Meillä on ongelma

12.10.2010 08:55 | Kirsi Rostamo
Kirsi Rostamo

Kirjoittaja on Radio Dein päätoimittaja ja toimitusjohtaja

”Shoppailu elämän eri alueilla”, kiteytti EVA: n uusi johtaja Matti Apunen megatrendit Sana-lehden 65-vuotisjuhlaseminaarissa. Ihmiset eivät sitoudu mihinkään vaan ottavat kermat päältä, shoppailevat ja tuunailevat itselleen sopivia osia niin työelämässä, ideologioissa kuin hengellisyydessäkin.

Saman ongelman edessä ovat siis työnantajat, puolueet kuin seurakunnatkin. Kaikki joutuvat vastaamaan yksilön perushuutoon: " Minä olen tärkeä!".

Työnantajana olen itsekin kokenut kulttuurin muutoksen, koska olen jo pienestä pitäen seurannut isäni tapaa johtaa perheyhtiötä. 70-luvulla työntekijän tärkein tehtävä oli totella johtajaa ja työntekijän motivoimiseen riitti palkka.

Nykyään palkka ei enää ole tärkein motivaattori. Sen edelle nousevat mielekäs työ ja mukava työkulttuuri. Johtajan tehtäviin perustehtävien hoitamisen lisäksi kuuluu jatkuva työyhteisön ja työkulttuurin kehittäminen. Työntekijän toiveita on kuultava ja niihin on pyrittävä vastaamaan.

Seurakunnan johtajalla on samat velvoitteet omia työntekijöitään kohtaan. Lisähaastetta tuovat seurakuntalaiset. Heitäkin on kuultava eikä heidän tarpeitaan voi enää tyydyttää kaikille sopivilla toimintamuodoilla.

Helpoin tapa on laittaa pää pensaaseen ja todeta, että "me emme muutu maailman mukaan" vaan tarjoamme edelleen samoja vanhoja piirejä ja jumalanpalveluksia tyyliin: "Ottakaa tai jättäkää."

Kun sitten monet ovat jättäneet luterilaisen kirkon, on kirkon johdon pakko tutkia, millainen onkaan postmoderni ihminen, ja mitä hän odottaa kirkolta. On kuitenkin varjeltava sitä, että uudistukset ovat Jumalan sanan mukaisia - että uudistamme muotoja emmekä sisältöä.

Uskontoshoppailu näkyy myös siinä, että uskonnollisia ryhmiä nousee kuin sieniä sateella. Vaikka niihin ei Suomessa kuulu vielä kovin paljon ihmisiä, niin nämä uskomukset ovat vahvasti läsnä ajassa; mediassa, elokuvissa ja lasten peleissä. Tämä shoppailun aika vaatii paljon meiltä kasvattajilta; miten opettaa kristillisiä arvoja kaiken meitä ympäröivän huuhaan keskellä.

Joku aika sitten ostin naistenlehden. Kannen lööppi kertoi erään näyttelijän tulleen uskoon. Sen sijaan, että henkilö olisi kokenut kristillisen herätyksen, hän olikin tälle ajalle tyypillisesti tuunannut oman uskontopakettinsa. Sen taustalla oli luterilainen tradio, mutta mukana oli tuhti annos jälleensyntymistä ja muuta uutta hengellisyyttä.

Uskonnon opetuksen heikentäminen kouluissa tulee lisäämään naistenlehdestä tuttuja ilmiöitä. Jo nyt rippikoulupapit ovat ihmeissään siitä, kuinka vähän nuoret tietävät luterilaisesta uskosta.

Onko eurooppalainen megatrendi - massiivinen sisäänpäin kääntyminen - vaarallista? Uusissa uskonnoissa etsitään jumaluutta ihmisen sisältä. Mitä sitten, jos ihminen pitää itseään Jumalana, universumin tärkeimpänä asiana?

Ainakin se on täydellinen vastakohta kristinuskon sanomalle, jossa meidän pelastuksemme on täysin meistä riippumatonta, Jumalan meille lahjoittamaa.

Lisäksi: uudet uskonnot pelastavat ihmisen tähän elämään - kristinuskossa tärkeintä on ikuinen elämä. Itsekäs ihminen elää itseään varten, kristinuskon sanoma kehottaa meitä rakastamaan lähimmäistä.

Evan johtaja Matti Apunen oli oikeassa sanoessaan: Meillä on ongelma.

Takaisin

Ilmoita asiaton kommentti

Kirsi Rostamo pohtii tärkeää teemaa. Tämä on kuitenkin niin tulenarka teema, että sormet voivat palaa aiheen äärellä...

Mm. Olli Valtonen ja Kirsi Rostamo ovat markkinoineet seurakunnallista mallia, jossa Pyhän Hengen ajatellaan olevan eräänlainen uskonnollisessa moniäänisyydessä vaikuttava voima. - Kaikkien kukkien tulee kukkia, ja jotakin kestävää sitten jää elämään...

On varmasti hyvä opetella kuuntelemaan monenlaisia ajatuksia. Tällainen kärsivällisyys on varmasti Pyhän Hengen hedelmää. - Pyhä Henki ei ole kuitenkaan koskaan moniarvoisuuden tai ristiriitaisuuden Henki. Hän ei siunaa monenkirjavaa uskonnollisuutta, vaan totuudellisuuden.

Manu Ryösö | 12.10.2010 12:14

Ilmoita asiaton kommentti

Postmodernin valintamyymäläkristillisyyden taustalla on myös liiallinen uskonnollisen tunteen (jopa vääränlaisen yhteenkuuluvuudentunteen) korostaminen. Uskovat voivat sitoutua kirkkoonsa vain siten, että kirkolla on olemassa selkeä tunnustuksellinen olemus, so. kirkon tunnusmerkit. - Nämä tunnusmerkit myös rajaavat osan väärillä kriteereillä työntekijöiksi pyrkivistä pois.

Ihmisten uskonnolliselle haahuilulle emme voi välttämättä kovin paljoa. - Voimme kuitenkin tehdä oman leiviskämme siinä, että rakennanne itse olemukseltaan kristilliseksi tunnistettavaa kirkkoa. - JOnakin päivänä uskonnolliset haahuilijat väsyvät ja palaavat selkeän Sanan kirkkoon.

Manu Ryösö | 12.10.2010 12:14

Ilmoita asiaton kommentti

Hieno kirjoitus! Ottakaamme kaikki opiksemme ja varjelkaamme sitä, että pysymme Jumalan Sanassa, kuten Rostamokin asian kiteyttää. Hylätkäämme kaikki uskontoshoppailu ja noudattakaamme kaikkea, mitä Raamattu käskee meidän noudattaa.

"[...] noudattakaa tinkimättä hänen käskyjään, niitä määräyksiä ja säädöksiä, jotka hän on teille antanut."
5. Moos. 6:17

Mikael Elmolhoda | 12.10.2010 13:50

Ilmoita asiaton kommentti

Jari Kekäleen seuraava artikkeli käsittelee ns. "muoto-seikkoja",

"Pyhäinyhteys – mistä niin sanotussa
jumalanpalveluksen kriisissä on kyse?"

http://www.paavalinsynodi.net/
http://www.paavalinsynodi.net/sp2010-1.pdf

Loppua kohden tulee esimerkkejä.

Monet ajattelevat, että "muodolla ei ole väliä, kunhan sisältö on sama".
Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Monet nykypäivän maallisen puolen mainosmiehet ja -naiset sanovat jopa, että "Medium *is* the Message", väline on viesti. Muoto välittää viestin ja sanoman.
Messua tulee ajatella jumaluusopin puolelta.

Myös seuraava on hyvä,
"Onko muodolla valia - Miksi luterilainen messu", Anssi Simojoki, seurapuhe tai luento,
http://www.rukoilevaisuus.com/aanite_2008_kristusMeidanKeskellamme.php

Medium is the Message | 12.10.2010 20:22