Mikael Elmolhoda

Huomenta neiti Laiho, ajattelin kirjoitella, kun en ole tainnut blogiasi aiemmin paljoa kommentoidakaan. Luen toki kaiken, mitä sinä ja muut kirjoitatte.

Blogeja voi kirjoittaa hyvin monenlaisilla tavoilla. Itse esimerkiksi yritän kirjoittaa retorisesti suoraviivaista, pragmaattista ja mielellään jopa saksalaista täsmällisyyttä ilmentävää teologiaa -- toisaalta Herra arvostelkoon miten siinä tokikaan onnistun. Jos taas katson sinun tekstejäsi ensimmäisestä blogikirjoituksestasi alkaen, näen mielessäni enemmänkin blogimuodossa olevan maalauksen.

Tarkoitan sitä, etten ole kertaakaan huomannut tekstisi olevan suoranaisesti kantaaottava, ei oikeastaan edes tiukasti aikaan sidottu. Näppäimistösi on sivellin, jolla maalaat sydämen teologian vetoja ruudulle. Puhut siitä, miten koet asioita, ja mitä ne sinulle merkitsevät, pyrkien välittämään sisäisen kokemuksen välittömästä, yksinkertaisesti hengellisyydestä lukijallesi.

Tämä siis, miten itse asian koen; tarkoitukseni ei ole tehdä tekstitieteellistä analyysia tai psykologista tutkimusta. Lähestymistapasi on kuitenkin vaihtelua teksteihin, joita minulla on yleensä tapana lukea. Tätä taustaa vasten vaihtelu virkistää.

Puhut hyvin paljon siitä, mitä Jumalan rakkaus sinulle merkitsee. Useat tekstisi ovat käsitelleet sitä, miten Jumalan kanssa voi olla 24/7, miten hän johdattaa ja rakastaa aina. Annan esimerkkejä lauseista, joita tarkoitan:

"Arki on aina paljon kevyempää ja hienompaa, kun muistaa että Isi kulkee koko ajan mukana ja hänen kanssaan voi olla yhteydessä 24/7." (7.9.2010)

"Tällöin ei syntien tarvitse painaa koulun ohella ja voi rauhassa kasvaa uskovana nuorena. Nyt kun aloitin lukuvuoden tällä tavoin, sain helpottavan rauhan ja paljon voimia opiskeluun." (27.08.2010)

"Taivaan iskässä on parhainta se, että se on jokaisen isi ja haluaa auttaa jokaista ja olla jokaiselle tämä turva joka päiväisessä elämässä. Ja minun mielestä tämä on ihan mahtava juttu!!" (15.08.2010)

"Jumala varmasti tietää meitä kaikkia paremmin, mikä sää sopii kuhunkin päivään parhaiten. Joten nyt, kun on vielä kesää jäljellä, nauttikaa helteistä ja viettäkää ikimuistoista kesää!!" (19.07.2010)

Tapasi puhua "Taivaan Iskästä" ilmentää mielestäni hienolla tavalla tätä lasten kaltaiseksi tulemisen kautta avautuvaa hengellisyyttä, joka tuntuu usein kaukaiselta. Ylipäätään ajatus elämästä, jossa Jumala on kiinnostunut arkipäiväisistä tekemisistämme ja olemisistamme, on sekä raamatullinen, että ennen kaikkea kantava. Se on ainoa pohja, jolle voimme rakentaa.

Ihmisen kohdatessa evankeliumin tästä näkökulmasta saattaa häneen kuitenkin syntyä dissonanssi asenteellisen torjunnan kautta. Ihminen on omasta mielestään niin viisas, ettei hänen "tarvitse" katsoa maailmaa tästä näkökulmasta. Tämä voi osaltaan joskus jopa johtaa siihen, että tekstisi menevät ohi joiltakin lukijoilta. Se olisi suuri sääli, koska niissä on yksinkertaisuudestaan huolimatta -- tai sen ansiosta -- paljon sanomaa.

Haluan siis rohkaista sinua jatkamaan kirjoittamista. On toki ihmisiä, joiden voi olla vaikea lähestyä asioita esittämästäsi näkökulmasta -- itse asiassa allekirjoittanut kuuluu tähän ihmisryhmään luonteensa puolesta, vaikka se ei sinällään mitenkään ilmenekään -- mutta voit tavoittaa myös heidät, jos saat viestisi yhdistettyä kypsällä tavalla niihin yhtymäkohtiin uskosta, vanhurskaudesta ja Raamatusta, jotka eivät katso ikää. On suuri ero olla uskossaan lasten kaltainen ja uskossaan naiivi, ja uskon, että tämän erotuksen tekeminen voi olla avain monien ihmisten sydämeen.

Tämä sanottuna, haluan vielä ilmaista iloni siitä, etten ole kertaakaan löytänyt teksteistäsi mitään epäraamatullista. Olet suhtautunut Raamattuun kunnioittavasti ja opettanut sen mukaisesti, ja tässä asiassa en voi sanoa muuta, kuin että jatka samaan malliin!

Aivan lopuksi vielä pieni huomio. Teksteissäsi on usein lieviä kielioppi- ja syntaksivirheitä, jotka saattavat hiukan pistää silmään akateemista korrektiutta arvostaville lukijoille. Jos oikolukisit tekstisi vielä pariin kertaan ennen lähettämistä, voisi asia korjaantua helposti :) Esimerkiksi tässä artikkelissa on kirjoitusvirhe toisessa kappaleessa "kiire", kolmannessa kappaleessa "uskoivaisten", "parin kymmenen" (parikymmentä on yhdyssana) ja niin edelleen (en nyt kaikkia lähde luettelemaan). Pieni ja mitätön asia sinänsä, mutta toisaalta pienellä vaivalla tekstin saisi hiottua kieliopillisestikin kuntoon (minun onnellani olen tietysti itse myös tehnyt tässä tekstissä jonkin kielioppivirheen, mutta ymmärtänet ajatukseni) :)

Siunausta!