Arkkipiispa Jukka Paarma on helpottunut mies. Kova kädenvääntö homojen oikeuksista kirkossa on hänen osaltaan ohi ja leppoisat eläkepäivät kangastelevat jo pitkänlinjan kirkonmiehen verkkokalvoilla. Koville se otti, mutta nyt on uuden miehen vuoro tarttua kirkkoveneen kuluneeseen ruoriin.

Piispainkokous sanoi homoliittojen siunaamiselle EI KIITOS. Se nojasi ajattelunsa perinteiselle kristilliselle ihmiskäsitykselle, jossa ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi. Miehen ja naisen liiton Jumala siunasi. Homoliitoista Raamattu ei puhu mitään. Homopareille piispat jättivät kuitenkin takaoven auki. Pappi X saa jossain pitää jonkun rukoushetken yksin tai yhdessä ehkä kirkossa tai sitten ei. Hmm.

Piispainkokouksen päätös on ymmärrettävä ja kirkkopoliittisesti korrekti. Kirkon konservatiivisiipi nielee päätöksen ison vesilasin kanssa ja liberaalien kiukku laantuu ajan myötä. Ongelmiin joutuu ainoastaan se tavallinen seurakuntapappi, jolle piispat eivät suostu kirjoittamaan selkeää rukoushetken kaavaa, vaan jättävät pappiraukan yksin sovittelemaan sanojaan. Hyvä aviopari, eiku homopari, eiku reksteröity pari, ähh. Voin vain kuvitella sen punan kappalaisen kasvoilla.

Piispainkokouksen päätös kulminoituu oikeastaan yhteen kysymykseen. Mitä eroa on siunauksella ja rukouksella?

Yksi radio Dein kuuntelijoista purki tämän kysymyksen hienosti näin:

"Rukous voi sisältää mitä asioita tahansa. Se voi sisältää Jumalan ylistämistä, kiitosta, Jumalan avun ja varjeluksen pyytämistä, Jumalan tahdon mukaisten asioiden toteutumista ja myös ihmisen omiakin pyyntöjä, anteeksipyyntöä, ihmisen omaa katumusta ja synnin tunnustusta, uskon rukousta jne.

Jumalan siunauksen pyytäminen on eri asia kuin pelkkä rukous. Se on ennen kaikkea Jumalan rakkauden ja hyvyyden kautta siunausta pyytäneen ylle ja hänen osaksensa välittyvää Jumalan itsensä vaikuttamaa hengellistä hyvyyttä, mutta myös muutakin Jumalan välittämää kaikkinaista hyvyyttä ja vaikutusta.

Pappi tai joku muukin voi välittää Jumalan siunauksen (millä usein tarkoitetaan syvimmältään Jumalan läsnäoloa elämäämme), jota Jumalan katseen alla pyydetään sille, mikä on Jumalan tahdon mukaista ja Hänelle otollista. Käänteisesti: Se mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista eikä Jumalalle otollista, sille ei voi välittää Jumalan siunausta."

Kysymykseksi vain jää, mikä oikeasti on Jumalan tahdon mukaista elämää. Homosuhteessa elämisestä on kristittyjen keskuudessa nimittäin tasan kaksi mielipidettä. Oikea ja väärä.