Huomionkipeät vapaa-ajattelijat

16.06.2010 23:00 | Pasi Turunen

Huomionkipeät suomalaiset vapaa-ajattelijat hakivat Helsingin Kolmen sepän patsaalla julkisuutta tempauksellaan, jossa kansalle tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa Raamattuja pornolehtiin.

Uutistietojen mukaan Biblian tai muun pyhän kirjan saattoi tuoda ateistien kojulle ja käteen lyötiin vastineeksi Jallua ja Kallea. Raamatut luvattiin prosessoida jätepaperiksi.

Kuten sanottu, huomiotahan tällä haettiin. Mahdotonta tempausta on pitää minkään sortin keskustelunavauksena. On tainnut ateisteilta jäädä Jumalan sanassa Laulujen laulu väliin, minkä vuoksi tempausta on vaikea nähdä edes kannanottona kristinuskon väitettyä seksuaalikielteisyyttäkään vastaan.

Viime vuoden bussikampanjassa oli sentään tyyliä. Se olikin omaksuttu gentlemannien Englannista. Tämä Amerikasta, teksasilaisilta vapaa-ajattelijoilta kopioitu tempaus oli sen sijaan uusi rimanalitus. Sitä voi pitää lähinnä jonkinlaisena freudilaisena lipsahduksena, joka kertonee enemmän helsinkiläisateistien omasta sielunmaisemasta kuin teismistä.

Mistä mahtaa johtua, että ateisteille vapautuminen uskonnosta tuppaa usein kulminoitumaan kysymykseen seksistä? Bertnard Russell kirjoitti aikanaan, että "kristinuskossa on pahinta sen suhtautuminen seksiin". Chistopher Hitchensin mielestä "pelon ja seksuaalielämän erottamista... voidaan nyt yrittää sillä perusteella, että me karkotamme uskonnot keskustelusta."

Dinesh D'Souza pohtii muun muassa tätä erinomaisessa kirjassaan What's So Great About Christianity ja antaa seuraavan osuvan analyysin: "...ateismi ei ensi sijassa ole älyllinen kumousliike, vaan moraalinen... He eivät halua ojentaa halujansa totuuden mukaan, vaan muokata totuutta halujensa mukaan. Tämä on tuttua meille jokaiselle. Jopa uskovat kokevat houkutusta tällaiseen. Me haluamme pelastua, kunhan meitä ei pelasteta synneistämme. Olemme erittäin halukkaita pelastumaan kaikenlaisesta sosiaalisesta pahuudesta, köyhyydestä sairauksiin ja sotiin. Henkilökohtaisen pahuuden, kuten itsekkyyden ja elostelun ja ylpeyden, haluamme kuitenkin jäävän koskemattomaksi. Me tarvitsemme hengellistä parantumista, mutta emme halua sitä. Jumala, kuin alati tarkkaileva vanhempi, tulee aina väliin."

D'Souza toteaa myös: "Voi hyvin olla, että ilman tuota yhtä käskyä avionrikkomista vastaan, länsimainen ihminen saattaisi yhä olla kristitty."

Tapio Puolimatka on joissakin julkisissa kannanotoissaan ihmetellyt vapaa-ajattelijoiden tunnepitoista retoriikkaa ja arvellut sen heijastavan ateististen argumenttien älyllistä ja filosofista köykäisyyttä. Kolmen sepän patsaan pornolehtikampanjan valossa Puolimatkan arvio ei tunnu kovin väärältä.

"Jumalaa ei ole" on siis pelkkä ateistien märkä uni.

 

Takaisin