Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sansan toiminnanjohtaja ja Lähde-lehden päätoimittaja.Tuoreessa reformaation merkkivuoden 2017 artikkelikokoelmassa Armon horisontit: Huomisen luterilaisuus tutkija Meri-Anna Hintsala kirjoittaa sosiaalisen median merkityksestä kristilliselle uskolle. Hänen mukaansa ”reformaatio ei tapahdu vain viisisataa vuotta sitten, vaan se jatkuu joka hetki siinä, miten ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa ja elävät arkeaan kristittyinä.” Hintsalan mukaan sosiaalinen media läpäisee arkemme, jolloin myös ”uskon kieli voi taipua vaikka emojiksi.” Emojit ovat japanilaisista kännykkäverkoista lähtöisin oleva joukko hymiö- ja kuvasymboleita. Ne ilmentävät muun muassa erilaisia tunteita sekä arkipäiväistä elämää; ruokia, viihdettä, säätä, ihmisiä ja eläimiä.
Kirkkomme uusi lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus toteaa: ”Digitaalinen toimintaympäristö, erityisesti sosiaalinen media tarjoaa uusia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Työ tavoittaa satoja miljoonia ihmisiä sekä kotimaassa että ulkomailla.”
Sosiaalinen media oli avainasemassa Arabikevään 2012 tapahtumissa Lähi-idässä. Viime kuukausina esimerkiksi Irakin ja Syyrian pakolaiset ovat etsineet älypuhelimiensa avulla reittejä eteenpäin ja pitäneet yhteyttä läheisiinsä kotona ja matkalla. Mobiilien jakelukanavien myötä periaatteessa jokaisella luku- ja kirjoitustaitoisella on pääsy tiedon piiriin ja mahdollisuus verkottumiseen muiden ihmisten kanssa.
Miljoona kiinalaista kuukaudessa lataa kristillistä sisältöä
Kristillinen sanoma tavoittaa niin perinteisen kuin sosiaalisen median kautta myös vaikeissa oloissa eläviä. Ihmisille tarjoutuu mahdollisuus kuulla, nähdä ja kokea Jumalan rakkautta omalla kielellään siellä missä he ovat, niillä välineillä joita he arjessaan käyttävät. Mies Lähi-idästä kirjoitti: ”Kuuntelen ohjelmaanne älypuhelimeni kautta joka päivä, kotona, työssä ja autossani. Tarvitsen epätoivoisesti ohjelmianne. Ne auttavat ja rohkaisevat minua päivittäin.”
Arabiankielisen Naiset toivon lähteellä -radio-ohjelman kuuntelijat Lähi-idässä ovat perustaneet suljetun WhatsApp-keskusteluryhmän. Ohjelmapalautteita tulee paljon Facebookin kautta pääasiassa musliminaisilta Irakista, Syyriasta ja Saudi-Arabiasta.
Kiinassa lähes 40 vuotta Sansan tukemia radio-ohjelmia kuunnelleet ehdottivat minulle puolitoista vuotta sitten ohjelmien laittamista mobiililaitteisiin, mikä olikin jo tuolloin aluillaan. Nyt miljoona kiinalaista kuukaudessa lataa kristillistä sisältöä.
Helmikuisella Indonesian-matkallani ilmeni kumppanien into media- ja radiotyön uuteen nousuun reformaation merkkivuonna ja halu tavoittaa evankeliumilla modernin median kautta väestöltään maailman islamilaisimmassa maassa luterilaista sisäpiiriä suuremmat joukot.
Jumalan valtakunta etenee somessa ja mobiilisti
Martti Luther 1500-luvun Saksassa tuskin aavisti, miten totta olivat hänen sanansa Isä meidän -rukouksen toista pyyntöä ”Tulkoon sinun valtakuntasi” selittäessään: ”Sanan vaikutukselle ei voi kukaan asettaa rajoja. Jumalan valtakunta etenee vastustamattomasti kaikkialle maailmaan.” Nyt se etenee sosiaalisen median ja mobiililaitteiden kautta.
Helposti voi syntyä mielikuva, että kristillinen viestintä on vain teknologiavetoista ja somesuuntautunutta. Sillä on kuitenkin kirkon sanomasta ja teologiasta nouseva perusta.
Joitakin vuosia sitten Raine Haikarainen selvitti teologisessa väitöskirjassaan Informaatiosta kommunikaatioon; Ekumeeninen keskustelu viestinnästä 1948–2000, että kristillisen viestinnän perustelut haettiin aina 1990-luvulle asti trinitaarisista eli kolminaisuusopillisista kommunikaatiomalleista. Tästä esimerkkinä olkoot Johanneksen evankeliumiin kirjatut Jeesuksen sanat: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki.”
Vuosituhannen vaihteessa keskustelussa korostettiin, että kommunikaatiossa on kysymys ”Jumalan ainutlaatuisesta lahjasta”, joka ”symbolien välityksellä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa luo koko kulttuurisen ympäristön” ja jonka kautta ”yksilöt ja yhteisöt voivat löytää todellisen ihmisyytensä”. Tuolloin ”symboleilla” tuskin tarkoitettiin emoji-merkkejä.
Kristologisesta näkökulmasta puolestaan kirkkojen viestinnän tuli olla ”itsestään luopumista” ja sen tehtävänä oli samastua selkeästi marginaaliin joutuneisiin ihmisiin. Erityisesti roomalaiskatolisessa viestintäajattelussa edellytettiin kirkon sitoutuvan viestintätyössään ”Kristuksen persoonasta nousevaan totuuden voimaan”, jonka kautta ”Jumalan oma elämä kommunikoituu Hengen toiminnan kautta ihmisyydeksi.”
Omalla kielellä kuultu Jumalan sana puhuttelee
”Totuuden voima” ja ”Hengen toiminta” ohjaavat ajatuksemme helluntain ihmeeseen. Apostolien tekojen mukaan kansainvälinen joukko ihmisiä tuli täyteen Pyhää Henkeä, alkoi puhua eri kielillä ja kuuli julistettavan kukin omalla kielellään Jumalan suuria tekoja. Helluntain ihme toteutuu tänäänkin, kun hyvää sanomaa jaetaan ja kuunnellaan monipuolisen median kautta sadoilla kielillä eri puolilla maailmaa. Omalla kielellä kuultu Jumalan sana puhuttelee, Pyhä Henki herättää kiinnostuksen evankeliumia kohtaan ja synnyttää uskon Jeesukseen.
Usko herättää myös kaipuun yhteyteen muiden kolmiyhteiseen Jumalaan uskovien sisarien ja veljien kanssa. Niin myös esimerkiksi Luterilaisen maailmanliiton kommunikaatioteologisessa kokonaisnäkemyksessä kolminaisuus, kommunikaatio ja kommuunio eli yhteisö kietoutuvat tiiviisti toinen toisiinsa. Kirkon olemuksen olennaisena osana pidetään sitä, että se on itsessään ”malli kommunikaatiosta”. Kolminaisuuden näkökulmasta koko olemassaolo on kommunikatiivista ja relationistista. Kolmiyhteinen Jumala kutsuu kristittyjä joukkona yhteen. Viestinnän keskeinen tehtävä on yhteisen elämän ja uskon jakaminen. Tänään se tapahtuu myös sosiaalisen median kautta.
