhäksi kirjakseen Raamatun.
Rauha | 10.11.2010 23:28Ilmoita asiaton kommentti
Kirkon ote lipsuu. Kun pahalle annetaan pikkusormi, niin kohta menee koko käsi. Kaima Luther puhdisti uskon, nyt olisi piispojen vuoro.
Martti Niemi | 11.11.2010 14:01Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä oli hyvää luettavaa kyseinen artikkeli. Voisin ehkä sanoa että monille tekisi hyvää lukea juudaan kirje niin näette mitä aikaa suomen kristikunnassa tällä hetkellä eletään.
kari-matti | 11.11.2010 23:07Ilmoita asiaton kommentti
Hyvä Sammeli,just noin,kiitos hyvästä kolumnista,Siunausta ja Rauhaa sinulle :-)
vesukka | 13.11.2010 22:20Ilmoita asiaton kommentti
Arto Auranen siteerasi edellä mainiosti Jeesusta, kirkko, jota repivät ristiriidat, ei kestä.
Matti (www.tosikot.fi) | 16.11.2010 10:41Ajattelisin itse, että meidän kristittyjen on löydettävä Raamatun punainen lanka, eli lähimmäisen rakkaus ja sovellettava sitä, toki unohtamatta muitakaan asioita.
Tässä riitojen repimässä kirkossa, voimmeko pitää sitä yhden sanoman kirkkona. Vastaan itse. Mielestäni ei. Emme siis siitä lähtökohdasta voi pakottaa sitä olemaan samaa mieltä kuin itse olemme.
Minusta kaikkien meidän tulisi olla kirkon sisällä liikennetermein väistövelvollisia eikä etuajo-oikeutettuja sekä noudattaa ”hyvää merimies tapaa”. Ei riidellä vaan sopia.
Kirkkoon voisi suhtautua, kuten ulkomailla tehtävään lähetystyöhön, jossa ei tuputeta vaan jaetaan elämänkokemuksia ja ne jotka uskovat, uskovat. Ei tiedolla, ei taidolla, vaan tuntemattoman ystävän rakkaudella.
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos, Sammeli
Leena | 16.11.2010 22:02näistä terveistä ajatuksista. Totuus lohduttaa.
Odotamme jo, että te muutamat rohkeat paimenenet näyttäisitte meille ulospääsyn ev.lut.kirkosta, ja polkisitte ladun tulla perässä.
Kaipaamme uutta rakkauden ja rauhan yhteisöä, missä Kristus on maailman valo!
Ilmoita asiaton kommentti
Eräs pappisveli, pitkänlinjan kirkolliskokousedustaja totesi: jos kirkon pitää välttämättä jakautua, olisiko järkevää muodostaa kaksi kirkkoa, joista toiseen kuuluisivat pääkaupunkiseutu ja toiseen muu maa? Tähän voisi lisätä, että "Helsingin seudun" kirkkokuntaan sopinee Kuopion hiippakunta eräänlaisena provinssina.
Sakari Pöyhönen | 19.05.2011 15:23Ilmoita asiaton kommentti
Koska Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kirja, sitä tulee lukea Hänen avustuksellaan rukoillen. Raamattu lukee meitä ja muuttaa meitä. Jumalalla on totuus halussaan, mutta me täällä katselemme kuin kuvastimesta. Tästä maailmasta käsin emme voi ymmärtää taivaallista todellisuutta.
Tuulikki | 06.09.2011 08:53Selvää on kuitenkin, että syntiinlankeemuksessa ihmisestä itsestään tuli maailmansa keskipiste. Ihmisen on vaikea nähdä Jumalan näkökulmasta kokonaisuutta. Tämä ilmenee nyt tässä vaikeudessa hyväksyä Jumalan luomisjärjestystä ja ymmärtää, että se on rakkautta.
Ihmiset tavoittelevat johtajan paikkoja tajuamatta vastuuta, mikä niihin liittyy. Tajuamatta, että Jumalanvaltakunta on palveluvaltakunta. Ylempänä oleva palvelee aina vähäisempää. Jumala itse pitää yllä koko luomakuntaa ja ihmisenä uhrasi itsensä toisten tähden. Tämä on rakkautta. Me ihmiset vain kiistelemme siitä kuka on suurin. Lapsen uskoineen ja viattomine asenteineen asetti Jeesus meille esikuvaksi.