Rostamo

Kirsi Rostamo

Enemmän sinua, Herra, elämääni

12.4.2010 14.00

Radio Dein päätoimittaja

Viime viikonloppuna sain nauttia Radio Dein Armoterapia -risteilyssä todellisesta kristittyjen yhteydestä. Aloitimme risteilyn Hanna Ekolan Valoa ja Voimaa -konsertilla laivan Iskelmäravintolassa. Radio Dein matkalaisten lisäksi ravintolassa oli nuoria konsertin jälkeistä karaokeiltaa odottavia bilettäjiä. Pari nuorta poikaa tuli reteesti lavan viereen istumaan ja nauramaan. Mutta hetken kuunneltuaan toinen uskaltautui pyytämään Hannalta tuttua laulua "Onneni on olla Herraa lähellä".

Kun lauloimme sitä yhdessä, huomasin monen muunkin bilettäjän hyräilevän tutun rippilaulun sanoja. Sydämeni lämpeni - sillä uskon monen suomalaisen kantavan sydämessään sitä sinapinsiementä, joka on kylvetty rippikoulussa lähes jokaisen suomalaisen sydämeen. Vaikka kirkosta erottaisiinkin, kirkon jäsenyys ei ole pääsylippu taivaaseen, vaan sydämen uskolla me pelastumme.

Jumalan sekalainen seurakunta oli läsnä myös sunnuntaina Tallinnassa Olevisten kirkossa. Meille suomalaisille vieraille oli järjestetty oma tulkkaus ja myös seurakunnan venäjänkielisille jäsenille vironkielinen puhe tulkattiin. Minäkin sain todistaa Jumalan ihmeistä ja vieraileva saarnaaja oli Amerikasta. Koolla oli uskon sisaria ja veljiä eri kansoista ja eri kirkoista yhdessä Jumalan puoleen kääntyen. Tämmöiset kokemukset ovat itselleni kuin pala taivasta. Jotain, mitä nyt vain peilin kautta näemme siitä tulevasta yhteisestä ylistyksestä, kun kerran olemme yhdessä taivaassa.

Miksi siis täällä maan päällä riitelemme pelastuksen kannalta kehällisistä asioista? Kaikki riitamme perustuvat erilaisiin ihmisten tekemiin päätelmiin oikeasta Raamatun tulkinnasta tai oikeasta tavasta harjoittaa uskoa. Ahdamme Jumalan pieneen pakettiin, emmekä uskalla hyväksyä toisia ja erilaisia ihmisiä. Minä luulen, että jokainen seurakunta on saanut vain yhden palan palapelistä ja vasta kun laitamme palat yhteen, saamme nähdä totuuden. Se liima, joka liittää palat toisiinsa ja meidät ihmiset toisiinsa, on Jumalan rakkaus.

Raamattu sanoo: "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." (1 Joh 4:19)
Jumala on rakkaus. Mitä se tarkoittaa? Jos annamme itsemme täyttyä hänestä, hänen rakkaudestaan, niin mitä se merkitsee omassa elämässäni? Millainen olisin, jos tuoksuisin Jeesuksen rakkaudelle? Millainen olisin, jos olisin niin lempeä, ette se tulisi kaikkien tietoisuuteen? Millainen olisin, jos rakastaisin lähimmäistäni niin kuin itseäni? Millainen olisin, jos rakastaisin vihollisianikin? Mutta miten tämä edes voisi olla mahdollista? Muistelen erästä amerikkalaista ylistyslaulua:
More love, More power, More of you in my life
Enemmän rakkautta, enemmän voimaa, enemmän sinua Herra elämääni.

Edellinen artikkeli: Luther-säätiöstä on kasvanut härkänen

Kommentit: 6 kommenttia

Kommentoi

Ilmoita asiaton kommentti

Mikael Elmolhoda

Ymmärtääkseni Raamattu ei erottele asioita kehällisiin ja ei-kehällisiin, vaan raamatullisiin faktoihin ja mielipiteisiin. (Room. 14:1 ). Pääasia kuitenkin on, etteivät kokemukseni mukaan riidat aiheudu perimmiltään tällaisista kysymyksistä, vaan luopumuksesta ja sille periksi antamisesta. Tästä johtuu konflikti Jumalan ja saatanan välillä -- saatanahan luopui Jumalasta -- ja tästä aiheutuvat myös konfliktit ihmisten välillä. Toiset ovat luopuneet, toiset eivät.

"Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne." (Jaak. 4:1).

Kaikki palaa siis kysymykseen, jonka saatana esitti muutama vuosituhat sitten, ja jonka liberaalit esittävät tänä päivänä. Onko Jumala todella sanonut? Väärä vastaus tähän kysymykseen toi aikoinaan kuvaannollisesti sanoen helvetin maan päälle, ja sama metodi näyttää toimivan loistavasti tänäkin päivänä.

12.4.2010 18.17

Ilmoita asiaton kommentti

Timo

Olipa raikas tuulahdus ja kirjoitus Kirsi. Sopii hyvin kevääseen, blogi on väriltään kirkkaan keltainen tai oranssi ja täynnä positiivista energiaa.

12.4.2010 20.54

Ilmoita asiaton kommentti

Timo Rantanen

Se oli hienosti sanottu, se oli siunaava ajatus.

13.4.2010 8.49

Ilmoita asiaton kommentti

Tero

Hieno oli tuo kertomuksesi ripari virren pyytämisestä. "Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa Hänen teoistaan". Todistuksesi on upea esimerkki, kuinka vastustamaton ja voimallinen vapahtajan läsnäolo on, ei pakolla pakottaen, vaan vastustamattomasti luokseen vetäen.

Kehällisistä taidan ehkä hieman olla enemmän Mikaelin linjoilla kuin sinun Kirsi, mutta kiistelemään ei liene hyvä niistäkään ryhtyä.

Esikouluehtoja ei taida Kristuksen luokalle pääsyyn kovin paljoa olla. Taitaa riittää ja oikeastaan olla välttämätöntä, että Isä lähettää ja ilmoittaa lapsensa kouluun, vähän niinkuin me maallisetkin vanhemmat ilmoitamme lapsemme perus- ja esikouluun.

Kristuksen "koulussa" Jeesus Kristus sitten opettaa Pyhän Henkensä ja sanansa avulla omassa tahdissaan kaikki ainakaan, vastaanottokykymme ja ikävaiheemme mukaan oikeaan aikaan.

13.4.2010 11.13

Ilmoita asiaton kommentti

Tuula

Kiitos Kirsi viisaasta ja tasapuolisesta kirjoituksestasi, hyvän Hengen sävyttämänä. Kiitos, että et myöskään sorru lyömään Luther Säätiöläisiä (LS), niin kuin monet kirkon globistit tekevät. Valitettavasti todellisuus arjesta on toisenlainen. Tuntuu, että LS lyödään liian ankaralla kädellä. Voitaneen olla yhtä mieltä siitä, että syntisiä ja raadollisia on porukka LS:ssä, niin kuin kirkon oikea oppisissakin. Jos LS:n teologit näkevät kuitenkin Raamatun valossa, että naisen paikka ei ole seurakunnan paimenena, niin kyllä sitä olisi voitu ymmärtää hienotunteisemmin, kuin nyt virallisen kirkon puolelta on tapahtunut. Onhan kirkossa saanut olla heikkiräisäsiäkin, jotka kieltävät kirkon monet opit. Tällaiset ovat suurempia harhaoppisia. Tutkimusten mukaan suurin osa naisteologeista eivät edes halua seurakunnan paimenen virkaan, vaan johonkin muuhun virkaan, jossa on eduksi toeloki koulutus. Kirkossa on kuitenkin tasa-arvovaatimukset viety niin pitkälle, ettei niistä voida antaa periksi. Kyllä kirkko on eksynyt feministi teologien ujuttamaan tasa-arvo vaatimuksiin, eikä ole pidetty kiinni myöskään ykseyden ylläpitämisestä. Tasa-arvo näyttää olevan pyhä asia, joka ylittää kaiken muun. Luther Säätiöläisiä huudetaan ulos kirkosta, syyttäen heitä milloin mistäkin harhasta. Armeijassa tiettävästi hyväksytään aseettomatkin miehet maata puolustamaan. Kirkko ei kuitenkaan hyväksy taistelemaan samaa vihollista vastaan, kuin valikoidusti erilaisia osastoja. Lähimmäisen rakastaminenkin onnistuu, jos saa itse valita, kuka on lähimmäinen, eikö niin? Kirsi kysyy, millainen olisin, jos rakastaisin vihollisiakin? LS:ssä ollaan selkeästi ilmaistu halu jatkaa kirkon yhteydessä. Kirkko on ylintä johtoa myöten yhtä selkeästi avaamassa ulko-ovea mainitulle järjestölle. Kysyä saanee, kenellä on halu vihollisen rakastamisessa? Ei olisi keneltäkään pois, että eläkkeellä oleva piispa saisi toimia muutamien pappien sielunhoitajana, kirkon sisällä. Ei tarvitse olla suuri profeetta, kun toteaa. Jos LS saadaan ajetuksi ulos, seuraavana on Sley, sitten… Merkkejä on jo siitä, että Sleykin halutaan ulos. Syy on edellä mainittu. Ehdotan vielä sovintoneuvotteluja kirkon ja Luther Säätiön välille. Sovittelijaksi ehdotan Kirsi Rostamoa.

13.4.2010 20.35

Ilmoita asiaton kommentti

keijo

Enemmän Herraa ja enemän iloa ja riemua taivvan síunaksissa Pyhän Hengen kosketessa tuoden osan Jumalaa meihin ,mitä enemmän me olemme tulleet Herran kaltaiseksi ,sitä enemmä meillä on iloa ja voimaa ja viisautta taitoa ja ennen kaikkea rakkautta ja myötä tuntoa lähimmäistä nähden ja valta parantaa sairaita ja tehdä ihme tekoja Jeesuksen nimessä ja voimassa ,kiitos ja siunausta mennään yhdessä eteen päin riemulla,keijo södertälje

17.8.2010 14.41