Nykynuorisosta en tiedä, mutta ainakin itselläni kiitollisuus on kaikessa syvä pohjavire ja ylistyslaulu sydämessä, vaikka valitusvirsien, saarnaajan ja jobin sanat ovat myös hyviä tuttujani joiden olemassaoloa en voi kieltää.
Minua puhuttelee näissä kuvissa asiaan kuuluva itseironia ja monesti sitä kautta löytyvä ihmisen tosiasiallinen pienuus. Ja se pienuushan on syvimmillään ja todellisimmillaan uskonelämän salaisuus. Itseasiassa ensilukemalla hahmottuu sarjakuvan ajatus/aihe, mutta tarvitaan ainakin toinen tai kolmaskin kerta saman sarjakuvablogin lukemiseen, että oma ajatus saa siivet. Tämä blogi on taitolaji.
Jotenkin nämä jutut ovat vähän tällaisia ruikutuksia, että terapiaa tekisi mieli suositella. No offense.
Kristityssä mediassa en kuitenkaan ymmärrä näiden paikkaa. Miksi on muka kristillistä kylvää lähinnä pahaa oloa ympäriinsä? Pahan olon ja tuskan kylväjiä on nykyään joka puolella. Joku positiivinen juttu silloin tällöin erottuisi edukseen.
Säälittää kyllä näiden laatijan puolesta. Apua on tarjolla kyllä, jos vaan on halua tarttua siihen.
Mä satu rukoilen sun puolesta, ehkä saat sitten syntisi anteeksi ja muutut vähän iloisemmaksi. Hei olisit nyt vähän positiivisempi, camoon, hymyile nyt, hei pikkasen kiitollisuutta kumminkin nyt kehiin. Hei mee nyt terapiaan jos et tee tänne jotain kivaa, nättiä, kevyttä ja iloista. Heti!
Samuel, oisitpa heittäny jonku positiivisen jutun. Pinnalliset ruikutukset ottaa pannuun. Niitä on tällaset kommentointiketjut täynnä.
Ja Matti, hienoa kun rukoilet Satun puolesta. Muuten, 'uskonelämän salaisuuden' alleviivaaminen sarjakuvassa taitaisi olla nykynuorisonkin suosimaa pinnallista muoviuskonnollisuutta.
Tunnustan, että Paavali kehottaa itkemään itkevien kanssa. Jos jollakin todella on niin paha olla, ettei aamuisin haluaisi lainkaan herätä, haluan itkeä hänen kanssaan - kaikkien kanssa, jotka eivät halunneet tänäkään aamuna herätä, ja joiden päivänavaus on ollut pakkopaidassa olemista.
"Kumma juttu, että niin moni tuntuu näkevän tämän kuvan jotenkin surullisena ja masentavana"
Kyse ei ole kuvasta vaan otsikosta + tekstistä. Minustakin mäkihyppääjää kuvana viestii elämäniloa ja rohkeutta. Teksti kertoo pakkopullasta. Siinä on ristiriita.
"Kumma juttu, että niin moni tuntuu näkevän tämän kuvan jotenkin surullisena ja masentavana"
Kyse ei ole kuvasta vaan otsikosta + tekstistä. Minustakin mäkihyppääjää kuvana viestii elämäniloa ja rohkeutta. Teksti kertoo pakkopullasta. Siinä on ristiriita.
"Ystävät. Voisitteko rukoilla Jumalan puhdistavaa totuutta elämääni. Olen kihloissa, mutta minulla ei ole asian kanssa rauhaa. En tiedä, mitä minun tulisi tehdä. Koen syyllisyyttä tunteistani ja siitä, etten pysty antautumaan kihlatulleni. Pyydän Jumalan rakkautta ja armoa tässä tilanteessa."
Matti Nevalainen
Tämän sarjakuvapiirtäjän maailmankuva on inhorealistinen. Ehkä tulevasuus tuo hänelle jotain parempaa tullessaan. Rukousaihe :)
22.3.2010 8.51I
Mun mielestä nämä ovat puhuttelevia!
22.3.2010 10.14Anni Pitkänen
Raamatun maailmankuva on aika inhorealistinen. Ehkä tulevaisuus tuo jotain parempaa. Onneksi nyt saa olla rehellinen :)
22.3.2010 12.18nevamat
Onneksi saa olla myös kiitollinen :) Sellainen ajatus ei taida enää puhutella nykynuorisoa :(
22.3.2010 12.41Anni
Nykynuorisosta en tiedä, mutta ainakin itselläni kiitollisuus on kaikessa syvä pohjavire ja ylistyslaulu sydämessä, vaikka valitusvirsien, saarnaajan ja jobin sanat ovat myös hyviä tuttujani joiden olemassaoloa en voi kieltää.
22.3.2010 12.54witness
Minua puhuttelee näissä kuvissa asiaan kuuluva itseironia ja monesti sitä kautta löytyvä ihmisen tosiasiallinen pienuus. Ja se pienuushan on syvimmillään ja todellisimmillaan uskonelämän salaisuus. Itseasiassa ensilukemalla hahmottuu sarjakuvan ajatus/aihe, mutta tarvitaan ainakin toinen tai kolmaskin kerta saman sarjakuvablogin lukemiseen, että oma ajatus saa siivet. Tämä blogi on taitolaji.
22.3.2010 14.09nevamat
OK. Tästä lähtien luen nämä sarjakuvat fiktiivisen uskosta osattoman henkilön
22.3.2010 16.29ajatuksina. Ehkä hänelle aukeaa joskus 'uskonelämän salaisuus':)
Samuel
Jotenkin nämä jutut ovat vähän tällaisia ruikutuksia, että terapiaa tekisi mieli suositella. No offense.
22.3.2010 16.44Kristityssä mediassa en kuitenkaan ymmärrä näiden paikkaa. Miksi on muka kristillistä kylvää lähinnä pahaa oloa ympäriinsä? Pahan olon ja tuskan kylväjiä on nykyään joka puolella. Joku positiivinen juttu silloin tällöin erottuisi edukseen.
Säälittää kyllä näiden laatijan puolesta. Apua on tarjolla kyllä, jos vaan on halua tarttua siihen.
Anni
Mä satu rukoilen sun puolesta, ehkä saat sitten syntisi anteeksi ja muutut vähän iloisemmaksi. Hei olisit nyt vähän positiivisempi, camoon, hymyile nyt, hei pikkasen kiitollisuutta kumminkin nyt kehiin. Hei mee nyt terapiaan jos et tee tänne jotain kivaa, nättiä, kevyttä ja iloista. Heti!
22.3.2010 19.40Inho Realisti
Samuel, oisitpa heittäny jonku positiivisen jutun. Pinnalliset ruikutukset ottaa pannuun. Niitä on tällaset kommentointiketjut täynnä.
22.3.2010 19.45Ja Matti, hienoa kun rukoilet Satun puolesta. Muuten, 'uskonelämän salaisuuden' alleviivaaminen sarjakuvassa taitaisi olla nykynuorisonkin suosimaa pinnallista muoviuskonnollisuutta.
JJ
Suosittelen tätä:
25.3.2010 15.56www.seurakuntalainen.fi/blogit/Omenanpaistaja/146/makihyppaaja
nevamat
Tunnustan, että Paavali kehottaa itkemään itkevien kanssa. Jos jollakin todella on niin paha olla, ettei aamuisin haluaisi lainkaan herätä, haluan itkeä hänen kanssaan - kaikkien kanssa, jotka eivät halunneet tänäkään aamuna herätä, ja joiden päivänavaus on ollut pakkopaidassa olemista.
27.3.2010 8.27Aki-Matti Itkonen
Kumma juttu, että niin moni tuntuu näkevän tämän kuvan jotenkin surullisena ja masentavana. Itse näen päinvastoin!
7.4.2010 8.17Tuossa, että muistaa heränneensä tähän elämään, onkin ilo siitä että on herännyt.
En osaa sitä selittää, mutta näin sen itse automaattisesti koin.
nevamat
"Kumma juttu, että niin moni tuntuu näkevän tämän kuvan jotenkin surullisena ja masentavana"
9.4.2010 12.15Kyse ei ole kuvasta vaan otsikosta + tekstistä. Minustakin mäkihyppääjää kuvana viestii elämäniloa ja rohkeutta. Teksti kertoo pakkopullasta. Siinä on ristiriita.
nevamat
"Kumma juttu, että niin moni tuntuu näkevän tämän kuvan jotenkin surullisena ja masentavana"
9.4.2010 12.16Kyse ei ole kuvasta vaan otsikosta + tekstistä. Minustakin mäkihyppääjää kuvana viestii elämäniloa ja rohkeutta. Teksti kertoo pakkopullasta. Siinä on ristiriita.
Marty
Nauraa osaa kuka vain. Sellainen ihminen, joka osaa piirtää ihmiselämän tuskan, osaa jotain todella suurta.
26.5.2010 13.42Kristityn elämä on helvettiä, taivas odottaa kerran. Uskosta osattoman elämä on taivaallista - helvetti odottaa kerran.