Paimenen matkassa

Milla Turunen

Sanoma kirkastuu

22.7.2010 12.00
Milla Turunen
Kirjoittaja on Helsingissä asuva teologian ylioppilas.

Minulle opetettiin rippileirillä, että Raamattua lukiessa kannattaa rukoilla, että Pyhä Henki selittäisi Jumalan sanaa samalla. Ymmärsin toki, miksi rukoilemista suositeltiin, mutta pidin sitä pitkään vähän ulkokultaisena ja kaavamaisena tapana. Vasta opiskeluaikoina ymmärsin yhdellä jysäyksellä, miksi Raamattu ja Pyhä Henki kuuluvat niin saumattomasti yhteen.

            Raamattu on toisinaan hyvin hankala kirja, ja välillä tuntuu, että Jumala on antanut meille todella haasteellisen oppaan kertomaan itsestään. On helppoa ymmärtää Raamattua väärin ja saada sen avulla Jumalasta vääristynyt kuva. Itselleni kävi niin, kun ahdistuin kylväjävertausta lukiessani ja pohdin, mikä on vertauksen opetus. Sekö, että Jumala on tehnyt tahallaan uskomisen hyvin hankalaksi? Edes perusteellisen pohdinnan jälkeen en saanut rauhaa kylväjävertauksen kanssa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä Jumalan varaan ja pyytää häntä näyttämään minulle, miten kylväjävertauksessa näkyy Jumalan oikeudenmukaisuus ja rakkaudellisuus. Heitin pallon Jumalalle ja jäin odottamaan.

            Vastaus tuli puolen vuoden päästä, kun olin jo unohtanut koko asian. Eräällä luennolla selitettiin kylväjävertausta juutalaisen uskontunnustuksen avulla ja vertauksen sanomasta avautui minulle uusi näkökulma. Vertauksen tarkoituksena onkin osoittaa, kuinka mahdotonta ihmisen on uskoa ja rakastaa Jumalaa yksin ja itse ponnistellen. Koska kukaan ei pysty siihen, jokainen tarvitsee kylvettyä Sanaa eli Jeesusta ja hänen armoaan. Jeesuksen ajan juutalaisille kylväjävertauksen yksi tärkeä ulottuvuus oli opettaa sitä, että he tarvitsevat Jeesusta. Luento avasi minulle raamatunkohtaa ja koin, että kylväjävertaus olikin lohdullinen: ei omin avuin, vaan Jumalan varassa.

            Raamatun hankaluudessa on toisinaan omat siunauksensa. Varsinkin silloin, kun huomaamme, ettemme ymmärrä Raamattua, joudumme kääntymään Jumalan puoleen kysellen. Kyselyn ja oivaltamisen kautta oppimamme asia painuu varmasti syvälle sydämiimme. Lisäksi prosessi ajaa meitä puhumaan Jumalalle.

            Raamatun aiheuttamat hankalat prosessit voivat lopulta olla yksi Pyhän Hengen tavoista kirkastaa Jumalan sanaa. Toisin sanoen ne ovat vastaus rukoukseen, jota me rukoilemme Raamatun luvun yhteydessä. Jumala on sellainen, että hän saattaa johdattaa lapsensa hankaliin prosesseihin, koska hänestä on niin tärkeää, että hänen lapsensa oppivat tuntemaan hänet sellaisena kuin hän on. Onneksi Pyhä Henki kirkastaa sanaa myös helpommilla tavoilla, eikä useimmiten tarvita ahdistusta ja odottelua, että Jumalan rakastavat kasvot löytyvät Raamatun sanomasta.

 

Edellinen artikkeli: Ihana kamala jeesustelu

Kommentit: 8 kommenttia

Mikael Elmolhoda

Hieno kirjoitus hyvästä ja tärkeästä aiheesta, mukava vastapaino liberaalien "Raamattu on niin vaikea ettei siitä ole kuin tulkintoja, eikä siitä siksi tarvitse välittää" -propagandalle.

Aivan pienen -- oletettavasti kieliopillisen -- korjauksen tekisin kuitenkin viimeiseen kappaleeseen, jossa lukee "Raamatun aiheuttamat hankalat prosessit voivat lopulta olla juuri sitä Pyhän Hengen kirkastamaa Jumalan sanaa". Periaatteessa lausehan antaisi ymmärtää, että kirkastettu Jumalan sana olisi ihmisen ajatusprosesseissa, subjektiivisessa todellisuudessa, jossa Jumala puhuu ihmiselle. Oletettavasti kirjoittaja kuitenkin tarkoitti prosessien olevan Pyhän Hengen tapa opettaa ja avata Jumalan sanaa. Sanaa, jota emme voi sanoa varmuudella olevan missään muualla kuin Raamatussa.

Toisin sanoen, kirjoittaja tarkoittanee "Raamatun aiheuttamat hankalat prosessit voivat lopulta olla juuri Pyhän Hengen tapa kirkastaa Jumalan sanaa".

22.7.2010 20.26

Milla Turunen

Hyvä pointti, tarkoitan juuri Pyhän Hengen tapaa avata Jumalan sanaa. Kiitos täsmennyksestä!

23.7.2010 9.41

Timo Rantanen

Ilman Pyhää henkeä Raamattu ei avaudu kenellekkään. Pyhä Henki avaa meille Jumalan sanan.

27.7.2010 14.44

villihanhi

Kiitos kirjoituksesta ja uudesta näkökulmasta kylväjävertaukseen. Itselläni on samantapaisia kokemuksia, että Jumala lähettää ajallaan vastauksia Raamatun äärellä nouseviin ongelmiin.

Esimerkkinä voisin mainita kuinka aikoinaan pohdin kovasti, miksi kaikkien Egyptistä lähteneiden juutalaisten piti kuolla erämaassa ja vain uusi sukupolvi pääsi perille.

Toki tiesin, että he olivat monella tavalla kapinoineet ja rikkoneet Jumalaa vastaan matkan aikana. Mutta ajattelin, että tuskin uusi sukupolvi oli kuuliaisempi. Myöhemmät vuodet osoittivat, että Jumalan tahdon rikkomista ilmeni heilläkin. Oliko Jumala siis epäoikeudenmukainen kun menetteli näin?

Kunnes kerran Pyhä Henki - niin uskon - toi mieleeni, että "vanha ihminen" ei koskaan voi päästä perille luvattuun maahan eli taivaaseen. Sinnehän pääsee vain uudestisyntynyt "uusi ihminen". Toisin sanoen uusi sukupolvi kuvaa sitä uutta ihmiskuntaa, jonka muodostaa Jeesukseen uskovien uudestisyntyneiden ihmisten joukko.

Ainakin minulle tämä oli vastaus tähän ongelmaan. Muita samantyyppisiä avautumisia olen kokenut, mutta jääköön tämä esimerkiksi.

Raamatun vaikeat kohdat eivät tällaisten kokemusten jälkeen enää tuskastuta, vaan antavat haasteita pyytämään uutta valoa. Herää kiinnostus, mikähän salaisuus minkin vaikean kohdan taakse oikein kätkeytyy.

28.7.2010 19.09

Milla Turunen

Villihanhi- kiitos kommentistasi! Mukavaa jakaa Raamattu-kokemuksia ja erityisesti kuulla, että toisilla on ollut samankaltaisia kokemuksia! Itsekin olen lopulta kokenut tällaisen rohkaisevaksi, tosiaan joskus oikein kiinnostus herää päästä näkemään millä tavalla Jumala pystyykin puhutella uuden vaikean kohdan kautta.

28.7.2010 21.51

Helena Viitanen

Jumalalla on tosi paljon tehtävää, kun maailmassa on 6 miljardia ihmistä.
-"ei omin avuin, vaan ...

Me ihmiset emme voi paeta Jumalan selän taakse, jos toimimme rakkaudettomasti toisia ihmisiä kohtaan. Lapsikasteessa Jumalan PH on meihin laskeutunut jaJumala on nähnyt meidät jo äidin kohdussa jne...
Älä kristitty pakene vastuutatasi...

29.7.2010 10.30

Protectus

Mietinpähän vain tässä, että jos suurin osa kristityistä lukevat Raamattua rukoillen, miksi sitten on niin monta eri tunnustuskuntaa? Miksi niin erilaisia painotuksia Raamatun pohjalta? Ei kai Henki ilmoita yhdelle tätä ja toiselle toista?

Jään mielenkiinnolla odottamaan vastausta. En ole liberaali, vaan realisti ja siksi hieman epäilen tuollaista "kyllä se Henki sieltä Sanasta opettaa"-tyyppiset ratkaisut. Aikamoista huttua sieltä eri monien mielestä Hengen johdatuksessa olevien karismaatikkojen suusta välillä tulee. Onko Jumala siis antanut kenties pään vain hatunkantotelineeksi? Ymmärrän lasten kaltaisuudella tarkoitettavan spontaania ja luottavaista asennetta Jumalan ilmoitusta kohtaan, en suoranaista lapsellisuutta.

Kirkkokuntien ja tunnustuskuntien kirjo nyt vaan sotii tuollaista hurskasta asennetta vastaan. Pahoittelen, että joudun tuomaan tämän esiin tässä yhteydessä.

Ja vielä jos sallitte: Raamatussa itsessään löytyy selkeitä esimerkkejä, joissa jopa uskova ihminen on korjannut edellistä käsitystään Jumalan ilmoituksesta. Esimerkkeinä käyvät niin Paavalin teologia kuin VT:ssa Jobin kirjan sekä Saarnaajan kirjoittaneitten erilainen käsitys hurskaan menestyksestä ja kärsimyksestä.

Myös on hyvä tutustua Raamatun syntyhistoriaan, ennen kuin alkaa vahvasti väittelemään pilkkujen paikoista.

3.8.2010 1.03

Milla Turunen

Protectus- esittämäsi kysymys on kiinnostava ja varmasti monia muitakin pohdituttava - myös itseäni. Itse ajattelen, että Henki puhuttelee eri ihmisiä eri tavoilla, koska eri ihmiset tarvitsevat kuullakseen eri asioita. Tällä tarkoitan sitä, että koska Jumala tuntee ihmiset läpikotaisin, hän tietää miten kullekin ihmiselle täytyy erityisesti puhua (toinen kaipaa syvempää armon ymmärtämistä toinen taas rajoja vallattomaan elämäntyyliinsä jne.). Pyhän Hengen äänen tunnistaminen on aina ihmiseen omaan kokemukseen sidottua ja varmasti on myös asioita, jotka eivät ole Pyhästä Hengestä ja joita tulkitaan (ja jopa opetetaan) niin kuin ne olisivat - olemmehan ihmisiä. Pyhän Hengen äänen kuuntelemisessa tarvitaankin järjen käyttöä ja rukousta (mielestäni tästä on kirjoittanut hyvin Tapani Suonto, muistaakseni kirjassaan Valmistu Jumalan käyttöön, siinä teema on ehkä enemmän johdatukseen liittyvä, mutta mielestäni se liittyy paljon tähän: miten Pyhän Hengen puhuttelemia asioita kannattaa koetella)

Tunnustuskunnista taas ajattelen, että erilaisilla kirkoilla on eri korostuksia, joista eri kirkkokuntien jäsenet voivat oppia paljon. Olen viime aikoina ollut kiinnostunut ortodoksisesta ja katolisesta kirkosta ja löytänyt hyviä näkökulmia heidän ajattelustaan. Luulisin, että jokaisella kirkkokunnalla on ajatuksia, joissa he ovat erityisen oikeassa, mutta myös heikkouksia (ehkä tässäkin niin että, eri kirkkokuntien kautta Pyhän Hengen ilmoituksen eri puolet pääsevät kauniisti näkyviin, mutta jokainen kirkko on myös inhimillinen ja siten vajavainen yhteisö).

Sitten on tietenkin kysymyksiä, joissa kristityt jakautuvat eri mielipiteisiin hyvin jyrkästi (esimerkiksi kysymykset homoseksuaaleista, naispappeudesta ja paavin asemasta). En usko, että henki ilmoittaa yhdelle toista ja toiselle toista, mutta että Jumala ja hänen tahtonsa ovat mysteereitä, joita ihminen ei voi millään kokonaan ymmärtää. Näitä kysymyksiä lähestyn itse sillä tavalla, että näissä oma matka on tärkeintä. Rukoilla, lukea Raamattua ja keskustella ihmisten kanssa, kuunnella eri kirkkokuntien opetusta, käydä itse asioita läpi Jumalan kanssa ja muodostaa oma käsitys, jota voi sitten muuttaa, jos huomaaakin olleensa väärässä. Ajattelen, että lähes kukaan uskova ei ole kaikessa oikeassa, joten itse ainakin haluan olla avoimena muutokselle ja näkemysten täsmentymiselle, tietenkin rukoillen, järkeä käyttäen, kysellen ja Raamattua lukien.

Spontaani ja luottavainen asenne Jumalan ilmoitusta kohtaan on ehkä omalla kohdallani sitä, että yritän luottaa siihen, että Jumala on hyvä ja rakastava, vaikka minusta ei aina tuntuisikaan siltä. Jos/kun ei tunnu, rukoilen ja käyn läpi asiaa Jumalan kanssa ja koitan luottaa, että Jumala haluaa näyttää sellaisten asioidenkin kautta, joita en ymmärrä, kuinka hänen ilmoituksensa on hyvä (tai että olen ymmärtänyt hänen ilmoituksensa väärin). Se ei kuitenkaan tarkoita järjen hylkäämistä, vaan järjen, luottamuksen, rehellisyyden ja kaiken muun mukaan ottamista Jumalasuhteeseen.

4.8.2010 12.59
 

Esirukouspalstalta

"Ystävät. Voisitteko rukoilla Jumalan puhdistavaa totuutta elämääni. Olen kihloissa, mutta minulla ei ole asian kanssa rauhaa. En tiedä, mitä minun tulisi tehdä. Koen syyllisyyttä tunteistani ja siitä, etten pysty antautumaan kihlatulleni. Pyydän Jumalan rakkautta ja armoa tässä tilanteessa."
Vaikea aika Esirukouspalstalle
Radio Dei
19:10
Rovastin puolituntinen
19:40
Kirjamessujen parhaita...
Ohjelmassa kuullaan koosteena...
20:00
Ristitulta
21:00
Uskontäyteistä
21:30
Matkaevästä
Juhani Happonen lukee Martti Lutherin...
21:35
Yöluotsi
22:10
Black Gospel
Kuuntele Radio Deitä