Kirjoittanut
Kirjoittaja on turkulainen teologian tohtori, joka on opiskellut Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa Israelin kuninkaiden historiaa, arkeologiaa ja Assyrian kirjoituksia.Tervetuloa blogilleni. Tarkoituksena on pohtia kirkon kannalta tärkeitä kysymyksiä. Kristikunta Suomessa kahlaa tällä hetkellä pahassa suossa. Yritän välttää sitä, että huutelisin kuivin jaloin oikeita vastauksia ylhäältä päin. En myöskään kaunistele tilannetta. Olemme suossa. Jotain pitää tehdä. Yritän esittää rakentavia näkemyksiä.
Halloween on ovella. Tuo kaupallinen kauhujuhla on jättänyt jalkoihinsa kristillisen juhlan, Kaikkien pyhien päivän. Kaikkien pyhien juhlapäivän juuret ulottuvat 400-luvulle. Kun kristittyjä oli vainottu niin paljon, että kaikille marttyyreille ei voitu järjestää omaa juhlapäivää, päätettiin, että vietetään yhtenä päivänä kootusti kaikkien pyhien ja marttyyrien juhlapäivä. Kaikkien halloween-zombien sijaan on parempi katsoa kaikkiin pyhiin, marttyyreihin ja uskon sankareihin. Tässä suossa tarvitaan nimittäin kaikkien pyhien apua.
Mutta onko taivaassa todella kaikkien pyhien joukkoja? Ja kun on, niin mitä merkitystä heillä on meidän kannaltamme? Miksi Kaikkien pyhien päivä on tärkeä? Jeesus itse sanoo, että se, joka häneen uskoo, elää ikuisesti. Neitsyt Maria, pyhä Pietari, Andreas… samoin kuin kaikki 2000-vuotisen kirkon historian sankarit ovat taivaissa. He ovat niitä taivaallisen seurakunnan pyhiä. Jeesus opettaa myös, että Jumala ei ole ”kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.” (Luuk. 20:38.) Heprealaiskirjeessä, heti luvun 11 jälkeen, kun kirjoittaja on esitellyt pitkän kunnialistan Raamatun edesmenneistä pyhistä, hän toteaa, että nyt nuo sankarit ovat ”ympärillämme todistajien kokonaisena pilvenä”. He tsemppaavat meitä kohti maalia, kohti Kristusta. Jeesus tunsi tuon todistajien ”pilvipalvelun”. Evankelistat kertovat Jeesuksen kirkastusvuorikokemuksesta. Pilvi peittosi vuoren ja yhtäkkiä Jeesuksen rinnalle ilmestyivät Elia ja Mooses (Matt. 17).
Väitän, että kaikki pyhät ovat meitä paljon lähempänä kuin aavistamme. Viikoittaisessa messussa pappi johdattaa seurakunnan ylistykseen, sanoen, ”Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.” Näin siis Jumalan ylistykseen ei osallistu vain se näkyvä seurakunta, vaan mukana on myös näkymätön seurakunta, kaikki perille päässeet pyhät ja enkelit. Siinä me yhdessä veisaamme ”pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot”. Heprealaiskirje kertoo, että kun taisteleva seurakunta kokoontuu messuun, se oikeastaan kokoontuu ”Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo.” Ja siellä ”teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri”. (Hepr. 12.) Ilmestyskirjassa, kun raotetaan ikkunaa taivaan jumalanpalvelukseen, kohtaamme saman todellisuuden. Siellä ne marttyyrit, pyhät ja vanhurskaat ylistävät, rukoilevat ja palvovat Kristusta, Jumalaa.
Kaikki pyhät ovat meille hyvin tärkeitä ainakin kolmesta syystä. 1) Kaikki pyhät ovat kovia rukoilemaan ja he rukoilevat erityisesti vainottujen kristittyjen puolesta – myös meidän puolestamme. 2) Kaikkien pyhien elämään voi tutustua lukemalla kirkon historiaa, elämäkertoja, marttyyrikertomuksia. Ajat ja kulttuurit muuttuvat, mutta periaatteessa ”ei ole mitään uutta auringon alla”. Niinpä uskon ja moraalin kysymyksissä kaikki pyhät opastavat meitä oikeaan suuntaan. Jos 2000-luvun kristityt ovat räikeästi eri mieltä kuin pyhät 2000 vuoden historian ajalta, niin melko varmasti nykykristityt ovat astuneet harhapolulle. 3) Kaikki pyhät muodostavat niin värikkään joukon, että tuosta ”todistajien kokonaisesta pilvestä” (Hepr. 12) löytyy ihan varmasti jokaiselle hyviä samaistumiskohteita, sielunveljiä. Jumalan perheväki on suuri.
Tänään taisteleva seurakunta kohtaa kamppailut Raamatun tulkinnasta. Tässä taistossa kannattaa turvautua myös kaikkien pyhien apuun. Eräs johtava kirkonmies täällä Suomessa totesi taannoin, että meidän Raamatun ymmärrystämme dominoi ”valkoisten heteromiesten tulkinta”. Liittyen avioliiton avaamiseen myös samaa sukupuolta oleville pareille, hän toivoi, että Raamattua osattaisiin katsoa myös seksuaalivähemmistöjen näkökulmista. Mielestäni kirkon raamatunymmärrystä ei saa lukita mihinkään ”nykyaikaiseen”, tai minkään muunkaan tietyn aikakauden, ymmärrykseen.
Juuri kaikki pyhät avaavat meille todella laajat, historialliset ja maailmanlaajuiset näkökulmat Raamattuun. Nimittäin kaikki pyhät eivät edusta mitään pientä intressiporukkaa, vaan pyhiä ihmisiä on kaikilta mantereilta – he tarjoavat meille globaalin näkökulman. Pyhiä on kaikilta aikakausilta. Kirkko voi ymmärryksessään nojata 2000-vuoden kokemukseen. Emme ole sidottuja mihinkään tiettyyn ”aikakauteen”. Pyhiä on kaikista yhteiskuntaluokista ja kulttuureista. Voiko kenelläkään olla niin monipuolista ja rikasta ymmärrystä Raamatusta kuin Kristuksen kirkolla? Ei. Sen ymmärrystä ei ”dominoi” mikään intressiporukka eikä mikään tietty aikakausi. Kristuksen kirkon Raamatun ymmärrys ei muutu isoissa kysymyksissä, esim. avioliiton tapauksessa, aikakausien mukana. Isoissa uskon ja moraalin kysymyksissä meidän ymmärrys Raamatusta ylittää kaikki aikakaudet. On jatkuvuutta.
Kaikki pyhät tuovat meille nykykristityille nöyryyttä. Emme ole ensimmäisiä Raamatun ymmärtäjiä. Jos pyhien todistus ohitetaan, Kristuksen kirkkolaivalta katoaa historian köli. Silloin meidän Raamatun ymmärrystämme dominoi helposti taloudelliset intressit (kuinka säilyttää kirkollisvero) ja päivän muoti. Niin kuin eräs kirkkoisä muistuttaa, Jeesus ei ole käskenyt kirkkoaan pysymään muodissa vaan totuudessa.
Joka tapauksessa, Kaikkien pyhien päivää ei vietetä siksi, että me kristityt voisimme paeta syntistä maailmaa ja tunkea päämme pyhään pilveen. Pyhiä ihmisiä tarvitaan tänään ja Jumala on kutsunut sinut sellaiseksi. Me olemme kasteessa saaneet tuon Kristuksen kutsun. Kukaan ei voi elää pyhitettyä elämää ilman Kristusta, sillä Kristus on pyhyyden ainut lähde. Jos haluat elää pyhää elämää, juurru Kristukseen, turvaa ja usko häneen. Rakasta. Tunnusta syntisi. Ole riippuvainen Vapahtajasta. Paavali haastaa meitä: ”Jumalan tahto on, että te pyhitytte.” (1. Tess. 4:3.)
