Autoja pitää huoltaa. Entä auton kuljettajia? Olin viikonloppuna tapahtumassa, jonka nimi oli Miesten vuosihuolto. Tulin huolletuksi, vaikka minulla oli samalla mekaanikon rooli. Miten miehiä huolletaan? Siihen tarvitaan sopiva tila, jossa voi olla yhden yön yli (vaimot eivät päästä pidemmäksi aikaa), piirtoheitin laulujen sanoja varten, sauna, grillimakkaraa ja mielellään myös täytekakku tai vastaava. Ohjelmassa on oltava joku kovatasoinen luennoitsija, sillä miehet eivät tule mitään turhia löpinöitä kuuntelemaan. Lisäksi voisi olla joku, joka kertoo oman selviytymistarinansa. Muu aika pidetään seuroja tai jutellaan muuten vaan.

Tällä reseptillä miehiä huolletaan. Kohtuullinen määrä rukousta on paikallaan, mutta mihinkään yltiöpäiseen rukoilemiseen ei kannata yllyttää. Siihen vaan nukahtaa niin kuin opetuslapset Getsemanessa. Raamattua pidetään sopivasti esillä, sillä sen varaan tosimies rakentaa elämänsä ja uskonsa. Pelkillä raamatunlauseilla elämästä ei kuitenkaan selvitä ja siksi tarvitaan myös elämänkokemusten jakamista. Kun joku uskaltaa kertoa, ettei aina mene ihan hyvin ja toinen jatkaa, että ei mene täälläkään, niin aletaan pikku hiljaa tavoittaa elämän suuria kysymyksiä. Tarkkaan ottaen kellään ei mene aina hyvin. Vaikka autossa olisi kolmen litran moottori, miehen omat tehot saattavat olla ihan lopussa. Vauhtisokeutunut ei huomaa elämän nopeusrajoituksia ja on vaarassa joutua kolarisumaan, ellei joku näytä ajoissa pysähdysmerkkiä.

Vuosihuolto voi merkitä pakollista pysähtymistä ja oman kulkusuunnan ja vauhdin tarkistamista. Aina pysähtyminen ei kuitenkaan auta. Jos kovaa vauhtia on lääkitty kovilla aineilla, niin pelkkä miehen päätös ei riitä suunnan muuttamiseen. Kuinka monta hyvää päätöstä onkaan tehty niinä maanantaiaamuina, jolloin pitäisi selviytyä jonkinlaiseen uuteen alkuun. Ja kuinka monta hyvää päätöstä onkaan rikottu niinä hetkinä, kun vanha kaava jysähtää uudelleen päähän eikä voimaa elämän muuttamiseen ole.

Tarvitaan ulkopuolista apua. Miehen on sitä äärimmäisen vaikea myöntää. Omillaan on pärjättävä vaikka henki menisi. Ja joskus se meneekin, oma tai toisten. Avun pyytäjä ilmaisee heikkoutensa, ja heikkous on miehen suurin häpeä. Kuitenkin juuri sen myöntämisestä alkaa raottua uusia mahdollisuuksia. Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Avun tarpeen myöntävä on ottanut jo pitkän askeleen paranemisen tiellä.

Joskus miesten tapaamisessa voi tosin käydä niin, että yksi ja toinen alkaa kerskailla omilla saavutuksillaan ja epäkunnossa oleva kokee itsensä entistä kunnottomammaksi. Kyllä miesten vähän täytyy rehvastellakin, mutta jos sen takaa pilkistää aito repaleinen miehen ketale, niin miehinen seura on kuitenkin terapeuttista. Parhaimmillaan miesten keskinäisessä kohtaamisessa on tämä vahvuus: uskalletaan olla heikkoja ja myöntää avun tarve.

Miehet voivat siis olla toisilleen avuksi ja keskinäinen syntisten solidaarisuus lääkitsee monta haavaa. Syvimmät haavat tarvitsevat kuitenkin toisenlaisen Parantajan, hänet jonka omat kädet on kerran haavoitettu meidän syntiemme vuoksi. Tämä Golgatan huoltokorjaamo tarjoaa sellaisen perusremontin, jossa on ikuisuustakuu. Vuosihuolloissa sitten suoritetaan tarpeelliset puhdistustoimenpiteet ja lisätään tarvittaessa öljyä. Samalla syödään makkaraa siltä varalta, että sitä ei saa kotona tarpeeksi.