Päivän Salmi

Mikko Salmi pakinoi milloin huvittaa

Mikko Salmi

Selän takana

14.10.2011 14.40

Kirjoittaja on Oulun Karjasillan seurakunnan pappi ja Toivon Päivän juontaja.

Edesmennyt hengellinen esikuvani Kalevi Lehtinen omaksui 60-luvulla kristillisessä ylioppilasliikkeessä vallalla olleen periaatteen, jonka mukaan toisista kristityistä ei saa puhua pahaa selän takana. Jos kysymyksiä tai moittimisen aiheita ilmeni, piti asiat ratkoa naamakkain. Lehtisen kohdalla periaate vaati monta tulista ja anteeksiannontäyteistä lounasta mm. körttijohtaja Jaakko Eleniuksen kanssa. Yhdistäviä asioita löytyi kuitenkin aina enemmän kuin erottavia.

Emerituspiispa Eero Huovinen kiinnittää uudessa kirjassaan Lähdön aika huomiota eri herätysliikkeiden välisiin kiivaisiin ja loukkaaviin puheisiin. Hän harmittelee kovien sanojen ajaneen esimerkiksi evankelisen liikkeen kirkon marginaaliin. Samaan hengenvetoon evankelistaustaiseksi ryhmittyvä Huovinen ylistää yhteyttä lestadiolaisiin maallikkojäseniin.

Nettiaika ja tiheä blogiviidakko, jossa puskista voi ampua kuinka rankasti tahansa, on romuttamassa toisella tavalla uskovien kunnioituksen. Herkkyys toisen vakaumusta kohtaan on ohenemassa ja tilalle on tulossa "totuuden torvien" puhallinkvintetti. Samalla ihmisessä asuva kaipaus pyhään on riisuttu rujosti kaikkien näkyville ja naurettavaksi.

Mitäs, jos opeteltaisiin puhumaan toisista kristityistä hyvää selän takana? Kehuttaisiin niitä kohtaamisia, tapahtumia ja opin korostuksia, jotka ovat jättäneet hyvän mielen. Lähdetkö mukaan leikkiin?

Sovitaanko, että minä vaikka aloitan.

Lestadiolaisten aito toivotus Jumalan rauhasta on parasta, mitä ihminen voi sisimmässään kokea.
Körttiläisten saarna sulkee sisällensä kaikista syntisimmätkin.
Evankeliset ovat luottaneet julistuksessaan musiikin voimaan. Maata näkyvissä -festarit on huima kokemus elävästä seurakunnasta.
Kansan Raamattuseura on luottanut mission ja kokemuskristillisyyden voimaan.
Helluntailaiset puhuvat rohkeasti Jeesuksesta.
Kansanlähetys luottaa Raamatun opetuksen voimaan.
Rukoilevaisuus pitää syvällistä tapakristillisyyttä arvossa.
Ortodoksikirkossa voi kaikin aistein tuntea pyhyyden kosketuksen.
Vapaakirkossa henkilökohtaiset tarinat uskoon tulosta antavat toivoa elämään.
Pelastusarmeijan urheat sotilaat ottavat ihmisen hädän todesta.

Siinä jotain aluksi. Miten muuten jatkaisit listaa?

Edellinen artikkeli: "Kristillinen" vihapuhe

Seuraava artikkeli: Ekumenian ihanuus ja kurjuus

Kommentit: 13 kommenttia

Kommentoi

Ilmoita asiaton kommentti

kommentti

Tätä toisista kristityistä puhumista käsittelevää blogia oli jotenkin erikoista lukea, kun saman blogikirjoittajan hieman aiemman blogikirjoituksen otsikko "Koiviston puolivillainen tunnustus" näkyy yhtä aikaa vieressä. Kyseessä kun oli kirjoitus, jossa kirjoitettiin varsin negatiivisessävytteisesti toisesta kristystä.

Siihen joka tapauksessa yhdyn, että olisi syytä puhua enemmän hyvää toisista kristityistä. Tässä lisää positiivisia ajatuksia:

11. Tuomasmessuja järjestävät ovat onnistuneet yhteisöllisyyden palauttamisessa seurakuntiin
12. Katoliset uskaltavat rohkeasti pitää kiinni eettisistä periaatteista, ja uskon kokonaisvaltaisuudesta: siitä, ettei se ole vain ajatuksia tai tekoja, vaan molempia
13. Radio Dei on onnistunut yhdistämään monia Suomen kristittyjä kirkkokuntarajoihin katsomatta
14. Lähetysjärjestöt ovat opettaneet monet ihmiset tuntemaan Jeesuksen

14.10.2011 14.58

Ilmoita asiaton kommentti

Martti Vaahtoranta

Alituisn negatiivisuuden raskaana taakkana omassa nettipersoonassani sekä uhrin että tekijän ominaisuudessa tuntien tämä blogi teki hyvää. Itse asiassa ehdotin joskus itsekin jotakin samanlaista.

Valitettavasti "seura tekee kaltaisekseen". Näillä raukoilla rajoilla ja rujoilla palstoilla tuntuu siltä, että on joko puhuttava pahasti ja kovaa tai vaiettava kokonaan.

14.10.2011 15.08

Ilmoita asiaton kommentti

Eila Lias

Lähden leikkiin mukaan. Enkä siis vaikene. Ja kun luetteloista, joissa annetaan positiivista palautetta, puuttui Suomen Raamattuopisto, haluan nimetä sen numerolla 15.

Siis en vaikene, sillä jo yli 20-vuotisen ystävyyden myötä olen uudelleen löytänyt paikkani ja tehtäväni Opistolla. Nimenomaisesti on minun kohdallani totta tuo kohta 14.Lähetysjärjestöt ovat opettaneet monet tuntemaan Jeesuksen.

14.10.2011 15.21

Ilmoita asiaton kommentti

Jochanan

Ihan kaunis ajatus Mikko Salmelta. Ajatuksen tasolle se kuitenkin jää eikä esimerkin. Salmi ei enää vakuuta millään tasolla tässä asiassa, koska hän on puolensa valinnut; kauniista sanoista huolimatta joka blogistaan paistaa joka tapauksessa sama raamatullis-konservativismivastaisuus. Tästäkin se on luettavissa rivien välistä. Ei liene epäilystä, keihin Salmi viittaa "puskista ampujilla" ja keihin ei (mm. itseensä - Salmi voiskin mennä vähän itseensä).

Olen ja ajat sitten heittänyt menemään turhat kuvitelmat siitä, että nettikeskusteluissa - olivat ne sitten anonyymejä tai nimellisiä - on ihan turha yrittää osoittaa lähimmäisenrakkautta käytännössä. Ja olen päätynyt siihen lopputulokseen, että ratkaisuni on ihan oikea. EIHÄN TÄMÄ OLE KÄYTÄNTÖÄ FOR GOD'S SAKE!!!

Huolestuttavaahan se olisi, jos ollekin lähimmäisenrakkauden osoittamisen ja vastaanottamisen paikka olisi netin keskustelupalsta. Toivottavasti kellään ei mene niin huonosti.

Netin keskustelupalstat eivät ole paikkoja lähimmäisenrakkauden osoittamiseen, vaan KESKUSTELUUN, kuten nimikin sanoo, ja keskustelut ovat välillä kovasanaisia. Täällä on niin paljon kaltaisiasi suunsoittajia, ettei kaikkea sitä paskaa, mitä täällä sataa niskaan, tarvitse koskaan vastaanottaa, vaan voi ampua jopa takaisin.

En kuulu niihin, jotka kääntävät toisen poskensa vääryyden ja jumalanpilkan edessä, koska Raamattu ei sellaiseen missään kehoita. Uskova saa puolustautua ja puolustaa Jumalaa, Hänen totuuttaan ja sanaansa. Väärää todistusta ja -syytöksiä ei tarvitse suvaita eikä ottaa vastaan. Posken kääntäminen ei liity näihin tilanteisiin ollenkaan, vaan siinä on kyse häpäisystä ja pilkasta Jeesuksen nimen tähden.

Näillä palstoilla pää on pidettävä kylmänä ja tunteille ei saa antaa sijaa. Keskustelu on irrotettava henkilökohtaiselta tasolta ja pidettävä omana erillisenä ja itsenäisenä alueenaan ja vain siitä on kyse internetin keskustelupalstalla.

Meidän vaelluksemme ja rakkautemme testataan ihan muilla areenoilla, nimittäin KÄYTÄNNÖSSÄ ja arjessa suhteessamme Jumalaan ja lähimmäisiimme. Täällä paras indikaattori rakkaudestamme on se, että meidän kirjoituksemme pitäytyvät Raamatussa. Ei enempää eikä vähempää.

Jätetään turhat haihattelut ja pettävät rakkauspumpulipilvet näillä foorumeilla ja keskitytään puolustamaan Jumalaa, kirkkoa, Raamattua, uskonveljiämme ja -sisariamme ja totuutta valheen ja vääryyden edessä ja tehdään se tarvittaessa kovat piipussa!

Jeesus ei säästelly sanoja. Paavali ei säästellyt sanoja. Johannes ei säästellyt sanoja. Luhter ei säästelly sanoja. Lestadius ei säästellyt sanoja.

Jochanan ei säästele sanoja!

14.10.2011 17.01

Ilmoita asiaton kommentti

Jochanan

Oho! Mitäs tänne oikein tuli...?! Mul oli tänään vähän huono päivä!! :D

14.10.2011 18.32

Ilmoita asiaton kommentti

Jochanan

Toisaalta en voi mitään sille, että voin välillä pahoin tässä yhteiskunnassamme ja kärsin kuin Loot Sodomassa.

14.10.2011 20.04

Ilmoita asiaton kommentti

kommentti

Kun positiivisia asioita toiminnasta piti poimia, niin jatketaan (jätän nyt mainitsematta, mistä olen eri mieltä ja mitä en niin arvosta, ja korostan vain positiivisia puolia, kuten tehtävänanto kuului):

16. Mikko Salmi vaikuttaa olevan kiinnostunut siitä, miten toiset kristityt kohtelevat toisiaan.

17. Jochanan vaikuttaa välittävän ihmisten iankaikkisesta kohtalosta.

18. Martti Vaahtoranta esitti hyvän kommentin. Muutenkin olen oppinut arvostamaan hänen realistisia näkemyksiään, ja harkittuja sanojaan.

14.10.2011 21.58

Ilmoita asiaton kommentti

Laurentius Köyliöläinen

Mitäs, jos opeteltaisiin puhumaan toisista kristityistä hyvää selän takana?

=> No sitten, ei olisi ketään, kuka villitsisi mielet taisteluun oikean asian puolesta. Ei olisi elämäntapasaarnaajia, jotka sättisivät keskiluokkaisille arvohenkilöille kyykäärmeiden sikiöisyydestä eikä jumaluusopin tohtoria, joka jyrisi juutalaisille suurina painoksina heidän valheistaan niin, että kiihottamiseen kansanryhmää vastaan pitäisi puuttua ruhtinaan miekalla.

=> Minä nyt vain ihmettelen, miten esimerkiksi helluntailaisen ja Jehovan todistajan saa rakastamaan toinen toisensa sanomaa niin paljon, että heistä voisi tulla vaikka ryyppykaverit kirnupiimällä selvinkin päin. Keskustelun aiheeksi voisi sopia vaikkapa pyhä kolminaisuus.

=> Ahdasmielisten uskovaisten rauhantila on perustuslaillinen maallisuus, juutalaistyyppinen tuomarivalta. Sekään ei pysy pystyssä pelkästä sydämestä, vaan vaatii leeviläisten köörin hyvän tavan vartijoita.

=> Ahdasmielisiä vaarallisempia ovat metakeskustelua käyvät vapaamieliset, jotka yhdistyneinä voivat vainota ahdasmielisiä tehokkaammin kuin toiset ahdasmieliset.

17.10.2011 12.44

Ilmoita asiaton kommentti

Laurentius Köyliöläinen

Lestadiolaisten aito toivotus Jumalan rauhasta on parasta, mitä ihminen voi sisimmässään kokea.

=> Tuo on paljon parempaa kuin yöllinen kidutus, ojennuskokous.

17.10.2011 12.45

Ilmoita asiaton kommentti

Laurentius Köyliöläinen

Körttiläisten saarna sulkee sisällensä kaikista syntisimmätkin.

=> Tuo on jo melko haastava rasti. Muistelen, että ainakin 1930-luvulla oli tosi kovia körttejä, jotka eivät kumartaneet punaista saatanaa, vaan olivat menossa Uralille. Körtit ovat pohojalaasia talonpoikaasruhtinaita.

17.10.2011 12.47

Ilmoita asiaton kommentti

Laurentius Köyliöläinen

Evankeliset ovat luottaneet julistuksessaan musiikin voimaan. Maata näkyvissä -festarit on huima kokemus elävästä seurakunnasta.

=> Baptistit, evankeliset ja vapaakirkkolaiset hyväksyvät kitaransasoittajiksi myös romanit. Se on melko paljon verrattuna moniin kirkkofarisealaisiin.

17.10.2011 12.48

Ilmoita asiaton kommentti