Moni näkee ekumeniassa paljon peikkoja ja demoneita. Parhaimmillaan se voi kuitenkin olla Pyhän Hengen synnyttämää sydänten yhteyttä. Tämän todisti jälleen todeksi tammikuussa järjestetty kansanvälinen ekumeeninen rukousviikko. Viikko huipentui Helsingin Tuomiokirkossa järjestettyyn koko kansan rukoustilaisuuteen. Vaikka tilaisuus ei vetänyt väkeä samalla tavalla kuin Haiti-konsertti, koskettavuudessaan se ylsi vähintäänkin samalle tasolle.

Rukousviikkoa on kansainvälisesti vietetty jo sata vuotta ja Suomessa 1950-luvulta alkaen. Säännöllisesti sitä on vietetty vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seurakunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus. Ennen vanhaan rukousviikon tilaisuuksien järjestäminen vaati rohkeaa pioneerihenkeä, sillä yhteistä rukousta eri kirkkokuntiin kuuluvien kesken pidettiin laajasti arveluttavana. Epäluulot ovat onneksi enimmäkseen taakse jäänyttä elämää, ja voimme nyt veljien ja sisarten kanssa eri seurakunnista kokoontua yhteen kiittämään ja rukoilemaan.

Yhteys perustuu luottamukseen. Aluksi se voi pelottaa, mutta sydänten yhteys syntyy ajan kanssa. Niin ikävää kuin se onkin, meidän on kestettävä arvioida asioita, jotka koskevat tapojamme ja näkemyksiämme. Meidän on kyettävä avoimeen keskusteluun ja vastaamaan lempeästi ja sävyisästi.

Apostolit todistivat, kuinka suuretkin asiat ja riitakysymykset selviävät avoimissa ja Pyhän Hengen voitelemissa keskusteluissa. Tämä on ainut tie, jolla kristityt voivat edetä menestyksellisesti. Salailu pahentaa asenteita. Sivulinjan kysymyksissä meillä voi ja saa olla erilaisia näkemyksiä rakenteidemme mukaisesti.

Olisi mieletöntä lähteä vaatimaan, että olisimme kaikki samanlaisia. Jos ymmärtäisimme luottamuksen merkityksen, epäluulot ja kyräily loppuisivat. Leirittymisen sijaan katseemme kiinnittyisi yksimielisinä Kristukseen. Silloin kun Kristus on selkeästi yhdistävä tekijä, yhteyden perustuskin on vahva.

Ekumenia onnistuu parhaiten silloin, kun oma identiteetti ja omat arvot ovat kirkkaasti selvillä. Ekumenian yksi suurimmista harhaluuloista on olettamus, että omista fundamenteistaan tulisi luopua. Asia on täysin päinvastainen. Yhteys onnistuu parhaiten silloin, kun selkeästi tietää, mikä omassa uskonkäsityksessä on hyvää ja luovuttamatonta.
 
Jyrki Palmi