Syksy on usein uuden alkua, orastavien unelmien aikaa. Uusi koulu- tai työvuosi on vielä edessä tuntemattomana ja sydän tuntuu odottavalta. Tällaisissa unelmoinninmakuisissa tunnelmissa on mukavaa kääntyä  Jumalan puoleen ja jutella hänelle omista unelmista ja kaipauksista.

Kuten jo aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, olen inspiroitunut tänä kesänä John Eldredgen kirjoista. Niistä jokaisessa on keskeisenä aiheena ihmissydän ja sen yhteys Jumalaan. Eldredge rohkaisee raivaamaan elämässä tilaa omalle sydämelle, jotta voisi paremmin myös kuulla Jumalan puhuttelua. Jumalalla kun tuntuu olevan jokaiselle meistä paljon henkilökohtaista ihanaa ja elähdyttävää kerrottavaa, emme vain usein kuule sitä.

Minulle Jumala puhui kauniisti eilen, kun juhlimme siskoni häitä. Häitä edeltävänä iltana olin odottavalla mielellä, mutta tunsin sydämessäni kaipausta ja huomasin, että toivoin saavani tuntea itseni jollakin tavalla tärkeäksi häissä. Kerroin asiasta Jumalalle ja rupesin nukkumaan. Hääaamuna suntio pyysi minua kirkossa toiseksi kaasoksi seisomaan kirkon etuosaan, koska sulhasella oli kaksi bestmania ja morsiamella vain yksi kaaso. Olin onnellinen ja tunsin sydämeni hyvin puhutelluksi. Juuri sellaista tärkeää, mutta vähähuomioista tehtävää olin kaivannut. En vain olisi itse osannut keksiä sellaista itselleni.

Onko tässä unelmahömpötyksessä kyse sitten vain tuulen tavoittelusta? Minusta ei. Unelmointi tuo sydämistämme esiin toiveita, kaipauksia ja jopa haavoja, jotka ovat hyvin lähellä omaa sisintämme. Jumala haluaa kuulla näitä meidän oikeita asioitamme ja toivoo, että sydämemme saisivat pulputtaa kauniisti ilosta. Hömpötys on silti unelmoinnista kaukana. Unelmamme voivat viedä meidät katsomaan myös hankalia puolia itsestämme tai Jumalasta. Vastaus ei myöskään ole usein yhtä joutuisa kuin siskoni häissä.

Joskus kristillisissä piireissä saatetaan pitää unelmointia vaarallisena, koska maailma sekoittaa sydäntämme niin, ettei se aina tunnista, mikä on hyvää. Jumala kuitenkin näkee joka tapauksessa sisimmät kaipauksemme, olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Vaikka unelmoisi heroiinipiikistä, on turvallista puhua siitä Jumalalle. Jumala näkee toiveittemme taustat ja tietää kyllä miten toimia erilaisten unelmoijien kanssa. Luulen, että kaikkein vaarallisin vaihtoehto on, jos emme unelmoi ollenkaan Jumalalle.

 Jumala, kuule siis sydäntemme toiveita, unelmia ja kaipauksia, haluamme tuoda ne eteesi!