Raamatun ihmiset olivat yhtä inhimillisiä ja vajavaisia kuin mekin olemme. Silti minusta on aina sykähdyttävää, kun Raamatun henkilöiden inhimillisyys tulee erityisen elävästi esiin joissakin raamatunkohdissa. Olen kirjoittanut sellaisia kohtia muistiin ja jaan niistä nyt neljä hauskinta.
Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali kirjoitaa: Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni (1.Kor.1:16). Paavali on ehkä kastanut niin monia ihmisiä, ettei enää varmasti voi muistaa, ketkä kaikki hän on tullut kastaneeksi. Jollakin tavalla on humoristista, että niinkin kertaluontoinen ja henkilökohtaisesti tärkeä sakramentti on Paavalin työssä niin arkipäivää, että laskut menevät sekaisin.
Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali puolestaan kirjoittaa: Tuo mukanasi myös viittani, jonka jätin Troakseen Karpoksen luo, sekä kirjat, ennen kaikkea pergamenttikääröt (2.Tim.4:13). Minua Paavalin unohtunut viitta huvittaa. Ärsyynnys jonkin tärkeän asian unohtamisesta ja takaisin järjestämisestä on hyvin tuttu tunne. Näköjään tunne yhdistää ihmisiä vuosisatojen halki ja pääsemme jakamaan sen myös Paavalin kanssa.
Markuksen evankeliumin yhdestoista luku osoittaa Jeesuksesta hyvin ihmisläheisen puolen: Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin (Mark.11:12-13). Itse en ole nälissäni mennyt viikunapuun luo, mutta monesti olen käynyt kurkistamassa löytyisikö jääkaapista jotakin. Jos olisin elänyt ajalla ennen jääkaappeja, viikunapuu olisi varmasti kelvannut.
Johanneksen evankeliumin kohta käsittelee myös ruokaa. Tällä kertaa inhimillisiä ovat opetuslapset, jotka tulkitsevat Jeesuksen sanat kirjaimellisesti. Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Rabbi, tule syömään." Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä." Opetuslapset kummastelivat keskenään: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?" (Joh.4:31-33). Opetuslapset olivat ehkä ensimmäisiä kristittyjä, jotka tulkitsivat Jeesuksen sanoja liian fundamentalistisesti. Onneksi Jeesus selittää heille seuraavassa jakeessa, mitä hän oikeasti tarkoittaa.
Nämä kohdat tuovat ihanasti esiin Jumalan kanssa olemisen elämänmakuisuuden. Viitat unohtuvat ja tulee nälkä, mutta ilosanoma menee eteenpäin ja Jumala on kanssamme. Sellaista uskovan arki on ollut jo kahdentuhannen vuoden ajan.
seurakuntalainen
Milla. Kuinka hyvä onkaan lukea tuota kirjoitustasi. Tuota sinun uskoasi Raamatun sanaan. Että se on totta. Jumala siunatkoon sinun opiskelusi ja auttakoon, ettei mikään saa sinua johdattaa pois löytämästäsi.Uskovan arjesta.
27.7.2010 19.36Milla Turunen
Kiitos kauniista sanoistasi! Siunatkoon Jumala sinuakin seurakuntalainen.
27.7.2010 21.35Mikael Elmolhoda
Piristävä kirjoitus, sai hymyilemään! Toivottavasti saamme lukea vielä paljon samanlaisia ajatuksia, Raamatusta kun onneksi voi löytää loputtomasti mieltä avartavia näkökulmia.
29.7.2010 10.35Jälleen kuitenkin tapani mukaan kiinnittäisin huomiota pieneen yksityiskohtaan. Kirjoittaja käyttää ilmaisua "tulkitsivat Jeesuksen sanoja liian fundamentalistisesti", vaikka kontekstin perusteella tarkoittaa enemmänkin naiivia, yliyksinkertaistavaa ja oikeastaan liberaalia tulkintaa.
Fundamentalismi uskonnolis-pejoratiivisena terminä syntyi 1950-luvun jälkeen ja muotoutui lopullisesti nykyiseen käyttöönsä vasta 1900-luvun lopussa. Kyseinen ilmaisu tarkoittaa mitä tahansa vakaumusta, joka ei tee kompromisseja paineen alaisena, vaan pitää jotain ennalta määrättyä oppikokonaisuutta absoluuttisena totuutena. Alun perin sana onkin viitannut nimen omaan raamatulliseen kristillisyyteen, missä kontekstissa se esiintyi hyvin positiivisesti esimerkiksi 1900-luvun alussa Yhdysvaltain presbyteerikirkon sisällä. Etymologisesti kyseessä on absoluuttisiin periaatteisiin, fundamentteihin, viittaaminen.
Luopumuksen, liberalismin ja ateismin lisääntyessä sanaa on kuitenkin alettu käyttää pejoratiivisesti. Islamin tapauksessa fundamentalisti tarkoittaa muslimia, joka on koraaniuskollinen, eli elää ja uskoo, kuten Koraani opettaa. Kristinuskon tapauksessa sana tarkoittaa vastaavasti raamatullista uskovaa, joka elää ja uskoo Raamatun mukaisesti. Koska maallisuuteen liittyvä pahuus on erilaista kuin islamiin liittyvä pahuus, tuntee keskiverto maallistunut ihminen vastenmielisyyttä koraaniuskollisuutta kohtaan. Samalla tavalla hän kuitenkin myös tuntee vastenmielisyyttä raamattu-uskollisuutta kohtaan, koska saatana hänet siihen yllyttää, jotta hän ei tulisi tuntemaan Kristusta ja tekisi parannusta.
Pejoratiivisuus tulee siis toisaalta siitä, että maailma vihaa evankeliumia ja pitää sitä hullutuksena (1. Kor. 2:14), ja toisaalta siitä, että ei-kristillinen fundamentalismi on kategorisesti hyvin negatiivinen asia. Muistakaamme aina, että se, mikä meille on absoluuttinen totuus ja hyvyys, on ei-uskoville usein pahennus ja iljettävä perversio.
Käyttäessämme ilmaisua "fundamentalistinen" tulemme siis väkisinkin käyttäneeksi evankeliumin vastustajien retoriikkaa, koska kyseistä sanaa käyttämällä ihminen erottautuu raamattu-uskollisista ja käytännössä julistaa liberalismia.
Kyseisessä raamatunkohdassa on siis kyse enemmänkin siitä, että opetuslapset suhtautuvat Jeesuksen sanaan naiivisti ja yliyksinkertaistavasti, ja toisaalta liberaalisti, se on, tekevät omia lennokkaita tulkintojaan ihmisviisaudessaan sen sijaan, että ojentautuisivat sataprosenttisesti Kristuksen opetettaviksi.
Mikael Elmolhoda
Unohdinkin vielä laittaa tämän linkin edelliseen, on nimittäin harvinaisen hyvä kirjoitus tästä aiheesta: http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/sonjan_blogi/121/jeesus_ja_fundamentalismi
29.7.2010 10.38Siunausta!
Milla Turunen
Mikael - hyvä, että otit asian esille. Itse en käytä sanaa fundamentalistinen erottautuakseni raamatullisuudesta, vaan tarkoittaen ehkä ylihengellistä raamatuntulkintaa (tyyliin Raamatussa sanotaan, että se joka vitsaa säästää, lastaan vihaa, joten Jumalan mielestä lapsia pitää lyödä). Mielestäni raamatullisuus on tervettä ja hyvä asia, siinä haluan itsekin pidättäytyä. On olemassa liberaalimpia ja fundamentalistisempia tulkintoja Raamatusta, molemmat ovat mielestäni haitallisia, jos menevät liiallisuuksiin. Totta on, että nykyään mediassa saatetaan käyttää "tavallisesta" raamatullisuudesta termiä fundamentalismi, itse en tarkoita sitä. Fundamentalistisuus on termi, joka varmasti merkitsee eri ihmisille eri asioita, siksi on hyvä että tulee täsmennettyä, miten minä käytän sitä tässä.
29.7.2010 12.28Mielestäni tuossa Johanneksen evankeliumin kohdassa ilmenee pieni häivähdys, joka on tyypillistä myös fundamentalisteille, tarkoitan sitä, että kun Jeesus kertoo jonkin opetuksen, siitä otetaan oppia hyvin konkreettisella tavalla, mutta sen perimmäinen tarkoitus ei ehkä mene perille. Samoin kuin tuossa opetuslapset luulevat Jeesuksen puhuvan oikeasta ruoasta. Tietysti myös konkreettisuus on joissain tilanteissa hyväksi, enkä myöskään tarkoita, että minusta opetuslapset olisivat fundamentalistia oikeasti. Ja toki naiviuskin kuvaa heidän suhtautumistaan tilanteessa.
Siunausta sinullekin!
Mikael Elmolhoda
Kiitos hyvistä ajatuksista, enkä toki tarkoittanut sinun käyttäneen kyseistä termiä raamatullisuudesta erottuaksesi, sillä olen huomannut raamatullisuuden olevan kirjoituksissasi ykkössijalla. Tästä aiheesta olisi varmasti kiinnostavaa käydä joskus laajempiakin keskusteluja, mutta muutamia lyhyitä pointteja kirjoittamastasi.
29.7.2010 16.32Ensinnäkin on mielestäni hiukan ongelmallista, mikäli käyttää termejä erilaisessa merkityksessä, kuin mitä ne sanakirjassa ja yleisessä diskurssissa tarkoittavat. Tässä tapauksessa ilmaisun "fundamentalismi" uudelleenmäärittely on toki mahdollista, mutta en aivan ymmärtänyt, miksi meillä olisi ylipäätään tarvetta uudelleenmääritellä sanoja, eikö siitä aiheudu vain epäselvyyttä?
En myöskään aivan löydä Raamatusta opetusta yli- tai alihengellisyydestä, ainoastaan luopumuksesta tai uskollisuudesta. Lasten lyöminen taas on asia erikseen, toki Raamattu selvästi kehotttaa käyttämään viimeisenä keinona ruumiillista kuritusta, enkä minä ainakaan uskalla lähteä kertomaan Jumalalle, että et sinä noin voi käskeä. Kyllä Jumala osaa ilmaista asiat juuri siten, kuin ne tarkoittaakin. Miten tämä liittyy fundamentalismiin (joka etymologisesti nimen omaan tarkoittaa luovuttamattomiin perustotuuksiin ja arvoihin perustuvaa), jää hyvin epäselväksi, jos emme ota huomioon termin uudelleenmäärittelyä. Uudelleenmäärittelyn kanssa puolestaan joudumme omituiseen tilanteeseen, kun yleisesti ymmärretty sana tarkoittaakin tässä kontekstissa jotain muuta, ja viimeistään tässä vaiheessa menee ainakin allekirjoittaneen ajatuskulku sekaisin :)
Edelleen opin ottamisen jaottelu konkreettiseen ja ei-konkreettiseen on hiukan ongelmallista, koska kyseistä jakoa ei löydy Raamatusta, vaan se on inhimillinen tulkinta- ja jaotteluyritys. On vain opin ottamista tai sen laiminlyömistä. Eivät opetuslapset mitään liian konkreettista tehneet, he vain välttämättä halusivat tietää enemmän, kuin heille oli vielä kerrottu (Jeesus ei ollut täsmentänyt ruoan tyyppiä).
Uskon kuitenkin, että meillä on ainoastaan eri lähestymistapa, vaikka jaammekin samat periaatteet. Se on, Raamatun absoluuttisen erehtymättömyyden, auktoriteetin ja kaikkien ohjeiden velvoittavuuden ja ikuisuuden, kuten Raamattu itse itsestään opettaa. Terminologiset seikat vain hiukan tuppaavat haittaamaan ymmärrystä, mikäli emme käytä termejä, jotka ovat standardeja, yleisesti ymmärrettyjä ja teologisesti sekä kielitieteellisesti perusteltuja. Varsinkin, jos ne ovat profiloituneet tarkoittamaan lähes päinvastaista, kuin miten ne suppeassa käyttötarkoituksessa uudelleenmäärittelemme.
Tällaisia ajatuksia. Toivottavasti en tee kärpäsestä härkästä, minua vain sattuvat kiinnostamaan kielitieteelliset kysymykset, vaikka maallikko olenkin. Kiitos, että olet vaivautunut antamaan aikaasi ajatusteni lukemiseen, ja haluan jälleen korostaa, että kunnioitan neidin kirjallista tuotantoa yhtä lailla riippumatta terminologisista eroavaisuuksistamme :)