Kun Danielin kirja kirjoitettiin, Israel oli vankeudessa Babyloniassa. Kuudenteen lukuun tultaessa Daniel oli 80-vuotias, palveltuaan Jumalaa pitkän elämänsä ajan.

Daniel oli aina ollut rukouksen mies. Nyt, vanhoilla päivillään, hänellä ei ollut aikomustakaan hiljentää vauhtia. Kirjoitukset eivät mainitse Danielin olleen loppuun palanut tai lannistettu. Päinvastoin, Daniel oli vasta aloittamassa. Raamattu todistaa, että tämän miehen täyttäessä kahdeksankymmentäkin hänen rukouksensa järisytti helvettiä ja sai paholaisen raivon valtaan.

Kuningas Daarejaves korotti Danielin maan korkeimpaan toimeen. Hänestä tuli yksi kolmesta tasavertaisesta johtajasta, jotka hallitsivat 120 provinssin ruhtinaita ja maaherroja. Daarejaves piti Danielia parhaana heistä ja laittoi hänet vastaamaan hallituspolitiikan muodostamisesta ja kaikkien oikeudenpalvelijoiden ja sivistyneiden opettamisesta (Dan.6:3).

Daniel oli oletettavasti kiireinen profeetta. Voin vain kuvitella minkälaisia paineita tähän virkaan kohdistui kiireellisine aikatauluineen ja aikaa vievine kokouksineen. Mikään ei kuitenkaan voinut estää Danielia omistautumasta rukoukselle. Hän ei koskaan ollut liian kiireinen jättääkseen rukoilematta. Rukous pysyi hänen tärkeimpänä toimenaan muiden vaatimusten rinnalla. Kolme kertaa päivässä hän vetäytyi kaikista velvollisuuksistaan, paineistaan ja johtajanaseman vaateistaan viettääkseen aikaa Herran kanssa. Hän yksinkertaisesti jätti toimintansa kesken ja rukoili. Jumala vastasi hänelle. Daniel sai kaiken viisauden, johdatuksen, viestit ja profetiat viettäessään aikaa polvillaan (ks. Dan. 6:10).

Saatat kysyä, minkälainen rukous järisyttää helvettiä? Se tulee uskolliselta palvelijalta, joka näkee kansansa ja kirkkonsa vaipuvan aina vain syvemmälle syntiin. Tällainen henkilö polvistuu itkien: "Herra, en halua olla osallinen siihen, mitä tapahtuu. Anna minun olla esimerkkinäsi voimasta, joka pysyy näinä pahoina aikoina. Vaikka kukaan muu ei rukoilisi, minä rukoilen."

Oletko liian kiireinen rukoillaksesi? Sanotko: "Elän uskon varassa?" Saatat ajatella itseksesi: "Jumala tuntee sydämeni, hän tietää, kuinka kiireinen olen. Minä rukoilen ajatuksissani pitkin päivää."

Uskon, että Herra haluaa kiireetöntä "laatuaikaa" yksin meidän kanssamme. Rukouksesta tulee silloin rakkaudentekoa ja omistautumista, ei vain "virallista" aikaa.