Lapsi kysyi vanhemmiltaan, "mistä sota saa alkunsa?" Äiti ei vastannut, joten isä alkoi selittää. Hetken kuluttua äiti vaati isää lopettamaan. Kun he alkoivat lapsen kuullen perustella toisilleen omaa kantaansa, heidän välilleen sukeutui ilmiriita. Silloin tyttö huudahti huolestuneena vanhemmilleen: "Riittää, riittää, nyt minä jo tiedän, mistä sota saa alkunsa."

Maailmanhistoriasta ei löydy sellaista aikajaksoa, jolloin ei olisi jossain päin sodittu. Maailmassa on yritetty kautta vuosisatojen saada aikaan rauha eri kansojen ja ryhmittymine välillä, mutta huonoin tuloksin. Aleksanteri Suuri sanoi: jos tahdot saada aikaan rauhan, valmistaudu sotaan. Nykykielellä hän tarkoitti asevarustelua. Suurvallat pitävät yllä ns. "kauhuntasapainoa", ettei kukaan uskalla lähteä sotaan ylivahvaa vihollista vastaan, tai että "voimanpatit" ovat vähintään yhtä suuret kuin vastustajalla ja pelko mahdollisesta tappiosta tekee varovaiseksi. Sitten ja kyräillään ja uhitellaan puolin sekä toisin. Mutta rauhaa ei saada aikaan ulkoisin menetelmin.

Erään juutalaisen puusepän rauhanstrategia oli totaalisesti erilainen. Hänet tunnettiin sittemmin Jeesus Nasaretilaisena. Hän sanoi: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." (Joh. 14:27) Jeesus ei puhunut siitä, kuinka hän toisi kansojen välille aselevon, koska se oli mahdoton yhtälö, vaan hän puhui rauhasta ihmissydämessä. Jeesus on todellinen Rauhanruhtinas, joka tahtoo olla häneen uskovan ihmisen henkilökohtainen rauha kaiken sodan ja väkivallankin keskellä. Se on yli ymmärryksen käypää rauhaa, jota ei voi järjellä selittää, sydän sen tuntee. Jumalan poikana tunnettu Jeesus on erilainen rauhanlähettiläs, sellainen, joka toimii päinvastoin kuin tämän maailman rauhantekijät. Jeesuksen antama rauha säteilee sisältä ulospäin.