Anssin kioskissa pohditaan yhteiskuntaa, liike-elämää ja uskonnollista kenttää. Tuusulalainen Anssi Tiittanen, 32, on helluntaiseurakuntien viikkolehden Ristin Voiton toimituspäällikkö.
Alkuun perusoppi blogimaailmasta: jos haluat klikkauksia, tee raflaava otsikko. Väitä esimerkiksi jonkin asian olevan kuollut, jumissa tai ohi.
Eri kristillisiä kirkkoja tuntuu yhdistävän (muiden tekijöiden ohella) seuraava ketju:
1) Jokin tietty opillinen ydinasia X korostuu yli muiden
2) Oman kirkon erinomaisuutta suhteessa muihin kirkkoihin on totuttu perustelemaan sillä, että muilta puuttuu X:n korostaminen.
3) Kirkko on ajan saatossa tehnyt X:n korostamisesta pakkopullaa. Pulla kyllä tiedostetaan, mutta X:n korostamista ei silti voida lopettaa. Syy löytyy kohdasta 2.
Jokainen voinee nimetä X:n kohdalle omasta taustayhteisöstään jonkun oman keskeisen opinkappaleen.
Helluntailaisuuden osalta voisin kirjoittaa X:ksi Pyhän Hengen täyteyden ja Pyhän Hengen armolahjojen, kuten kielillä puhumisen ja profetian lahjan tavoittelun.
Maailman klassisen helluntailaisuuden (johon suomalaiset helluntaiseurakunnat lukeutuvat) piirissä on viime aikoina oltu huolestuneita siitä, että armolahjat ovat hiljenemään päin. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa enää noin puolet helluntailaisista puhuu kielillä. Luvut eivät ole Pohjoismaissa olennaisesti toisenlaisia.
Opetusta Pyhän Hengen armolahjoista kuulee ylipäätään nykyisin melko vähän, vaikka helluntai-karismaattisuuden piiriin kuuluvissa kirkoissa ylistetään ja tanssitaan enemmän kuin koskaan. Olemme siirtyneet aikaan, jossa karismaattisuus tarkoittaa ylistyslaulukulttuuria, ei armolahjojen käyttöä.
Samaan aikaan helluntailaisuudessa korostetaan kuten ennenkin, että Pyhän Hengen täyteys on avain täyteen uskonelämään, ja Pyhällä Hengellä täytetyt, armolahjoja saaneet uskovat ovat se Jumalan perheen ydinporukka, johon esimerkiksi maailman evankelioiminen perustuu.
Jotain on tapahtunut: julistettu oppi ei kohtaa rivikuulijaa. Puhe armolahjojen tavoittelusta on muuttunut kliseeksi, jota toistellaan, jotta kuulostetaan oikeaoppisilta.
Yhä harvempi helluntaiseurakunta järjestää tilaisuuksia, joissa rukoillaan etsijöille Pyhän Hengen kastetta ja armolahjoja. Ja jos järjestää, osallistujat ovat vähissä.
Mutta: jos X ei ole enää asia ylitse muiden, menetämme kaiken.
Luterilaisuuden osalta voisin laittaa X:n kohdalle armon.
Kristinuskon tärkein elementti on trivialisoitunut. Muistutus armosta soljahtaa saarnoissa joka väliin. Se ei enää puhuttele eikä herättele.
Armosta jankuttamista ei silti voi lopettaa. Ei voida vaihtaa painotusta, vaikka siihen, mihin perusongelmaan armo annettiin vastaukseksi.
Ei, koska jos X ei ole enää asia ylitse muiden, menetämme kaiken.
Vai menetämmekö?
Armeijapoika - tuleva pappi
Aikas mielenkiintonen kirjoitus. Yhdyn kyllä aika pitkälle. Olisin toki toivonut jatkoa kirjoitukseen. On hyvä tiedostaa, että mikään kirkkokunta ei ole täydellinen, eivät luterilaiset, eivätkä edes helluntailaiset.
9.3.2010 12.04Martti Vaahtoranta
Ehkä tarkoitit, että "halpa armo ei ole armoa ollenkaan". Halpaa armoa on sellainen, jonka taustalla ei ole synti eikä kadotus eikä Jumalan Pojan kivulias kuolema. Se ei myöskään sido armahdettua mihinkään.
9.3.2010 14.25Oikea armo ei ole halpa, ja se sitoo armahdetun ihanalla tavalla Kristukseen ja Kristuksessa toisiin uskoviin ja uskossa rakkauteen eli Jumalan käskyjen tien kulkijaksi.
Priskilla
Olen samaa mieltä siitä, että "jankuttaminen" armosta ei kauas kanna, ellei samalla selitetä, mihin ongelmaan armo on vastaus. Joten ongelmasta, synnistä, tulisi puhua aina samaan aikaan kun puhutaan armosta.
9.3.2010 15.25Jumalan armo on vastaus ihmisen syntiongelmaan ja jo aikojen alussa Jumalan armo liittyy Jumalan pelastushistorialliseen suunnitelmaan ihmiskuntaa koskien.
Armosta me olemme pelastetut, uskon kautta, ilman lain tekoja. Jumala kehottaa meitä, että me ottaisimme tämän kalliin atmon vastaan, ettei se jää kohdallamme turhaksi. Armo välittyy meille Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituskuolemansa kautta.
witness
Sakramentit ovat tulleet vapaisiinkin suuntiin?
9.3.2010 17.20Kalle
Eiköhän siellä ole ainakin kaatumisen sakramentti. Se salaisella tavalla vetää ihmisiä puoleensa.
9.3.2010 18.22Simo
Hyvä kirjoitus.
9.3.2010 19.34Luterilaiset ovat jumissa armoon, koska ovat jumissa lapsikasteeseen, koska ovat jumissa valtiokirkko-uskoon. Hellarit ovat jumissa omaan "raamatullisuuteensa", joka ilmenee pakonomaisena opin korostamisena ja ylimielisyytenä kaikkia kohtaan, jotka ajattelevat asioista omilla aivoillaan tai muuten vaan kriittisesti.
Kharen
No, mutta tämä on jo paljon tämä, että voidaan todeta yhdessä, että eri suunnilla ja kirkokunnilla on näitä omia "jumissa" juttujaan.
9.3.2010 22.45Siitä on hyvä jatkaa.
Ehkä sitä kautta joku jumi joskus voisi vaikka lähteä aukenemaan, ilman että niitä täytyy kynsin hampain puolustella toisia jumilaisia vastaan.
witness
Otollista vuoropuhelua. Kiitos Jumalalle herätysliikkeistä, mutta ei kiitos ihmisille, jotka tekevät herätysliikkeistä jumalan.
10.3.2010 7.59Betty
kiinnostavia kommentteja.. Halpaa armoa, niin sitä julistetaan aivan liikaa.
10.3.2010 14.13Kiitos Jumalalle, olen armosta pelastettu. Yksin armoasta en tekojeni kautta ja armolahjat toimii! Jeesus elää!
Pauke
"Alkuun perusoppi blogimaailmasta: jos haluat klikkauksia, tee raflaava otsikko. Väitä esimerkiksi jonkin asian olevan kuollut, jumissa tai ohi."
7.4.2010 22.51Ennen blogeja taisi olla vielä perusoppi: pysy totuudessa.
REIJO MARTIKAINEN
Armo käsitteenä on mielenkiintoinen.Se on yksi kristillisyyden kulmakivi,mutta samalla myös usein väärin käytetty,ymmärretty ja tulkittu termi.On oikein,kun sunnuntain jumalanpalveluksessa saa synninpäästön ja armon,mutta onko armo ymmärretty oikein,jos sen ei anneta tähdätä ihmisen muuttumiseen,pyhitykseen ja hengelliseen kasvuun?Mielestäni ei."Kallis armo" muuttaa(pyhittää)ihmistä ja "halpa armo" ei.
9.11.2010 22.05TAKAPENKIN TAAVI
Voitaisiinko joskus blogi otsikoida:"Kirkkokunta X on jumissa Kristukseen."
13.11.2010 11.54