Jokin siinä miehessä on. Ei kukaan myy sattumalta satoja miljoonia kirjoja. Brasilialaisen Paulo Coelhon mystinen maailmankatsomusten sanakeitos tuntuu maistuvan nykyihmisen nielussa ja sielussa poikkeuksellisella tavalla.

 Mikä on Coelhon kirjojen salaisuus? Hän onnistuu poikkeuksetta siinä, mihin muut kirjoittavat pelkäävät tarttua. Coelho yhdistelee häpeilemättömästi näkyvän ja näkymättömän todellisuuden hahmoja. Hän kehottaa tutustumaan omaan suojelusenkeliinsä, ja usuttaa lukijansa aikamatkalle aikaisempaan elämäänsä. Multiuskonnollisista vaikutteistaan huolimatta Coelho kykenee olemaan omassa maailmankatsomuksessaan vakaa ja totuudellinen. Hän uskaltaa yksinkertaistaa elämän haastavia lainalaisuuksia ja kohtaa lapsenomaisella naiiviudella Jumalan mitä kummallisimmissa paikoissa.

 Coelhon kirjat ovat matkaoppaita omaan sisimpäämme. Hän tarjoilee levähdyspaikoilla evästä omasta matkarepustaan. Leirinuotion lämmössä voi kuulla hänen kuiskaavan tuulessa:" Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen. Opi kunnioittamaan ja seuraamaan enteitä. Et saa paeta omaa kohtaloasi." Ja matka jatkuu taas.

 Coelholle elämä on suuri seikkailu, jossa tärkeimmät asiat löytyvät läheltämme, jopa sisältämme, vaikka niitä emme ole aiemmin huomanneetkaan. Vasta pitkä vaellus valaisee sielumme ja oivallamme elämän mielen ja tarkoituksen.

 Coelho on lukijoilleen ennen kaikkea suuri inspiroija ja rohkaisija. Minulle rakkaimmaksi muodostunut ajatus löytyy hänen Alkemisti-teoksestaan:" Hyväksymme totuuden vasta sitten, kun olemme ensin sen kieltäneet koko sydämestämme." Aika vaikea on Paulon kanssa olla eri mieltä.