Näinä synkkinä aikoina, vuoden pimeyden taitekohdista, astuvat haamut haudoistaan – ja lapset kiljahtelevat innoissaan.
Meitä istui siinä suuri salillinen uusia teologian opiskelijoita. Suurella osalla oli kokemusta muista töistä ja opinnoista perinteisen seurakuntanuoreuden lisäksi. Tiedekunnan parhaat voimat tekivät kaikkensa vakuuttaakseen meille, että kannatti tulla. Tuleva opinahjo on hyvä, tuleva työnantaja erinomainen.
Koivunritvat kesätuulessa. Järven liplatus kotirantaan. Ukkosen lähestyvä kumu. Löylyn sihahdus. Kokon rätinä. Lasten lörpötys ja liverrys. Kirkon viileä puolipäivän hiljaisuus. Linnun yöhuhuilu.
Hei hulinaa! Pari yötä vappuun! Ja sitten hauskaa vaikka väkisin. Ilo pintaan vaikka kengät märkinä. Tuo suuri kevään juhla, ikiaikainen siirtymisen riitti, kuoriutuminen pimeästä valoon, kylmästä kesään, talvivaatteista vapauteen, kohmeesta kasvuun. Koko maa murtautuu roudastaan.
Viikko arkkipiispan vaaliin. Piispat saavat isoveljen, mediat vakiohaastateltavan, kirkko keulakuvan. Virkamiehet toivovat heikkoa vastusta, kirkkokansa vahvaa johtajaa.
