Lupauksia ja merkkejä

 

Kristillisessä elämässä myös näkyvillä merkeillä on tärkeä osansa. Ne ovat sitä paitsi Raamatun opetuksen mukaisia. Vanhassa testamentissa Jumalan lupausta seurasi näkyvä merkki, esimerkiksi sateenkaari ja ympärileikkaus, Uudessa testamentissa näkyviä merkkejä ovat esimerkiksi kaste ja ehtoollinen, jonka Herramme itse asetti.

Monissa kulttuureissa, kuten omassammekin, rakkauslupaukset ja avioliitto sinetöidään sormuksella. Kautta Uuden testamentin sanalliset lupaukset ja näkyvät merkit kulkevat käsi kädessä. Heikko ihminen näyttää tarvitsevan näkyviä ja käsin kosketeltavia merkkejä sanallisten lupausten lisäksi uskon vahvistukseksi.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Kaste Jumalan kanssa tehdyn liiton merkkinä on tärkeä ulkoinen tunnus. Niinpä lähetyskäskyssä opetuslapsia ei käsketä ainoastaan menemään ja tekemään kaikkia kansoja opetuslapsiksi, vaan myös vahvistamaan Jumalan liitto näkyvällä merkillä, kasteella. Näin lähetyskäsky ja kastekäsky liittyvät toisiinsa, ilman toista ei ole toistakaan. Ilman kastetta ihmisistä ei voida tehdä Jeesuksen opetuslapsia. Myös lapsikaste perustuu kastekäskyyn. Lapsetonta kansaa ei nimittäin ole.

Monissa maissa ja kulttuureissa kaste on se kulminaatiopiste, jossa ihminen ylittää rajan jonkin toisen uskonnon harjoittajasta Kristuksen seuraajaksi. Esimerkiksi muslimi- ja hinduyhteisöissä kastetta koskeva päätös herättää raivoisaa vastustusta. Ja silti, monet ovat halukkaita ja päättäväisiä ottamaan tämän askeleen Kristuksen seuraajiksi. Heitä rohkaisee Jumalan sana: ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä”.

Lähetystehtävään sisältyy sekä opetuslapseuteen kutsuminen että opettaminen. Jeesus haluaa seuraajiensa tulevan kypsiksi opetuslapseudessaan, ”jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Jumalan tuntemisessa”, niin kuin apostoli Paavali sanoo Kolossalaiskirjeessä. Hän myös huomauttaa Efesolaiskirjeessä, että Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla ”voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä”. Opetetun Jumalan sanan kautta kristityt kasvavat ja tulevat varustetuiksi niin, että heidän todistuksensa maailmassa on vakuuttava ja luotettava ja vastaanottamisen arvoinen. Jeesus lupasi, että Pyhä Henki opettaa hänen opetuslapsilleen kaiken ja palauttaa heidän mieleensä kaiken mitä hän on näille puhunut.

Lähetystyössä tavoitteena on paikallisten kristittyjen opettaminen ja kouluttaminen, jotta he olisivat varustettuja viemään evankeliumia myös muille, ja myös opettamaan heitä Jeesuksen seuraajina. Apostoli Paavali kehottaa Timoteusta uskomaan kaiken, minkä hän on kuullut, luotettaville kristityille, jotka pystyvät myös opettamaan muita. Tämän tulisi johtaa seurakunnan ja kirkon syntymiseen, jotka jatkavat opettamista oman kansansa keskuudessa.

Lähetystyössä on kysymys sitoutumisesta ja Mestarin käskyn noudattamisesta. Apostolien tekojen mukaan seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.

Kristillinen lähetystyö näyttää siten ketjulta: Jumala antaa tehtävän, me viemme sanomaa eteenpäin, he puolestaan opettavat toisia, ja Kristuksen kirkko maailmassa kasvaa. Hän itse on luvannut olla omiensa kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti.

 
Sansa artikkeliban.12.2.- MJa