Roope-sedän opetus

22.03.2010 08:00 | Matti Ridanpää

Aku Ankan klassikkotarinassa vuodelta 1951 ahkera Roope-setä viljelee maata, ja jyväsiilo on täynnä rahaa. Hirmumyrsky rikkoo siilon ja lennättää miljardisäästöt taivaan tuuliin. Kaikki paitsi Roope ovat yhtäkkiä upporikkaita, kun taivaalta on satanut miljoonan dollarin rahasäkkejä.

Uusrikkaat jättävät työnteon ja alkavat elää rahan turvin. Maanviljelijät lopettavat raskaan puurtamisen, kauppiaita ei enää kiinnosta kaupankäynti, eivätkä kuljetusliikkeet enää vaivaudu öiseen rekkaralliin. Kaikki ovat miljonäärejä, mutta yhteiskunta on pysähtynyt. Vain uusköyhän Roopen tilalla tehdään työtä. Hän viljelee maata kylmän rauhallisesti ja pitää lehmiä ja kanoja yhdessä Tupun, Hupun ja Lupun kanssa.

Pian uusilla miljonääreillä on nälkä. He ajavat Cadillaciensa viimeisillä bensatipoilla Roopen luo ostamaan ruokaa. Mutta Roopella on "päivitetyt" hinnat; kananmuna 10 000 dollaria, kilo voita 100 000 dollaria ja käyrä kurkku 50 000 dollaria (suora kurkku 60 000). Roopen kassakone kilkattaa. Muutamassa kuukaudessa hän on yhtä rikas kuin ennen hirmumyrskyä ja pian jopa rikkaampi, koska hän voi nyt ostaa pilkkahinnalla toimintaansa uudelleen aloittelevia kauppoja, kuljetusliikkeitä ja maatiloja.

Sarjakuvan asiantuntijat tuntevat tarinan yksityiskohdat, mutta tuo oli idea suurin piirtein. Raha on vain informaatiota. Lompakkooni päätynyt seteli on todiste siitä, että jossain joku on kasvattanut tuorekurkun tai kaivanut viisi metriä ojaa, joku on tehnyt asiakkaalle kampauksen, joku on noukkinut kipollisen tyrnimarjoja tai joku on kolvannut piirilevyn. Jossain joku on tehnyt tietyn määrän tuottavaa työtä, ja siksi keskuspankki on voinut hyvällä omatunnolla painattaa taas yhden uuden setelin, joka lähtee kiertämään yhteiskunnassa kätevänä vaihdon välineenä.

Rahan painaminen ilman perusteita - siis ilman tuotantoa - on kuin kuuluisa housuihin pissiminen. Kyllä sitäkin maailmalla tapahtuu silloin tällöin ja lämmittäähän se lyhyen hetken, mutta silloin pitää olla varma, että pääsee nopeasti pesulle ja saunomaan. Onneksi en ole se ekonomisti, joka joutuu arvailemaan kokonaisen kansantalouden saunavuoroja.

Raha ei edelleenkään kasva puussa. Ei myöskään ole olemassa mitään piilotettua jättimäistä rahasäiliötä, josta varallisuutta jaetaan maailman ihmisille salaisen kaavan mukaan. Varallisuutta ja hyvinvointia syntyy vain työtä tekemällä.

Pitkän päälle työ ei tuota mitään, jos ei ole toimivaa yhteiskuntaa, demokratiaa, sananvapautta ja ihmisoikeuksia. Niitä taas ei pitkän päälle ole ilman verotuloja eli tuottavaa työtä. Samassa veneessä siis ollaan kaikki, niin suomalaiset, venäläiset, yhdysvaltalaiset kuin haitilaiset - koko maailman väki. Veneessä kaikkien pitäisi ymmärtää toisiaan ja soutaa samaan suuntaan. Vaikka täydellistä yhteisymmärrystä ei tule ikinä löytymään, kannattaa siihen suuntaan kuitenkin pyrkiä.

 

Takaisin