Yksi light-usko, kiitos!

27.03.2010 12:00 | Unna Lehtipuu
Unna Lehtipuu

Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkö, viestintäkouluttaja ja neljän lapsen äiti.

Toisluokkalainen amerikkalaispoika sai lähtöpassit koulusta viideksi päiväksi piirrettyään ristiinnaulitun Jeesuksen, kertoi uutislehti.

Opettaja oli pyytänyt lapsia luonnostelemaan jotain jouluun liittyvää, mutta järkyttynyt nähtyään pojan piirustuksen ja passittanut hänet psykologisiin testeihin. Testeissä arvioitiin pojan väkivaltaisuutta, mutta todettiin, ettei lapsi ollut vaaraksi itselleen tai muille. Olipa uutinen kuinka totta tahansa, kertoo se hyvin ajan hengestä, zeitgeitista. Uskonto kelpaa yhä pääsiäispöytään, mutta harmittomana kevytversiona.

Maailmaa reissannut suomalainen osaa jo poimia uskonnoista rusinat omaan korvasyyhyynsä. Buddhapatsaat ovat tehneet suurryntäyksen makuukammareihimme. Jalopuinen turistibuddha on helppo kantaa matkalaukussa kotiin, mutta kuka uskaltaa katsoa buddhalaisuuden armottomampaa puolta? Buddhalaisen on kätkettävä sairautensa, työttömyytensä ja vammainen lapsensa pois muiden silmistä, koska epäonnistuminen on seurausta teoistasi. Välttääkseemme opillista epämukavuutta nautimme buddhalaisuudesta vain sen filosofisen siivun, dalailamalla ja suitsukkeilla silatun kevytversion.

Uskonnon kevytversiota oli tarjolla myös arkkipiispanvaalissa. Jopa homoudesta ja abortista kiistely on vielä vaaratonta, koska tilastollisesti vain harva joutuu ottamaan niihin kantaa henkilökohtaisesti. Mutta entä jos arkkipiispa vaatisi sinua luopumaan energiasyöpöstä citymaasturistasi, antamaan kymmenesosan palkastasi työttömäksi jääneelle Sepolle tai viettämään vapaa-aikaasi orvon ja lesken kanssa? Sehän olisi - herranjestas - jo aivan liian heviä.

Katselen sivusta lasteni pääsiäisvalmisteluja koulussa ja päiväkodissa. Ristillä riippuva sankari on korvattu suklaalla, tipuilla ja virpovilla pikkunoidilla. Golgatan veritahrat on pesty muistista kuin rikospaikalta, eikä niistä hiiskuta lapsille.

Kulttuuri, joka ei kunnioita juuriaan vaan on huutoäänestyksellä valmis luopumaan ytimestään, tuhoutuu. Usko, joka ei enää velvoita, sopii hyvin sisustustuotteeksi takan reunalle. Mutta mitä sanoivat kulttuuristaan ylpeät italialaisystävämme, kun suomalaisnainen vaati heitä poistamaan krusifiksit koulujen seiniltä?

"Höpö höpö. Ei niitä tietenkään oteta pois. Eihän kukaan aidan takaa voi huudella italialaisille miten meidän pitää elää". Olisiko kirkolla jotain opittavaa asenteesta?

 

Takaisin

Ilmoita asiaton kommentti

Tässä oli kyllä hyvin sanottu asiat, nykyään tykätään eri uskontojen symboleista tai koristeita.
Ei haluta kuitenkaan uskoa syvemmin omistaa eikä varsinkaa Kristusta tienä, totuutena ja elämänä nähdä.

Kristitty | 27.03.2010 21:18

Ilmoita asiaton kommentti

Osuva kolumni. Kiitos siitä!

Henri | 28.03.2010 22:17

Ilmoita asiaton kommentti

Olipa taas hyvä huomiointi pohjoismaisesta uskonnollisesta ajattelusta ja juuri näinhän se on.
He väittävät olevansa "ajattelevia" ihmisiä, mutta eivät edes tiedä mitä omatekoinen, sieltä täältä koottu seos sisältää.

Näistä light-uskovista voisi sanoa kuten Jeesus: "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä,kuinka suuri onkaan pimeys".

brinkan | 28.03.2010 23:16

Ilmoita asiaton kommentti

Sormi osoittaa nyt roomalaiskatolista kirkkoa ja sen pappien piirissä rehoittaneeseen pedofiiliaan, lasten törkeään hyväksikäyttöön: Irlannissa esiintullut 15 000 tapausta. Katolinen kirkko joutunut maksamaan uhreille korvauksia jo toista miljardia euroa (YLE:n uutiset 28.3.2010).

Onko liian "hevimäistä" kysyä onko Suomen luterilainen kirkko ja ns. vapaat kristilliset piirit täysin vapaita tästä ilmiöstä. Selvää on, että tämä keskustelu pyritään tukahduttamaan ja vetoamaan "kristilliseen rakkauteen": meidänhän pitää YMMÄRTÄÄ kaikkia ja RAKASTAA! Osoittiko Herramme lepsua "ymmärtämistä" puhuessaan rikoksen tekijöistä, jotka pahoinpitelevät lapsia. Eikö hän kehottanut pujottamaan tällaisten rikosten tekijöiden kaulaan myllynkiven ja upottamaan merten syvyyksiin?
Tällaisen kysymyksen esilleottaminen kirkossa ja vapaissa suunnissa liian "hevimäistä"? VAI?

Sakari Pöyhönen | 29.03.2010 06:06

Ilmoita asiaton kommentti

Kiitos Unna Lehtipuulle raikkaasta kirjoituksesta. Kyllä median nostama katollisen pappien käytös on tuomitta vaa. Kuitenkin katoolisen kirkon uutisten mukaan suurin vitsaus on tässäkin asiassa homoseksualissuus. Suomen media ei tätä kerro, koska se puolustaa homoseksiä. Suomen media yrittää vain mustamaalata yleensä kirkkoa ja pappeja.

Ilmari | 29.03.2010 22:06

Ilmoita asiaton kommentti

Minulla myös on muistikuva, että suurin osa katolisten pappien hyväksikäyttämistä lapsista olisi poikia, mikä vahvistaisi kyseessä nimenomaan olevan pedofiliana ilmenevän homoseksuaalisuuden. En kuitenkaan voi mennä takuuseen sukupuolijakaumasta, ehkä jollakulla toisella olisi asiaan liittyvää, varmaa tietoa?

Mikael Elmolhoda | 30.03.2010 16:46

Ilmoita asiaton kommentti

Tässä lainausus Yle Areenassa olleesta katollisen kirkon uutisoinnista.
Vain osa hyväksikäytöstä pedofiliaa
Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti painottaa, että kirkolla ei ole varsinaisesti mitään velvoitetta tiedottaa asioista julkisuuteen. Median jatkuvasta myllytyksestä kärsivät Tervaportin mukaan myös hyvät ja luotettavat papit. Suomessa väärinkäytöksiä ei hiippakunnan tietoon ole toistaiseksi tullut.
Vatikaanin tilastoja tarkasti seuraava Tervaportti tulkitsee, että kaikki kirkon hyväksikäyttö ei ole pedofiliaa. Vatikaanin mukaan vain 10 prosenttia hyväksikäyttötapauksista on kohdistunut lapsiin.
- 60 prosenttia kaikista näistä hyväksikäyttötapauksista on kirkon tulkinnan ja tilastojen mukaan enemmän homoseksuaalistaustaista kuin pedofiliaa siinä mielessä, että ne eivät enää kohdistu lapsukaisiin, vaan nuoriin miehiin.

Ilmari | 30.03.2010 22:24

Ilmoita asiaton kommentti

Kiitos tiedosta, mielenkiintoinen lainaus. Tulee mieleen Sodoma ja Gomorra taas vaihteeksi.

Mikael Elmolhoda | 31.03.2010 10:22

Ilmoita asiaton kommentti

"Jalopuinen turistibuddha on helppo kantaa matkalaukussa kotiin, mutta kuka uskaltaa katsoa buddhalaisuuden armottomampaa puolta? Buddhalaisen on kätkettävä sairautensa, työttömyytensä ja vammainen lapsensa pois muiden silmistä, koska epäonnistuminen on seurausta teoistasi. Välttääkseemme opillista epämukavuutta nautimme buddhalaisuudesta vain sen filosofisen siivun, dalailamalla ja suitsukkeilla silatun kevytversion."

- Jaa-ha... ! :) kerran itserakas zen-oppilas ylpeänä sanoo opettajalleen, että "nyt tiedän mikä zen!". Opettaja hymyili ja sanoo oppilaan "tiedätkö mikä zen ja zen-uskovaisten ero on ?".

- zen on eri asia kuin zen-uskovainen. Sama pätee niin buddha kuin buddha-uskovat, ja kristetty kuin kristi-uskovaiset.

- Ongelmat on helpompi takertua muuhun kuin itsensä.

buddhisti | 08.07.2010 15:11