Keskustelu

Kristittyjen yhteys

Kharen 07.02.2010 klo 22:51
Mitä merkitsee sinulle ? Miten sen koet. Mihin ongelmiin olet törmännyt ?
Viikari 08.02.2010 klo 12:26
Tärkeää, erittäin tärkeää. Koen kristittyjen yhteyden raja-aitoja murtavana, rakkautta, vapautta ja yhteyttä lisäävinä, Jumalan seurakunnan voimistumisena.
Ongelmina ovat joidenkin tahojen kyvyttämyys hyväksyä veljekseen/sisarekseen sellaisia uskovia, joilla on elävä suhde ja usko Jeesukseen, mutta jotka tulkitsevat Raamattua toisella tavalla asioissa, jotka eivät liity itse pelastukseen.
Kristuksen ruumis, yhteinen seurakunta ei rajoitu onneksi kirkkokuntien rajoihin, vaan kun se nousee, se tulee ravistelemaan keinotekoiset raja-aidat kuin pölyn puserosta.
Sitä odotan innolla!
Kharen 08.02.2010 klo 17:45
Aivan.
Minusta olisi valtava voimavara, jos kristityt pystyisivät ottamaan toisiltaan eri hyvät puolet ja samalla ehkä oppimaan toisiltaan. Näkemään myös terveellä tavalla ehkä silloin oman kirkkokunnan tai seurakunnan myös ne heikkoudet sekä kasvamaan niissä.
Liikaa ollaan jämähdetty monesti vaalimaan vain jotakin oman liikkeen perinteitä ja erehdytään jopa pitämään niitä joinakin oikeoppisuuden mittareina.
Itse jotenkin odotan vielä jonkinlaista hengellistä liikehdintääkin esim. Suomeen, joka yhdistäisi lisää yli kirkkokunta- ja seurakuntarajojen.

Siksi minusta tälläinen foorumikin on hieno asia.
JK 08.02.2010 klo 18:31
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/74/helluntailaisten_maara_kasvoi

Kyseistä uutista oli kommentoitu, ja kummasteltu henkilöitä, jotka ovat sekä luterilaisia että helluntailaisia. Yritin kommentoida kyseiselle sivulle mutta en onnistunut. Ilmeisesti liian pitkä kommentti?

Joten päätin kommenttini heittää tänne, niin ei jää kokemus jakamatta. :)

"Kommentti edelliseen kommenttiin:
Itse olen luterilaishelluntailainen, enkä koe siinä tällä hetkellä mitään ongelmaa. Olen lapsena kastettu luterilaiseksi mikä on ok, mutta uskoon tullessani halusin käydä uskonkasteella liittyen samalla helluntaiseurakuntaan. En käynyt kasteella pelastuakseni, vaan mielestäni se oli hieno tapa "juhlistaa/vahvistaa" uskoontuloani ja olla kuuliainen Herralle. Käyn sekä luterilaisissa että helluntailaisissa jumalanpalveluksissa, samaa porukkaahan sitä ollaan(Kristus yhdistää). Itse olen nuori, ja luterilaisella puolella kohtaan jumalanpalveluksessa hyvin harvoin nuoria. Helluntaiseurakunnassa taas kaiken ikäisiä löytyy aikalailla tasaisesti. Toivon, että luterilainen kirkko ei vuosikymmenen(tai kahden) päästä ole täysin tyhjillään, mitä se pelottavasti uhkaa olla ellei nuoria saada mukaan(keski-ikä sunnuntaikirkossa huimaavan korkea)(Ja nyt puhun vain oman kirkkoni tilanteesta!). Ehkä olen helluntailainen sekä luterilainen sen tähden, että en halua "hylätä" valtion kirkkoa - ja koen näillä suuntauksilla olevan toisilleen annettavaa. En itseasiassa ole miettinyt syvällisemin asiaa, näin vain on elämän virta vienyt. Veikko ihmetteli että kummallista touhua tämmöinen. Itselleni tulee mieleen kysymys näin päin, että miksi en olisi sekä luterilainen että helluntailainen? Mitä se edistäisi jos en olisi? Tai mitä haittaa tästä on? Kirkosta eroaminen on käynyt mielessäni, mutta kuka siitä hyötyisi ja mitä?

Pahoittelen epäsuoraa kommenttia! :)"

Siinäpä se. Olen kiitollinen jos joku valaisee tietämättömyyttäni! En ole aiemmin pohtinut "luterilaisuushelluntailaisuuttani", mutta nyt kun joku sitä kummasteli niin puhutaan suut puhtaaksi!
omppu 08.02.2010 klo 19:25
Joo, tuohon edelliseen. Minä taas olen kasvanut luterilais-helluntalaisessa kodissa ja sitäkautta olen tavallaan molempia. tai ainakin sanotaanko luterilais- vapaasuuntalainen. Kuulun kyllä itse tällä hetkellä pelkästään luterilaiseen kirkkoon, mutta vierailen paljon eri vapaiden suuntien tilaisuuksissa ja olen mukanakin joissakin yhteiskristillisissä jutuissa.

Mietin ehkä samoja tuntoja kuin edellinen kirjoittaja. Haluaisi valita kuumastakin suunnasta jotakin, eikä oikeastaan valita niiden välillä. Ehkä siis sitten minäkin olen jonkinlainen mutaatio :D Vai mikä se sana on. Risteytymä.
JK 08.02.2010 klo 19:59
Kristitty! Vain kristitty :) Eihän sitä muuta tarvitse olla. Nimikkeet on vaan vaan nimikkeitä, mutta jos niistä jollekin tulee päänvaivaa, niin pitäähän se selvittää.

"Kyllä ihmetyttää, ovatko he noin niinkuin varmuuden vuoksi kummassakin porukassa. Kastettu varmuuden vuoksi jos jompikumpi kaste ei pädekkään?
Kummallista touhua etten muuta sano."

Tähän kommenttiin siis vastasin aiemmin.
JK 08.02.2010 klo 20:05
Ei kai ekumeeninen mutaatio huonoksi ole. :) Yhtä ollaan joka tapauksessa - oltiin sitä muodollisesti tai ei.
witness 09.02.2010 klo 15:48
Se on pitkälti uskovista itsestään kiinni, miten kristittyjen yhteys toteutuu. Tarjolla on yhteiskristillisiä tilaisuuksia ja rukousiltoja ym. toimintaa.

On suuri rikkaus, että Suomessa on niin luterilainen kirkko kuin helluntaikirkko ja vapaakirkko ym. hengellisiä yhteisöjä.
Priskilla 09.02.2010 klo 16:32
Minulle kirkkokuntien raja-aidat ovat niin matalia, että niiden yli voi hyvin kävellä, koska aita ulottuu vain nilkkaan asti. Me tarvitsemme (ehkä) näitä aitoja järjestäytymisen ja toiminnan vuoksi, mutta hengellistä merkitystä niillä ei ole esim. iankaikkisuusnäkökulmasta katsoen.
Jokainen, joka uskossa ottaa vastaan Jeesuksen suorittaman sovituksen, on uskovainen ja kuuluu Kristus-ruumiiseen. Ikävä kyllä, kaikki eivät ajattele näin ja siksi on paljon lahkosotia ja muita erimielisyyksiä ja syytöksiä.
Megan 11.02.2010 klo 00:36
Minusta on hyvin surullista juuri erilaisesta oppinäkemyksestä johtuvat raja-aidat. Myönnetään, että kyllä uskossa voi olla, mutta veljiksi ja sisariksi ei oikein voida hyväksyä. Todellista yhteyttä ei synny. Yhteinen usko Jeesukseen ei riitä.

Toivoisin kovasti yhteyttä eri tunnustuskuntien välillä. Keskinäistä rakkautta, iloa siitä, että kaikki olemme Jumalan lapsia. Se onnistuu hyvin harvoin. Taidamme olla niin kovasydämisiä ja suvaitsemattomia. Sen huomaa eri keskustelufoorumeillakin. Sinnekin syntyy klikkejä.

Kuitenkin meillä on sama Isä Jumala ja sama Vapahtaja. Samaan kotiin olemme matkalla. Surullista...
Viikari 11.02.2010 klo 11:31
Onpa ilo lukea näitä kommentteja! Jes! Wau! Aamen! Lisääntyköön kristittyjen yhteys, veljeys ja sisaruus Kristuksessa. Olette ihania!
Jeesukseen uskova 12.02.2010 klo 12:23
Iloitsen siitä, että tänä päivänä on paljon vähemän raja-aitoja kuin esim. 80-luvulla jolloin sain Jumalan armosta
löytää Taivastien Jeesuksessa.
Varsinkin monet nuoret kristityt kulkevat paljon eri seurakunnissa, eivätkä niinkään välitä minkä seurakunnan
tilaisuus on kyseessä.
Olkaamme näiden ennakkoluulottomien nuorten kanssa murtamassa turhia raja-aitoja pois kiristikansan keskuudesta.
Kuitenkin kaikki Jeesukseen uskovat pääsevät Taivaaaseen.
Kiitos Isälle Jeesuksesta Kristuksesta!
ms.123 12.02.2010 klo 17:48
En kuulu tällä hetkellä mihinkään seurakuntaan. Olen vähän alkanut katsella eri seurakuntamahdollisuuksia ja miettinyt, mikä voisi olla oma suunta. Vähän just miettinyt myös sitä, että jos valitsee jonkun, niin onko se sitten huono jonkun mielestä. Luterilasuus muuten istuisi, mutta siellä ei oikein löydä sellaisia pieniä yhteyksiä. Vapaissa taas miettii jotakin. Mutta katsastellaan.
Ehkä just joku yhteiskristillinen piiri voisi olla, mutta onkohan niitä.
Masakoni 12.02.2010 klo 21:33
Varmaan on syytä nykyisin katsella ympärilleen ja olla jossain määrin varovainen myös seurakunnallisen sitoutumisen kanssa. Ehkäpä eräs kriteeri voisi olla seuraava: -Voinko olla, elää ja kasvaa Jumalan armossa omana itsenäni, vai pitääkö minun tekeytyä muiden mukaiseksi kelvatakseni heille?

Mutta tuodaanpa esiin se toinenkin puoli. Se on vähän samanlainen asia kuin avioliitonkin kanssa. Jossakin vaiheessa on vain tehtävä päätös ja sitouduttava. -Tämä on minun seurakuntani ja tässä toimin ja tähän kuulun! Otan vastuun oman seurakuntani toiminnasta ja olen valmis jakamaan vastuut
ja huolet tämän toiminnasta. Myötä- ja vastoinkäymisissä.

Todellisia maailmankansalaisia taitaa tulla vain tukevien kotien kasvateista. Kun voi olla kotonaan omassa kodissaan, voi osoittaa myös ymmärtäväisyyttä ja vieraanvaraisuutta muille. "Suojaa, Herra, kotini! Anna sille armosi!"
Onni Armas 17.02.2010 klo 21:17
Parhainta on seurakuntayhteys minulle ollut rukouskokouksissa. Kun yhteinen rukouksen henki on saanut meitä käyttää ja ruokkia, niin onnellisia kirkassilmäisiä siskoja ja veljiä on silloin aina ihana katsella.

Kirjaudu keskusteluun

Käyttäjätunnus:
Salasana: