Kirkolla menee huonosti. Nuorten aikuisten aloittamaan kirkosta eroamisvillitykseen on tarttunut jo vanhempienkin sukupolvi. Joka vuosi kirkko menettää Porvoon verran väkeä. Kun tilalle on tarjolla vain Loviisan kokoinen ihmisjoukko, nousee kirkon talousihmisillä pala kurkkuun. Kohta on rovastien eläkkeet syöty.

Ihmisillä tosin menee vielä huonommin. Ihmisjärkeen vetoava maailmankatsomus hakkaa kristillisen maailmankuvan netin keskustelupalstoilla mennen tullen. Ihmiset eivät ole valmiita jättämään elämäänsä ja kuolemaansa Jumalan käsiin, vaan rimpuilevat omassa voimassaan kohti maanpäällistä iankaikkista elämää. Ihmismielessä elää sitkeästi ajatus, että tiede säästää ihmisen kuolemalta. Jumala on ajettu tylysti nurkkaan.

Jumala kuitenkin on. Halusimme sitä tai emme. Kirkon tehtävänä on tarjota sielullista musiikkia ihmisten arkeen ja juhlaan, jotta kuolemanpelko hellittäisi. Kirkon tulee olla Jumalan käsinä ja jalkoina ihmisten arjessa, jotta Jumalan rakkaus tulisi näkyväksi. Pelkän sanan kirkon aika on ohi.

Kirkolle valitaan ensi viikon torstaina uusi messias. Tai no ainakin Johannes Kastaja. Ääni, jonka tehtävänä on puhua synnistä, armosta, rakkaudesta, toivosta, häpeästä ja uskosta. Silläkin uhalla, että ihmiset sulkevat korvansa ja radionsa. Kaiken, minkä tuleva arkkipiispa tekee aidosta rakkaudesta on oikein. Arkkipiispan moraalinen ohje voisikin kuulua: Rakasta, ja tee mitä huvittaa!

Tampereen piispa Matti Repo sanoi tällä viikolla Hämeen sanomissa, ettei uusi arkkipiispa ole messias. Häneen ei voi kuulemma asettaa liiallisia toiveita. Mutta, kai nyt arkkipiispalta voi edes jotain odottaa! Muutenhan uutta arkkipiispaa on turha edes valita! Uusi arkkipiispa ei ole messias, mutta vähintäänkin huutava ääni maalla ja kaupungissa, joka tarvittaessa pesee työntekijöittensä ja seurakuntalaisten jalat.

Kari vai Miikka? Miikka vai Kari? Kummankin ehdokkaan kohdalla herää monia kysymyksiä. Kari Mäkinen painottaa kirkollisen kielenkäytön kansankielisyyttä, silti hänen argumentaatiostaan on vaikea selvää. Miikka Ruokanen taas korostaa moraalisissa ratkaisuissa Raamatun arvovaltaa, mutta sallii omassa elämässään Raamatun tekstien vapaan tulkinnan. Mäkinen puhuu kirkon tehtävästä osana muun yhteiskunnan elämää, mutta unohtaa, ettei kirkko ole vain yhteiskunnallista keskustelua varten, vaan on kiinnostunut ihmisten sielujen pelastuksesta. Ruokanen taas tarjoaa mielellään mediaan suoria vastauksia, mutta jättää välillä elämän monimuotoisuuden huomioimatta.

Kari vai Miikka? Miikka vai Kari? Monista kysymyksistä huolimatta Suomen kirkko saa ensi torstaina hyvän arkkipiispan, joka ansaitsee koko kirkon tue ja suuren esirukoilijajoukon.