Pilvi vei sinut pois silmiemme edestä,

Verhoten jälleen tuonpuoleisuuden kaapuun

Ihmeen, joka oli tullut silmin katseltavaksi,

Käsin kosketeltavaksi.

Missä olet, Herra, kun en sinua näe,

Silmieni kuivuessa sinne tänne pälyillessä?

Missä olet, Herra, nämä elämän kymmenen päivää?

Siellä, missä kaksi tai kolme ovat koolla nimessäsi

Veteen kastaen,

Leipää murtaen,

Sanaasi kuullen,

Puoleesi kääntyen.

Pilvi vei sinut pois hätämme keskeltä,

Antaen meille kuitenkin Puolustajan,

Yhdessä uskovan taistelevan seurakunnan

Tuhatvuotisen helluntain.

Missä olet, Herra, kun en sinua muista,

Käsieni täyttyessä ajallisista huolista?

Missä olet, Herra, nämä elämän kymmenen päivää?

Siellä, missä kaksi tai kolme ovat koolla nimessäsi

Veteen palaten,

Maljaa tarviten,

Sanasi murtamina,

Sinussa ehyinä.